karppaus.infon arkistoitu foorumi

Kiitos selvennyksestä, kevensit huoliani.

^Niinjoo, ja tuossa on tietty vielä se että ikää myöten se sokerinsietokyky voi huonontua. Siihen vaikuttavat kaiken maailman muutkin tekijät kuin ruokavalio. Esimerkiksi naisilla just lapsenteot ja menopaussit ja muut. Ja jos kärsii pitkään stressistä tai peräti kokee kovia traumoja, se voi jättää stressihormonitasot pysyvästi korkeiksi (ja stressihormonit nostavat verensokeria koska ne olettavat että kohta ihmisparan pitää juosta luolakarhua pakoon tuhatta ja sataa ja sitä sokeria tarvitaan siihen juoksupyrähdykseen). Ja joillakin pamahtaa kilppari. Ja joillakin se uudelleenlihominen ja sen myötä tullut rasvakudos (joka tihkuu ylimääräistä estrogeenia) voi hidastaa kilpparin toimintaa. Ja lääkkeitten sokeriaineenvaihduntaa ja hormonitoimintaa sotkevista vaikutuksista voisi kirjoittaa kokonaisia kirjoja. Joten just tällaiset muutkin jutut kannattaa ottaa huomioon, siis siinä mielessä että jos tokalla kerralla käykin niin että ei siedä enää entisenlaisia hiilarimääriä tai kalorimääriäkään. Mehän muutumme jatkuvasti eivätkä kaikki negatiiviset muutokset automaattisesti pamahda päälle vasta kun olemme ohittaneet viidenkympin rajapyykin. Eikä VHH:haan ihan kaikkea paranna, mutta onneksi lievittää ja hidastaa niitä tauteja.

_________________


Riekon nyrkkisääntöjä ketoilijoille, kliks

Siltähän tuo vaikuttaa että toinen kierros on hitaampi. Vietin puoli vuotta hiilarimaassa vuodenvaihteesta alkukesään saakka, stressihormonit katossa ja mitvitväliä -fiiliksillä. Seuraukset: Iho-oireet, nivelkivut, väsymys, suolisto-oireet kaikki korkojen kanssa takaisin ja vaakaan +10 kg. Ruotuun tuli palattua kun elämäntilanne vakiintui. Nyt tätä toista kierrosta on takana 3 kk, terveys alkaa taas olla kondiksessa ja kympistä pudotettu kuusi, mikä ei ole ollenkaan huonosti, mutta huomattavasti hitaampaa kuin neitsytmatkan -23 kg 6 kuukaudessa
Josko sitä nyt olisi oppinut jotain?

^
^

Komppaan

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

Mä oon varmasti malliesimerkki siitä, miten ei kannata toimia... Ekalla yrityksellä lähti 11 kg nopeasti, 3-4 kuukaudessa. Kaikki tapahtui kai liiankin nopeasti enkä mieltänyt miten hienon suorituksen olin saanut aikaan ja kuinka hyvässä kunnossa kroppa ja mieli oli Sitten seurasi pientä lipsumista, 3-4 kiloa lisää, muttei ollut mukamas mitään hätää... Seuraavat vuodet on-off-menoa, mutten missään vaiheessa ollut ihan täysin hiilarimaassa. Siltikin, tällä hetkellä, mulla on kymmenisen kiloa enemmän painoa - ja taatusti löysää kamaa! - kuin silloin vuosia sitten aloittaessani. Toki olen saanut kroonisen sairauden diagnoosin vuosi sitten ja siihen lääkityksen, joka ei ainakaan helpota laihtumista, mutta minkäs teet. Lisäksi menopaussi lähestyy ja aiheuttaa omat haasteensa... Ei kauheesti naurata, mut yritän pitää mielessä sen, että vhh auttaa mua voimaan paremmin, monellakin tapaa. Tällä hetkellä yritän tsempata itseäni lisäämään liikuntaa sen lisäksi, että syön fiksusti ja itselleni sopivasti Kiirettähän ei ole, mut tuloksia saisi tietysti tulla

_________________
Muutoksen portti avautuu sisältä päin.

En tiennytkään että stressi ja uudelleen lihominen voi häiritä kilpirauhasta! Mä epäilen itelläni kilpparivajetta ja oon menossa lähiaikoina tutkimuksiin juurikin tästä syystä. Mulle on painoa tullut puolessa vuodessa (ahmimista) noin 7 kg. Voin nykyään huonommin kuin ennen ekaa laihdutusta. Olen nyt lähtöpainossani.

