karppaus.infon arkistoitu foorumi

Punnitsen joka päivä.

Miten saan oman "matoni" näkyviin viestin loppuun?
Taitoni ovat alkeelliset....

_________________

Lauantai-aamuna on punnitus ja mittaus.

Rinnan ymp.
rinnan alta, (tämä on selkein mitta, kun se mitataan "luitten päältä")
vyötärö (tarvitaan joskus mielikuvitusta)
pallomahan pullein kohta
lantio (se mitta, jonka pystyn pujottamaan mahan alapuolelta reisien yli alas)

ja sitten punnitus

Kun teet oman käppyräsi siellä tickerfactoryssä kopioi valmis koodisi tämän alapuolelta:

Cut and paste code for most boards and web pages:

bbCode:
(Fertility Friend's Circles, phpBB, Invision Power Board, vBulletin...)

ja sitten liitä se allekirjoitukseesi. (url pitää näkyä alussa ja lopussa.) Kun kirjoitat omaa viestiäsi näkyy toimiva käppyrä esikatsellessasi viestiäsi.

Johan onnistui minunkin matoni.
Kiitos Satu!

_________________

Jatkaisin vielä Papan teesein.

Etenkin niille, joilla pudotettavaa on vähän (ja jotka ovat nuoria naisia)suosittelen vaa´an polttamista roviolla. Mikä se paino oikeastaan on? Mulle se oli pitkään määritelmä olenko ollut huono vain hyvä ihminen (karppaaja). Vähän muuta vastoinkäymistä päällle niin voilá, syömishäiriö on valmis! Näin ajattelen koska lähestyn karppaamista hyvän olon ja terveyden lähteena, en ensisijaisesti laihdutuskeinona.

Vaa´alla käymiseen liittyy myös niin uskomaton määrä spekulointia; lähinnä miksi en laihdu- linjalla. Kenenkään elämän ja onnellisuuden pääsisältö ei voi olla sen miettiminen, että pitäisiköhän sen aamuteenkin maito jättää juomatta kun eilisestä on tuulut 100g lisää. Ruoka voi hallita elämää niin monella tavalla. Sairaanloinen hh-kyttäsy kertoo joko sairaasta suhteesta ruokaan tai perehdymättömyydestä karppaamisen ideaan. Pilkunviilauksenrakastajat - asia erikseen.

Peiliin katsomalla, karppaamisen avaamin silmin, voi tutusta itseensä. Suosittelen.

_________________
uudellenirtautumista hakeva sokeriaddikti

jokseenkin samaa mieltä!

Moi!

Mä vaakailen kahdesti viikossa, tiistaisin ja perjantaisin. Molemmilla kerroilla tarkistetaan aamupaino, heti vessaretken jälkeen ilman vaatteita, viisarivaa´alla. Tarkkuus on siis luokkaa noin 0,5 kiloa, mutta riittävä sikäli, että tiedän miten on jatkettava. Suhtaudun vaakaan siis täsin stressittömästi!

Rakkaudella, Vadelma

Niin, tähän suhtaudun tietyin varauksin. Mikä on sairaalloista. ainakin minä kyttään hiilareita aika tarkasti. Tosin en koko ajan laske vaan aikalailla mutulla menee... ehkäpä pääni laskee niitä aika automaattisesti jo..sen kummemmin niitä enää laskematta. Teen toki "pistokokeita" ajoittain sen suhteen mitä tuli syötyä ja paljonko tuli hiilareita.

Miksi niin en tekisi koska ensimmäisen kerran elämässäni löysin ruokavalion joka minulla toimii. Raskas ylipaino on hyvähköä vauhtia katoamassa ja kaikinpuolinen hyvinvointi on lisääntynyt aivan dramaattisesti. menee vielä kauan ennenkuin voin muuttaa ruokavaliotani hyväkarpimpaan suuntaan. Joten jatkan aika tarkkaa "vahtimista" hiilareiden osalta toistaiseksi. Miksi niin en tekisi. Peruste on hyvin yksinkertainen. Miksi muuttaa systeemiä joka toimii. minun kropalla ja psyykellä ei ole vaihtoehtoa jos aion saada ylipainoni ja aineenvaihduntani kuriin ja pysymään siinä. En myöskään koe hiilarien vahtimista minkäänlaiseksi riesaksi. Vahdin ravinnossani muitakin parametreja. Proteiinien määrää ja koostumusta samoin kuin rasvojenkin. Ainakin minun on opeteltava uudet ravintotavat sekä huolehdittava etten tule surulliseksi esimerkiksi atkinssonnin dieetin vaarallisuudesta. Kestää aikansa että viiskymppinen ihminen opettelee täydellisesti koko ravitsemuksensa ja tapansa uudelleen ja toisenlaiseksi kuin mihin on tottunut.

Olen erilainen "nuori" tässä seurassa.

