Sunnuntaiaamua 25.11.-18Kirkas pakkasaamu, no jaa, miikka viis, onhan se pakkasta sekin.
Lunta eioo, mutta maa on haalean härmän peitossa. Ja kuuraliukkautta on
kaduilla ja valtateillä.
Mitäs sitä on viikon aikaan tapahtunut?
Niitä verhoja tuli vaihdettua, köökin ikkunaan pariinkin kertaan. Olkkariin puoltoista.
Jokunen mattokin, ne hommat on nyt tehty.
Muutoinkin on niin siistiä, kun Andyporukka kävi torstaina. Eipä mulla nyt
kovin sottaista koskaan olekaan. Tykkään, kun koti on siisti.
Mulla käy ne siivoojat kerran kuussa, yksityinen firma ja riittävän
hyvää työtä tekevät. Erityisesti tykkään kun heidän jäljiltään aina vesihanat kiiltää
ja liesituulettimen lasilippa on kirkas. Työparina käyvät, vastuuhlö on koko ajan ollut sama,
parinsa on kerran vaihtunut. Ovat mukavia ja reippaita nuoria naisia, tykkään kovasti.
Eilisellä kauppareissulla tilasin kinkun, ihte suolaan vanhaan hyvään tapaan kaks ja puol viikkoa
kymmenprosenttisessa suolavedessä. Siitä se alkaa jouluksi kääntyä pikkuhiljaa.
Ruuista sen verran, että lohifile menee uuniin tänään, smetana-tuorejustosoosin laitan päälle.
Toisen fileen graavasin eilen, siitä aamiaisella jo kiitettävä osa syötiin. On niin kiva, kun
Aatamikin tykkää graavikalasta. Kaikki miehet eivät, ei voi kuulemma syödä raakaa kalaa.
Limusiinijauhista on kilo sulamassa, tai jo sulanutkin, taidan tehä pekoniin käärityn murekkeen uuniin.
Siitä riittää viikolle syömistä meille molemmille.
Mitäpä muuta? No ei ihmeempiä, elämä kantaa mukavasti. Kiitos siitä!