Mulla homma epäonnistui eka yrittämällä. Ensin laihduin, mutta sitten taisin jopa lihoa. Nyt tuntuu menevän melkein omalla painollaan (päivän puujalkavitsi).

Olen siinä uskossa, että omalla kohdalla oli kyse päänsisäisistä asioista enemmän kuin fyysisistä.

_________________
Heinäkuussa 2011 -5 kiloa, elokuussa rennosti -1kg, BMI 30 -> 29
Tavoite: -15 kg, BMI 25.

Nostin tän esiin kun mullakin selvästi vaikuttaa kaikki PV:t, kiloklubit, kitukuurit sun muut, ja onhan nyt aloittavien hyvä tietää tästäkin ilmiöstä.
Kaikki painot joissa olen "viihtynyt" pidemmän aikaa, tökkivät pitkään ja hartaasti, viimeinen 98-100 monta kuukautta, meinas usko mennä, nyt 96 monta viikkoa vaikka auttaakseni asiaa eteenpäin ketoilen, seuraava on sitten 92!
Epäilen pahasti että senkin kukistamiseen menee useampi viikko ellei kuukausia. Sinänsä ajalla ei ole merkitystä, oppii kärsivälliseksi aikaa myöten, mutta jos jolla kulla on taustallaan vastaavanlaisia laihdutuskuureja, sitä kärsivällisyyttä kannattaa kehittää ihan vaan senkin takia että bonuksena on hyvä olo.
Sorry, tuliko tästä joku saarna, ei tarkoitus....

_________________
Turha itkeä maahan kaatunutta maitoa ja miksi mennä merta edemmäksi kalaan.

Hyvä että nostit solekil. Itsellä menossa uusintakierros ja kyllä huomaa, mitään ei tahdo tapahtua, vaikka teen tarkemmin kuin ekalla kerralla. Mutta niinkuin on todettu se ikä tekee varmasti oma vaikutuksensa ja tässä painossa olin vuosia, joten siinä nyt junnataan... Mutta periksi ei anneta!!!

_________________
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/5/5 ... 4aa35d.jpg

Ei tietenkään periksi, varsinkin kun luen parhaillaan "Diabetes, ei kiitos"-kirjaa sekavin tuntein, lievästi sanottuna kauhuissani,
keväällä ilmenneet oireet, korkea verenpaine lisänä etc. nostaa hiukset pystyyn
Paras tekoni tähän mennessä on ollut pudottaa nyt mennyt 10 kiloa, estin sillä varmasti sairastumiseni, ei puhettakaan takaisin
paluusta!

_________________
Turha itkeä maahan kaatunutta maitoa ja miksi mennä merta edemmäksi kalaan.

Mulla kävi täsmälleen päinvastoin! Ekalla kerralla tiukalla ketokarpilla 2 vuotta ja -4 kg. Pienoisen tauon jälkeen reilussa puolessa vuodessa -25 kg, vieläpä erittäin rennolla tyylillä , hiilarit arvioiden n. 50 g päivässä, rasvaa ja prodea mitenkään laskematta, mutta reilusti...
Kaloriteoria on oman kokemukseni mukaan ihan "uusitupaa" elikkäs humpuukia, laihtumistahti hidastui selkeästi, kun syömisen määrä väheni (ei vaan oo nälkä)
Näillä mennään...

Vau, tämä oli rohkaiseva postaus. Nimimerkillä hieman kateellisena painon huimista laskuista lukenut palstalainen, jonka omassa kehossa ei ole niin hirveesti tapahtunut supistusta...

Hieno tulos!

_________________
Kaikissa meissä on vikamme, mutta minusta niitä ei vain huomaa
Blogissa lisää

Musta tuntuu, että ikä on tässä ainakin yksi merkitsevä tekijä. Minä olen vielä ensimmäisellä kierroksella, eikä tämä nyt niin kovin auvoista ole ollut (siis painon pudotuksen kannalta). Tosin paino joko pysyy samassa tai sitten hissuksiin putoaa, viime aikoina on lähinnä pudonnut (tässä kohtaa en voi olla mainitsematta elokuista umpparin poistoa.... mielestäni se on vaikuttanut painonpudotukseen alentavasti - tuskin umpparikaan ihan kahta kiloa painoi ).

Tänään on muuten karppaukseni 7-vuotissyntymäpäivä! Tästä en luovu... Karppauksen aloitin siis ihan tuossa viidenkympin kynnyksellä.

_________________
Jalokalat (karpit ) uivat vastavirtaan - roskakalat menevät virran mukana.

Onnea 7-vuotiaalle!