Käyn vaa´alla korkeintaan kerran kuussa tai harvemmin. Vaa´alla voisi heittää vesilintua. Vaa´an antamalla absoluuttisella kilomäärällä ei mielestäni ole merkitystä. Vaatteet ja hyvä olo kertovat tarpeeksi. Monien mittareiden mukaan minulla on edelleenkin pari-kolme kiloa pudotettavaa, mutta entäs sitten. Ja miksi? Ja ketä varten? Voin hyvin, veriarvoni ovat ihanteelliset ja olen ihan tyytyväinen itseeni, ulkonäkööni ja sosiaaliseen elämääni.

Koin mukavan elämyksen vaatekaupassa pari kuukautta sitten. Olin ostamassa uusia hippavaatteita, kun ihana palvelualtis vanhempi myyjä tarjosi minulle minun mittapuullani rohkeata vetoa laittaa paidan päälle vyö - juttu, jota en ole tehnyt ainakaan 15 vuoteen Se näytti oikeasti ihan hyvältä. Ihmettelin ääneen, että voiko näin iso ja "vanha" (36) nainen tällä lailla pukeutua? Myyjä vastasi ihanasti että voi, me ihmiset vain olemme eri kokoisia!!

_________________
Lukemalla ei uimaan opi, vetteen se on mäntävä

Punnitsen itseni joka aamu, ensin vessaan sitten puntarille pikkupöksyissä. Vanhanaikainen vaakani ei varmaan ole ihan kalibroitu, koska viisari heilahtelee riippuen ovatko kädet selän takana vai sivuilla. Pidän niitä mieluimmin sivulla, koska lukema on hieman alhaisempi. Olen lähes koko aikuisikäni punninnut säännöllisesti vähintään kerran viikossa. Tiedossani on aika tarkkaan, mikä on painoni ollut minkäkin ikäisenä. Vitsi - en minä ainakaan halua pantata itseltäni tietoa, paljonko painan, varsinkaan kun on suunta alaspäin. Sehän on palkitsevaa ja kannustavaa! Joskus on täytynyt patistaa itseään vaa'alle silloinkin, kun tiedän lihonneeni. Mutta pyrin olemaan rehellinen - ainakin itselleni.

Ehkä vähän tarkennusta.

hh-kyttäystä soimin lähinnä sen takia, että jos homman on tehnyt oikein; tutustunut kirjallisuuteen, määritellyt itselleen realistiset tavoitteet ja tutustunut ruoka-aineisiin, hh-kyttäys ei ole enää kyttäystä, vaan luonnollista ja vaivatonta !

Lowfat- ajattelu on tässä mielessä pilannut monen, etenkin nuoren naisen, elämän. Perusajatteluna on että vain tuskan kautta tulee tuloksia, pitää kytätä ja kärsiä ja kytätä ja kärsiä. Ihan muutamassa kuukaudessa tällainen ajattelu ei muutu, vaan tarvitaan todella kokonaisvaltanen asennemuutos ruokaan ja sen rooliin elämässä.

Jos ruokavalio on mistään syystä tuskaa, on jotain pielessä. Kaikki siis ilolla karppaamaan, tämä on ihana asia ja te olette ihania ihmisiä sekä vielä fiksuja kun olette ymmärtäneet tähän ryhtyä.

Tyhmyydelle ei ehkä jumalatkaan voi mitään, mutta sokerinmättämisen lopettaminen on meistä jokaisesta itsestään kiinni.

_________________
uudellenirtautumista hakeva sokeriaddikti

*hymy*

Samoilla linjoilla maelin kanssa: yritän muistaa punnita itseni kerran viikossa (su-aamuna), mutta se on kyllä aika vaikeaa... Kyllä olotilasta ja vaatteista huomaa, mitä on tullut vedettyä!

_________________
Jos keskustelet idiootin kanssa, varmista ettei hän tee samoin.


iHerb -koodini on JOK311; saat sillä ensitilaajana 5 $ alennuksen.

Minä käyn tai ainakin koetan käydä vaa'alla joka aamu ennen aamupalaa. Ja laitan tulokset tarkasti talteen vihkoon, johon merkkaan myös päivittäiset liikunnat ja jotakin syömisestä, jos on mainitsemisen arvoista muutosta johonkin suuntaan. Meikä tykkää taulukoista . Niitä on mukava katsella pitkässä juoksussa, näkyy hyvin tasannevaiheet (nätti nimi jumille) ja pikku pyrähdykset painonlaskussa ja toisaalta se hidas, tasainen edistys. Ja voi vähän saada osviittaa siitä, mitähän tuli tehtyä oikein ja mitä väärin.

