karppaus.info

Lihansyöntiä ei voi perustella sillä, että tykkää siitä

Autoille ovat päästörajoitukset, koska autot vaikuttavat ympäristöön. Ympäristöstä huolehtimisen ytimessä on ilmastonmuutos, joka uhkaa meitä kaikkia.

Ymmärrämme, että ei ole yksinomaan autoilijan oma asia, kuinka paljon hänen kaaransa saastuttaa. Mutta jostain syystä sama logiikka ei päde ruokaan.

Ruualla ei ole päästörajoituksia.

Emme ajattele ruuan ympäristövaikutuksia, koska emme juuri koskaan kohtaa niitä. Kurkku ei tupruta pahanhajuista savua hevi-osastolla. Sen ympäristövaikutukset sijoittuvat valmistukseen ja kuljetukseen.

Ruuan ympäristövaikutuksista on myös huomattavasti vaikeampi saada tietoa kuin esimerkiksi auton.

Ruokapakkauksissa ilmoitetaan ravintoarvot, mutta ei hiilijalanjälkeä. Hatarien tietojemme varassa ostamme kotimaista, koska ehkä ajattelemme sen olevan ekologinen valinta. Todellisuudessa kotimaisen ruuan suosiminenkaan ei ole välttämättä ympäristöteko.

Esimerkiksi juuri kurkun kohdalla päästöt vaihtelevat paljon. Espanjasta Suomeen rahdattu kurkku voi olla kuljetuspäästöistä huolimatta suomalaista kurkkua ympäristöystävällisempi valinta. Suomalainen kurkku kun on vaatinut valtavan määrän lämpöä, eli energiaa kasvaakseen.

Toisaalta suomalainen kasvihuone on voitu rakentaa ympäristövaikutukset huomioon ottaen ja vastaavasti espanjalainen kurkku on voinut tarvita kuivan maaperän takia valtavasti vettä. Kuluttajalla ei ole kaupassa mitään mahdollisuutta vertailla näitä asioita.

Muutos kuitenkin kytee pinnan alla.

Kaupat ovat viime aikoina nostaneet satokausituotteita esille. Satokausiajattelu ei ole uusi idea, mutta sitäkin tärkeämpi. Satokausiajattelun ideana suosia niitä hedelmiä ja vihanneksia jotka ovat kulloinkin sesongissa.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan ajattelu tuntuu vallankumoukselliselta, koska olemme tottuneet siihen, että kaikkea on aina saatavilla. Alepasta saa sokeriherneitä tammikuussa, vaikka niiden todellinen kasvukausi sijoittuu keväälle. Talvella kauppa vain tilaa herneensä Zimbabwesta.

Lajien mielettömän kirjon ylläpitäminen hyllyillä on epäekologista kuljetuskustannusten sekä valtavan ruokahävikin takia. Satokausiajattelussa hyväksytään, että sokeriherneitä ei ole ympäri vuoden saatavilla. Vielä suurimmat ketjukaupat eivät ole ryhtyneet radikaalisti pienentämään valikoimaansa.

Suomalaisessa ravintolakulttuurissa uusi ajattelutapa on kuitenkin jo nähtävissä. Enää fine dining ei tarkoita eksoottisia raaka-aineita jotka on rahdattu Pohjolaan ihmeteltäväksi. Ravintoloista edelläkävijät kasvattavat ja keräävät itse raaka-aineensa. Perinteisesti ruokatrendit ovat valuneet huippukeittiöistä koteihin.

Ravintoloitsijat ymmärtävät, että ruoka on paljon muutakin kuin miltä se näyttää, tuoksuu ja maistuu. Ruualla on aina tarina johon liittyvät sen ekologiset, eettiset ja terveelliset seikat, hintaa unohtamatta.

Ruoka herättää meissä myös tunteita ja ehkä siksi siitä on usein niin vaikea puhua. Moni pihvinystävä suhtautuu annokseensa kuin se olisi osa perustuslakia. Ja juuri pihvi on ekologisen syömisen ytimessä.

Liha ei ole koskaan sesongissa. Sen ympäristövaikutukset ovat täysin omaa luokkaansa. Lihantuotanto vastaa yli puolesta maailman hiilidioksipäästöistä.

Ja aivan kuin satokausiajattelun, olemme unohtaneet lihansyönnin olleen vielä jokin aika sitten osa juhla- ja erikoistilaisuuksia. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan suomalaiset syövät kaksi kertaa enemmän lihaa kuin 50 vuotta sitten.

Vielä 60-luvulla suomalainen söi vuodessa keskimäärin 32 kiloa lihaa, vuonna 2014 aikuisen miehen verran, eli 76,6 kiloa.

Lihansyönnin vähentäminen onkin kiistatta helpoin ja tehokkain tapa keventää oman ruokakassin ekologista painolastia.

Ja ei, argumentiksi ei riitä ”mutta kun mä tykkään siitä.”

Ruoka on ollut jo pitkään sinun mielihalujasi suurempi asia.

Hodgesin mielestä Arrow16 tarjosi amerikkalaissotilaille erinomaisen mahdollisuuden harjoitella normaalista poikkeavassa maastossa suomalaissotilaiden ja heidän kalustonsa kanssa.