_________________
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/5/5 ... 4aa35d.jpg

Onnea Mustin taipaleelle

_________________
Turha itkeä maahan kaatunutta maitoa ja miksi mennä merta edemmäksi kalaan.

Vihdoin liikahti alaspäin, ei siinä mennytkään kuin kolmisen viikkoa, huoh.
Kaiken järjen mukaan 92 kiloon pääsemisen ei pitäisi tuottaa niin suurta tuskaa, sillä tällä kilovälillä ei ole pitkään
pysyneitä taukoja, who knows...
90-72 välin pitäisi tällä logiikalla sujua kuin tanssi, sillä silloin lihoin lääkityksestä johtuen hurjat 18 kiloa puolessatoista
vuodessa eli kilo kuukaudessa tyyliin eikä ollut mitään pysähdyksiä Saa nähdä

_________________
Turha itkeä maahan kaatunutta maitoa ja miksi mennä merta edemmäksi kalaan.

Juu mun ensimmäistä kierrosta nyt reipas vuosi mennyt..
Tuloksena +6kg...
Pitäs vissii koittaa josko se toinen kerta olis se golden shot?

_________________
Päikky: http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=11&t=72076

Minulle sekä tulee kiloja että niitä lähtee hyvin helposti, joten oma veikkaukseni olisi
että homma on enemmän kiinni ihmisestä (siis geeneistä tai aineenvaihdunnan nopeudesta
tai mistä nyt vaan) kuin siitä että monestiko on yrittänyt pudottaa, tai vaikkapa karpata.

Esmes omalla kohdallani kun tuo karppaus jäi tuossa puolitoista vuotta sitten kun muutin
Thaimaahan jossa karppaus oli hyvin vaikeaa, niin kymmenisen kiloa kerkesin vuodessa
kerätä painoa. Viime keväänä Suomeen palattua sitten aloittelin taas tätä karppityylistä
meininkiä, ja tuossa pari viikkoa sitten pääsin samoihin painoihin kuin missä olin ennen
Thaimaahan muuttoa.

Noh täytyyhän mullakin jossain asiassa olla hyvää tuuria. Tietty vielä parempi olisi jos
painon lisääminen olisi vaikeaa mutta pudottaminen helppoa...

Vieläkin mieluummin toki ottaisin tuuria vaikkapa Lotossa mutta minkäs teet?

_________________

Aika samanlaisia kokemuksia. Toisella kierroksella ei ehkä ole niin tiukkana kuin pitäisi. Tämä on vaan omaa huomiota.

Minulla on nyt menossa toinen kierros ja tää on ihan perseestä verrattuna eka kertaan.

Eka kerralla laihduin 500g-1500g viikossa. Ekassa kahdessa viikossa tieten monta kiloa viikossa. Muutama jumi joka purkautui äkkiä ja sain 17kg alle vuodessa. Ja ne pysyi.

Nyt jumii joka kilon kohdalla ja eteneminen on todella hidasta.

Mietin eilen tällaista, tämä on siis mietiskelyä, jonka jokainen voi tulla tyrmäämään huoletta, en loukkaannu

Atkins, kirjassaan kirjoittaa jotenkin näin, energiaa menee hukkaan ketoaineiden mukana virtsassa ja hengityksessä.
Eli kulutus olisi suurempi kuin onkaan. Tämän on osa jo jossain tyrmännyt huuhaana. Esim, Kirjassa paahtoleipäkatastrofi.

Mutta näillä samoilla kaloreilla ja hiilareilla olin eka kerralla syvässä ketoosissa.

Nyt tikku tuskin värjäytyy?? Eilen jätin kasviksetkin ihan piruuttaan pois ja silti tikku oli miedossa.

Niin väkisin tässä alkaa uskomaan, että eka kerralla meni ketoneita hukkaan, koska en osannut niitä käyttää. Olinhan ollut hiilaripolttoinen aina.

Nyt sitten olen karpannut jo yli kaksi vuotta, periaatteessa kokoajan. Niin elimistöni osaa käyttää tehokkaasti ketoaineita ja niitä ei enää eritykkään vrtsaan samalla lailla.

Tämä on varmasti olon kannalta hyvä asia, enhän enää huomaa mitään eroa olossa siirtyessäni ketoosiin. Mutta painon pudotuksen kannalta ei.
Minun on siis tarkemmin tuojotettava myös ruuan määrää eikä vain hiilareita

_________________




http://karppausjaperhe.blogspot.com/