Edelleen OT
http://www.ktl.fi/attachments/suomi/jul ... 005b11.pdf
Lisäksi tuli tuosta pesukoneestakin mieleen zeoliitti joka ei liene aivan harmiton sekään.
"6.5. Pesu- ja puhdistusaineet
Pesu- ja puhdistusaineet ovat keskeinen tuoteryhmä, jolle kuluttajat altistuvat päivittäin.
Tämä näkyy selvästi myös Myrkytystietokeskuksen tilastoissa (Taulukko
6.1).Tekstiilien pesuaineiden koostumuksessa tapahtui merkittävä muutos 1990-luvun
alussa. Veden pehmentimenä (kalsiumin ja magnesiumin sitojina) käytetyt fosfaatit
korvattiin saven kaltaisilla synteettisillä zeoliiteilla (alumiinisilikaatteja,
Na12(AlO2)12(SiO2)12 x 27H2O) lähinnä fosfaattien vesistöjä rehevöittävän vaikutuksen
takia. Zeoliitit ovat rakenteeltaan ja koostumukseltaan laaja ryhmä. Niitä on kuvattu
yli 100, joista 40 on luonnossa esiintyviä. Zeoliitit toimivat ioninvaihtajina, ja
vähentävät veden kovuutta vaihtamalla kalsiumin natriumiin. Zeoliitit eivät hajoa jä177
teveden puhdistuksessa, vaan sedimentoituvat saostusaltaissa. Zeoliitteja voi jäädä
myös pestyjen tekstiilikuitujen sekaan. Samoihin aikoihin zeoliittien käyttöönoton
kanssa markkinoille tuli vettä säästäviä pesukoneita. Lisäksi perinteisesti annosteltavien
pesuaineiden tilalle tulivat tiivisteet, joita käytetään huomattavasti pienempinä
annoksina. Jos zeoliittia sisältävää pesuainetta käytetään liian suurina määrinä ja
pyykki huuhdotaan pesuohjelmassa pienellä vesimäärällä, ei zeoliitti huuhtoudu kunnolla
pois. Pahimmillaan pesutulos on huono ja kuluttaja voi altistua zeoliittipartikkeleille,
kun zeoliittipölyä jää vaatteisiin. Siksi on tärkeää, että pesuainetta annostellaan
oikein eikä pesukonetta täytetä liian täyteen. Voidaan myös kysyä onko zeoliittien
käyttö lainkaan tarpeellista vesistöjen rehevöitymisen kannalta, koska fosfaattien
poistaminen on riittävän tehokasta käytössä olevalla jätevesien puhdistustekniikalla.
EU:n pesuaineasetus (648/2004) edellyttää, että komissio laatii raportin fosfaatin käytöstä
ja sen mahdollisista rajoituksista huhtikuuhun 2007 mennessä. Tähän selvitykseen
kuuluu myös fosfaatin vaihtoehtojen (mukaanlukien zeoliitin) käytön arvio.
Euroopassa pesuaineisiin käytetään zeoliittejä n. 650 000 t vuodessa. Suuresta käyttömäärästä
johtuen on tärkeää selvittää kuluttajan altistuminen zeoliiteille ja zeoliittien
terveysvaikutukset. Terveysvaikutusten kannalta haitallisimpia ovat pitkäkuituiset
luonnon zeoliitit, kuten erioniitti.
Pesuaineissa käytetään ainoastaan synteettisiä zeoliittejä,
joiden molekyylirakenteessa ei ole kuitumaisia elementtejä, ja joita yleisesti
pidetään haitattomina. Yleisin pesuaineissa käytettävistä zeoliiteistä on zeoliitti A,
jota on pesuaineissa n. 20-34 %. Sen partikkelikoko on keskimäärin 2 μm (0.7-3 μm),
joten se kuuluu hengitettäviin partikkeleihin. Pesuainevalmistajien käynnistämä
HERA-projekti (Human and environmental risk assessment on ingredients of European
household cleaning products) on äskettäin tehnyt olemassa olevaan, osin puutteelliseen
aineistoon perustuen zeoliitti A:n riskinarvioinnin (HERA, 2004). Sen mukaan
zeoliitti A:n nykyinen käyttö pesuaineissa ei aiheuta ympäristö- eikä terveysriskiä.
Kuluttaja voi altistua zeoliiteille ihon kautta pestessään käsin pyykkiä ja käyttäessään
vaatteita, joissa on zeoliittijäämiä. Tällaisen altistumisen terveysvaikutukset ovat todennäköisesti
hyvin vähäiset, koska zeoliitti A ei aiheuta ihoärsytystä eikä ole herkistävä.
Toisaalta sen pitkäaikaisia ihovaikutuksia eikä imeytymistä ihon läpi ole tutkittu.
Toinen todennäköinen altistumisreitti on hengitysteitse zeoliittijäämiä sisältävien
tekstiilien käsittelyn ja käytön yhteydessä. Makaki-apinoilla tehdyssä pitkäaikaisessa
inhalaatioaltistustutkimuksessa zeoliitti A ei aiheuttanut monille silikaateille tyypillistä
keuhkofibroosia eikä systeemisiä toksisia vaikutuksia.
Sen sijaan todettiin lievempiä
keuhkomuutoksia, kuten makrofagien kerääntymistä keuhkoihin sekä bronkioliittiä
ja alveoliittiä (ilmatiehyeiden ja keuhkorakkuluiden tulehdusta). Alin pitoisuus,
jolla nämä vaikutukset todettiin, oli 1 mg/m3, mutta alhaisempia pitoisuuksia ei ole
tutkittu. Siten mahdollisuutta, että alhaisemmillakin pitoisuuksilla olisi vaikutuksia
keuhkoihin, ei voida sulkea pois. Myöskään zeoliitti A:n imeytymistä keuhkoista ei
ole tutkittu. Altistuminen zeoliiteille suun kautta on epätodennäköistä, eikä siihen ole
todettu liittyvän merkittäviä terveysriskejä. Kahden vuoden karsinogeenisuuskokeessa
rotalla rehuun sekoitettu zeoliitti A (suurin annos 62.2 mg/kg/vrk) ei aiheuttanut mitään
merkittäviä toksisia vaikutuksia.
Tahrojen poistamisen nopeuttamiseksi pesuaineissa käytetään entsyymejä, jotka valmistetaan
yleensä bioteknisillä menetelmillä mikrobien avulla. Tärkeimpiä pesuaineiden
entsyymejä ovat proteaasit, lipaasit, amylaasit ja sellulaasit. Useat entsyymit ovat
osoittautuneet vahvoiksi allergeeneiksi, ja allergian syntymekanismina on yleensä
IgE-välitteinen välitön yliherkkyys. Allergisoitumisen kannalta ongelmallisimpia ovat
jauhemaiset pölyävät pesuaineet. Nestemäisiä valmisteita käytettäessä riskit ovat selvästi
pienempiä.
Huuhteluaineet sisältävät lähinnä tekstiilikuitujen hoitoon tarkoitettuja aineita, jotka
mm. pehmentävät kuituja ja poistavat sähköisyyttä. Ne eivät ole välttämättömiä pesutuloksen
kannalta. Huuhteluaineet voivat sisältää monia erityyppisiä kemikaaleja,
esim. kationiaktiivisia tensidejä, hajusteita ja säilytteitä. Huuhteluaineen kemikaaleja
jää tekstiilikuidun pintaan ja niistä erityisesti hajusteet saattavat aiheuttaa allergisia
reaktioita. Pesuaineiden hajusteille allergisia on n. 0.5-1% kuluttajista.