Itseäni punnitsen joka päivä siksi, että muuten lihon huomaamatta tai hoksin sitten, kun housut alkaa kiristämään nivusista. Karpatessa sitä tuskin tapahtuu, kun ei enää syötätä koko aikaa. Mutta ehkä se vähän on myös sellainen motivoiva ja toisaalta persiille potkiva juttu, kun katsoo mistä lähti. Olen siis myös vanha jojo, tuohon matolukuun saa laittaa kympin päälle alkupäähän jotta saadaan vanhoja lukuja kehiin . Anyway,joskus saattaa jäädä viikosta useampikin päivä punnitusta pois reissujen myötä. Mielenrauhani ei siitä järky, vaan jatkan sitten. Kokonaiskuvaa tarkastelen kuiteskin vaatekaapin perusteella, roikkokertoimella.

Mittanauha on apuna kerran pari kuussa. Ja vedän muuten mahaa sisään joka kerran kun mittaan. Muuten epäilen, että tulikohan fuskattua viimeksi. Parempi kuroa napaa kunnolla kiinni selkään, ihan kiva motivaattori sekin. Myös vatsalihasliikkeitten tekemiselle Itselleni olen selittänyt, että kun kuiteskin kiinnostaa vain, montako senttiä on lähtenyt vyötäröltä, niin tuleehan se sama erotus tuollakin tavalla suunnilleen

_________________

Olen myös käynyt joka aamu vaakassa aina samanlaisissa olosuhteissa tyhjentymisen ja syömisen suhteen. Se vaan kävi aika rajoittavaksi tekijäksi ja hallitsi liikaa, jos vaikka haluisin juoda toisenkin mukillisen kahvia tms. Niimpä aloin punnitsemaan vain keskiviikko-aamuna. Silloin on mahdolliset viikonlopun huvitukset nollautuneet, eikä uudet vielä haittaa. Kun vielä viimeaikoina on jumitellut, niin eipähän tarvi pettyä kuin kerran viikossa.

sama linja täällä: joka aamu pikkarit päällä. yritin välillä punnitusta kerran viikossa, mutta se se vasta masensikin! koko viikko täsmällisesti hh väistellen ja vaaka näyttää yhtä täsmällisesti samaa lukemaa...

päivittäin vaakalla käydessä näkee edes pientä muutosta (ylös-alas-ylös-alas....)

_________________

Mä käyn vaa'alla kans joka aamu. Mutta virallisen tuloksen kirjoitan ylös perjantaisin. Olen huomannut saman kuin moni täällä: joskus menee pitkiäkin aikoja, että vaaka näyttää samoja lukuja, tai jopa vähän ylikin, mutta sitten yhtenä aamuna on humpsahtanut kertaheitolla reippaasti alspäin. Niinpä en ressaa, vaikka monta päivää menis samoissa luvuissa, sillä jossain vaiheessa se taas humpsahtaa...

Tämä tuli todistettua viikko sitten. Olin Ruotsin ritelilyllä ja sallin itseni mässätä siellä oikein kunnolla alakarppiherkkuja ja pikkasen maistella yläkarppia. Painoa oli tullut kilon verran lisää matkan aikana, mutta nyt kun reissuta on muutama päivä, niin painoa onkin yhtäkkiä kilo vähemmän kuin ennen matkaa...

Mä käyn joka aamu alasti vaakalla, mutta torstain pudotuksen merkitsen ylös, vaikka se olisi viikon painavin päivä. Torstai aamuisin on myös mitatus, joiden tulokset myös merkkaan. Mä oon ihan vaaka hullu, käyn vaakalla myös iltaisin. Joskus käy punnitus aamuna niin että juon sen jälkeen pari kuppia kahvia ja sitten tuleekin iso hätä, ja oikeesti ylätän itseni pohtimasta paljonko p***a painaa ! Mun vaaka näyttää vain puolenkilon välein painoa, ja monesti haaveilen paremmasta. En muutes osta uutta siksi, että pelkään sen näyttävän enemmän kuin tämä vanha vihollinen

Mä kävin alussa vaa'alla joka aamu. En alkanut merkkaamaan painoa mihinkään ylös. Jotenkin yhdistin tuon homman tiukasti paikkaraihin. Kaikki käyrien piirtämiset sun muut oon tehnyt sata kertaa aikaisemmin ja aina mennyt mönkään. Motivaatio on kaikonnut kesken kaiken. Ajattelinkin tällä kertaa tehdä kaiken toisin. Nyt käyn vaa'alla n. kerran kahdessa viikossa, että tiedän missä mennään. Viime punnituksella yllätyin. Kilo (kymmenestä ylipainokilosta) on enää tavoitteeseen jäljellä.

Sama täällä. Minä merkkaan vielä kaikki syömisetkin vihkoon, tietysti punnittuani ne ruoka-aineet ensin. Sieltä voi sitten katsella, mikä mättää, jos homma ei etene kuten pitäisi. Tosin juuri nyt homma etenee erittäin mukavasti.