haili kirjoitti:
Tää oli vissiin viimonen ketju aiheesta, niin jatketaas tähän. Otsikko sinänsä on jo se minunkin kysymys.
Loikkanen suosittelee rouhetta ja niinpä sitten proderinksuun laitoin vähän (korkeintaan 1 rkl). Pellavan kohdalla on varoiteltu kadmiumista ja vaikka mistä. Luulisi Dr. Loikkasen selvittäneen asian, kun on kirjassa ihan oma kappale ympäristömyrkyille.
Nyt sitten ihan rautalankaa,
miksi pellavansiemenille on määrärajoitus ja mikä on se määrä jolla haittoja enempi kuin hyötyjä, jos nyt hyötyjä yleensäkään on.
Itse tykkään pellavansiemenrouheen mausta ja jopa siitä limasta. Minuuttisämpylä maistuu pahalta ilman pellavansiemenrouhetta! Ja siksipä siis kulutan tätä kiisteltyä ainetta liki päivittäin 2-3 rkl. En nyt kuitenkaan halua myrkyttää itseäni ja otin härkää sarvista.
Tiedustelin pellavansiemenrouhefirmalta keskimääräistä pellavansiemenrouheen kadmium- pitoisuutta ja sain vastaukseksi oheisen linkin, jossa Suomalaisen pellavansiemenen kadmium- pitoisuus on tutkittu. 2002-2004 se oli siis keskimäärin
0,85mg/ kg.
http://www.smts.fi/pos06/0208.pdfTässäpä sitten linkki työterveyslaitoksen kadmium- muistioon, josta allekirj. omavaltainen tiivistelmä alla
http://www.ttl.fi/NR/rdonlyres/79856770-2B1C-4EB1-9BE5-4B4C94DFCB9F/0/PM_Kadmium.pdfKadmium on haittaluokitusten mukaan Terveydelle vaarallista hengitettynä ja nieltynä, aiheuttaa syöpäsairauden vaaraa ja voi olla haitallista sikiölle. (huh!) Ruuansulatuselimistön kautta kadmium siis imeytyy huonosti, vain n. 5-10% imeytyy. Kadmiumin puoliintumisaika elimistössä on 10-30 vuotta ja se kertyy pääasiassa munuaisiin mutta myös maksaan (ja jnkv lihaksiin). Virtsan kautta poistuma on 0,01-0,02% kokonaiskertymästä (tota virtsan kertymää pystyy tsekkamaan vain ttl kautta, ei edes huslab ilmeisesti tee...). Suomessa kadmiumia saadaan fosforilannoitteisista elintarvikkeista ja
tupakasta.
Yhdessä tupakassa kadmiumia on 0,1-0,2 mikrogr. Kadmiumin suhteen kriittinen elin on munuaisten kuorikerros ja kriittinen annos ko elimelle on laskettu olevan 179-200mg/ kg.
Eli,
jos syön 25g (= pari rkl)
pellavansiemenrouhetta päivittäin vuoden ajan kertyy elimistööni 0,025kg/pväx0,85mg/kgx365pvä= 7,76mg kadmiumia eli
likimäärin 8mg kadmiumia.
Jos haluaisin syödä munuaisille
ihan varmasti turvallisen määrän kadmiumia (voitaisiin tässä olettaa sen olevan esim. 100mg/ kg ja minun olevan 60kg painoinen), olisi se turvallinen määrä 100mg/kg x 60kg = 6000mg. Joten voisin syödä 6000mg/ 8mg/vuosi = 750 vuotta pellavansiemenrouhetta, minkä jälkeen kannattaisi pitää 30 vuoden tauko, jotta kadmium poistuisi elimistöstä. Tilanne olisi tietenkin eri, jos polttaisin tupakkaa...
Tästä voi nyt jokainen päätellä syökö vai eikö syö pellavansiemenrouhetta.
Muokattu: lisäsin vielä, kun jäi mietittytämään... Tuossa mun ensimmäisessä linkissä WHO:n päivittäiseksi suositusrajaksi on laitettu 70mikrogr/ vrk eli 70mikrogr/850mikrogr perkg= 0,08kg eli 80g/ vrk olisi WHO mukaan turvallista. Tuossa jutussa on maininta, että tää saattaa vaihdella painon mukaan... (on 70kg annos)