Lauantai 9.5.-20Jospa laittaisi vähän asioita muistiin ja pientä päivitystä tänne - pitkästä aikaa.
Eihän noita ole paljon päivitettäviäkään kertynyt, korona-aika on hiljaista aikaa
ainakin omalla kohdallani.
Tummimmat surupilvet ovat hieman väistyneet, uurnanlasku oli kuluneella viikolla,
semmoisen tapahtuman jälkeen yleensä aina vähän helpottaa. Muistotilaisuus on
toki vielä edessä, näillä näkymin kesäkuun puolen välin tienoilla. Silloin saanee jo
olla koolla enemmän kuin se 10 henkilöä.
Kirjasto ei ole vielä auki, vaikka jonkunlainen lupa siihen jo lienee. Tekevät vissiin
omia järjestelyjä ennen avaamista, eihän tässä ollutkaan kuin himppasta vaille
kaksi kuukautta, jolloin niitä järjestelyjä olisi voinut tehä.
Tosissa, aika hiljaista on elämä ollut. Kaupassa n. kertaviikkoon, tosin kuluneella
viikolla oli vipinää vähän enemmänkin; ma oli munataksilla käynti ja to Reko.
Oi, sieltä sain ihanan savulahnan, siitä on kauan kun semmoista olen syönyt.
Oli tuorettakin, saman päivän aamuna järvestä nostettu ja muutama tunti ennen myyntiä
savustettu. Samoin oli siika, aamulla verkosta otettu, fileinä jäissä ootellut.
Joinain aamuina olen käynyt pienellä aamulenkillä kohta herättyä. Kauniina aamuna
se on ihan ookoo, kun linnutkin lirittelevät kevätaamun ihanuutta, mutta kylmä
ja sateinen aamu - ei kiitos. Silloin on mukavampi viettää verkkaista aamua ja
nautiskella Salonkikaffeista kaikessa rauhassa.
Joskus vuosia sitten olin laiskanpuoleisena kaupunkiviljelijänä Kankaan puutarhalla.
No silloin oli vielä asuntovaunu eli siellä tahtoi mennä viikonloput. Viljely jäi vähemmälle.
Nyt ei ole vaunua ja kas, olen ilmoittautunut viljelijäksi jälleen. Huomenna luultavasti
menen käymään pelipaikalla, se on helppoa nyt
sillä minulla on ihan uusi pyörä.
Mummomallia, niin että jalan saa rungon toiselle puolelle suuremmitta ponnisteluitta.
Eilen tuli jumalattoman isossa pahvilootikossa ja Aatami sille muutamat tarvittavat
viritykset teki. Pientä opettelua ajaminen kyllä vaati. Eipä luulisi, kaikkien pyöräily-
vuosikymmenien jälkeen, mutta on se mummo kyllä erilainen ajettava kuin tuo entinen maantiekiitäjä.
Pistän kuvan tähän, jos satun onnistumaan.
Nii ja pitäähän se iäisyysrojekti painokin päivittää. On vakiintunut mukavasti 70-luvun
loppupuolelle mutta eipä oo vähään aikaan siitä liikahtanut mihinkään päin. Pitäisikö
(taas) ryhdistäytyä..?Lisäksi toivoskelen kovasti kaunista kevättä, koronatta, totta kai!