karppaus.infon arkistoitu foorumi

Hei kaikille!
Mieheni sai lääkäriltä ukaasin pudottaa painoa, vähentää hiilareita (!!!) ja lisätä liikuntaa. Minä taas olin kuullut vähähiilariuden auttavan iho-ongelmissa, joten ei muuta kun toimimaan.
Heikkilän 1. kirjaa (2. haen huomenna) ollaan nyt toteutettu viikko hyvällä menestyksellä , vaikka vaivaa (ja rahaa) se vaatii ihan eri tavalla kuin leipä-suklaalinja. Paino putoaa ja mies on ihan otettu!!!!! Ihossa muutokset ei varmaan tule näkymään pitkään (puhdistautuminen eka) ja kun sit noi imetyshormoonitkin vielä jyllää.

Sivuja/keskusteluja olen seurannut samaisen viikon tosi ahkerasti, mutta tällä hetkellä yhtä tietoa kaipaan kovasti: mistä ihmeestä kaivatte ERI RUOKA-AINEIDEN HIILARIPITOISUUDET?????? Joo, monissa on tuoteselosteet, mutta entä ne, joissa sitä ei ole, esim hedelmät? Vai olenko nyt vaan blondi, joka ei osaa ajatella...

Olen itse aivan ihastunut alakarppaamiseen (vaikka paino ei minulta saisi kauheasti pudotakkaan (166cm, 57kg)), koska tarvitsen energiaa ja jaksamista (en ole yli vuoteen nukkunu täyttä yötä) + ihon phdistautumista sekä leivän ja suklaan JATKUVAN puputtamisen tilalle jotain fiksua toimintaa. Anoppi tulee terv.alan.ammattilaisena motkottamaan taas silmät ja suut täyteen toiminnastamme, mutta ei haittaa . Itse en pysty vielä tykittämään ulkomuistista perusteluja kuin hiukan, mutta eipä se ole mua ennenkään haitannu/estäny

Nää sivut on aivan mielettömän upeet!!!! KIITOS KAIKILLE jo tässä vaiheessa

Joffa

http://www.fineli.fi/topfoods.php?compi ... 0g&lang=fi Täältä löytyy hiilaripitoisuuksia. Hakusana vain hakuriville niin löytyy sen tuotteen keskimääräiset hiilarit

Maikku, mielettömän nopee vastaus ja tosi hyvä linkki; KIITOS!!!!!!

Joffa

Hehe, nähtävästi kentältä lekurit tekevät omiakin johtopäätöksiä siitä, mikä toimii ja mikä ei. Toisaalta, ompa nuo lekurilehdetkin jo täysin sekaisin, että pitääkö niistä varoittaa vai suosittaa. Siis Suomessa, ulkomaillahan jo monessa paikassa tunnustetaan homma yhdeksi hyväksi vaihtoehdoksi, ehkä paremmaksi ja tutkimuksia tarvitsevaksi.

Lääkärillenne pusu ja hali täältäpäin.

OT: Mä olen tullut tulokseen että ihan erityisesti lääkärikuntaa vaivaa sellainen "kun näin on kerran sanottu, se on ainoa totuus"-syndrooma. Ei edes haluta tietää mistään uudesta vaan pitäydytään siinä vanhassa tutussa, oli sitten kyse mistä asiasta tahansa ja toimi se sitten tahi ei. Ihan kuin pelkäisivät uskottavuuden kärsivän jos ns. kääntää kelkkansa. Joskus on törmännyt niinkin tökeröihin juttuihin, että kun nuori lomittava lääkäri on vaihtanut potilaan lääkitystä ja sen on hoitohenkilökunta todennut erinomaisen sopivaksi riemuiten edistymisestä, niin mitä tapahtuu kun tämä vanha parta saapuu mökkilomaltaan korpikuusien kätköistä... menee ja vaihtaa lääkityksen takaisin siihen vanhaan toimimattomaan! Eihän hänen auktoriteettiaan ja kykyään lääkärinä jumalavita saa kyseenalaistaa! Tsiisus sentään...

Lääketiede on varsin dogmaattista totta. Onhan se joka alalla näkyvissä tuon tyylinen muutoksen vastustus, mutta vastuu ihmishengistä on se asia mikä minun mielestä ajaa sen lääketieteessä äärimmilleen. Vaikka "väärät" hoidot eivät olisikaan lääkärin itsensä vika, vaan sen hetken tiedon, niin kuitenkin sen ymmärtäminen & tunnustaminen on helkkarin vaikeata... aina ei vaikeana osuutena ole muiden mielipide, vaan alitajuntainen OMA mielipide: olenko hoitanut potilaitani hautaan? (äärimmilleen kärjistettynä)

Ymmärtänette varmaan, että lääkärien ammatti on yksi kaikista vastuunalaisimmista, ja siten henkisesti vaikeimmista, aloista. En nyt puolustele mitään, mutta aina on hyvä ymmärtää, vaikkei hyväksyisikään.