karppaus.infon arkistoitu foorumi

Mielenkiintoinen ketju... Tässä on varmaan mun yks pahimmista kompastukivistä tässä uuden ruokailutavan opettelussa En kehtaa/uskalla tai mitä lie, mutta en saa sanottua että en ota. Oltiin viikon reissussa tuttavaperheen kans ja vaikeeksi meni, kun yritin piipittää etten syö pastaa/perunaa/riisiä.. Oli oikeesti ylitsepääsemätön ongelma toisen perheen naisväelle, joten luovutin ja söin samaa - tosin vähemmän... Liekö sitten huonoa itsekuria vai mitä. No vatsan turvotus ja ilmavaivat olivatkin sit sillä viikolla enemmän kuin tuttua kamaa

Minä syötän mummoni minulle tarkoitetut keksit ja muut: lapselleni Ja mummo ei huomaa mitään, kun juoruu omista asioistaan ja käy vähän väliä keittiön puolella. Sukkelasti menee jätskilusikka vauvan suuhun "SANO AA JA VÄHÄN ÄKKII!"

lol

Mummolle jää hyvä mieli

_________________
there's no stupid questions - only stupid people

Tuli tästä keskustelusta mieleen...
Täyttelin tuossa juuri ilmoittautumislomaketta kansainväliseen (tosin Suomessa pidettävään) paripäiväiseen konferenssiin, jossa ruokia sisältyy osallistumismaksuun. Lomakkeessa on kohta "I need special nutrition", specify_______ Kehtaisiko tuohon laittaa jotain "low-carbia"? Mikä olisi kommunikoivin sanavalinta?

Eiköhän tuo low carb tai carb free ole suuressa maailmassa tunnettu termi tälle ruokavammalle. Sitähän ei kyllä tiedä että mitä se keittiön täti siitä päättelee, mutta jos on asiansa osaava konferenssijärjestäjä niin varmasti tuolla menee viesti perille.

_________________
Roheiinia ja rasvaa, sillä se liha kasvaa.

Meillä avoppi aloitti kyselemällä joka kerta heille tullessa että onko minulla vielä _se_. Ja sen jälkeen ruokaa laittaessaan kyseli jokaisen ruoka-aineen erikseen läpi, että "voitkos sinä nyt sitten porkkanaa syödä?".

Joka kerran kerroin, että tämä ei ole mikään _se_ ja vastasin myös ystävälliseti ruoka-ainekyselyihin. Viimeksi ruokapöytään heillä istuessani oli minulle varattu erikseen höyrytettyä parsaa, salaattia ja uunilohta.

_________________
http://www.ainoa.fi

Minä myös olen Nistin linjoilla. On ihan mahdoton tilanne ottaa jokaisen vieraan erilaiset rajoitteet huomioon. Enkä minä kaadu siihen, että kyläpaikoissa ei ole gluteenitonta. Huolehdin itse omat syömiseni, ja pärjään vaikka teekupilla, näin se on kaikille helpompaa. Normaalit ihmiset eivät edes tiedä, missä kaikessa piilogluteenia voi piileskellä. Sitten jos yrittävät gluteenitonta ja sattuu moga...

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

"Honni soit qui mal y pense".

Eli häpeä sille joka siitä pahaa ajattelee.

_________________
2003: 161,8 kg 2006: 80kg 2020: 171 kg

noista ruokarajoitteista sen verran että eräällä tuttavalla on lapsi joka ei voi syödä kaytännössä mitään on allerginen vaikka mille! siinä oli toisella tuttavalla itku herkässä kun yritti tälle lapselle tehdä kakkua oman lapsensa synttärijuhliin...
Onneks meidän suvussa ja lähipiirissä ei ole ketään laktoosi-intolerantikkoa vakavampaa...

_________________
piilokarppi, äiti jolla pojat -01 ja -02 sekä tytöt -07 ja -08

miten julmaa, lapsi raukka

Lemmikit voivat toimia tässä myös hyvin apuna

Pakko nyt ottaa kantaa tähän keskusteluun sen verran, että karsein tilanne mikä miulle on sattunu, oli yksinkertaisuudessaan suunnilleen tämmöin:
Kakun tarjoaja: Otappas kakkua
Mie: Kiitos en ota/ ei maistu tms.... Joka tapauksessa sanoin EI
Kakun tarjoaja: Älähän nyt kyllä tää kakku pitää pois syödä. *ottaa lautaseni ja mättää siihen sitä kakkua tyyliin kyllä muuten otat*

Mitä minä tein? En syönyt. Inhottikin jo niin paljon. Jokaisella on kuitenkin oikeus valita mitä syö!! Joten pidin pääni ja "olin ilkeä"?!. Mutta ei kakun tarjoaja tehnyt moista toista kertaa. Lisäksi outoa, koska varmasti tiesi miun ongelmastani vehnän kanssa( ), vaikka ei sitten muutoin oisi ruokavaliotani arvostanutkaan.
No ollutta ja mennyttä... Kuka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään...
Ja olen kyllä samaa mieltä Mirkan kanssa. Tuskin kukaan meistä nälkään kuolee, jos ei kylässä tai juhlissa käydessään siihin pullaan TAI KAKKUUN koske...

Siitä pitääkö vai ei kyläillessä velvottaa isäntäväkeä kikkailemaan heille mahd hankalalta tuntuvaa karppitarjottavaa olen sitä mieltä että jos kysyvät niin toki kerron supperkiteytyksen eli olen esittänyt toiveen leipäjuustosta ja kertonut kiikuttavani itse hilloni kun sitä niin harvasta paikasta saa tai sitten ylistänyt leikkeleiden ja homejuustojen maailmaa. Ja hyvinkin vaivattomasti on sujunut PAITSI oman anoppini kanssa joka tekee joka kerta marttyyrikuolemia kun joutuu tekemään yhteisruokailuun ruokia.
Mieheni tyttöystävällä on keliakia ja voitte olla varmoja että ruoat ovat vaivatta kaikille tehtävissä keliakian mukaisesti mutta minulle onkin sitten samat ruoat mutta lowfat menetelmällä.. eli keitinperunat maizenalla saostetuilla kastikkeilla ja appelisiinikiisseli saostettuna perunajauhoilla ja kevytkermaa kun muille on vaniljacremeä Mökille mentäessä vien omat ruokani ja grillaan sisäfilepihvit jonka kuorrutan lautasella maustevoilla ja lisukkeet upotan kermaan, ihan vain osoittaakseni mistä tämän kanan dietti pissii mutta heille kotivierailulle kun en oikein raaski omia kattilan täytteitä kiikuttaa. Olenkin saanut tämä suhteemme aikana jo niin erikoisen maineen kun ei pottu kelepaa että en jaksa siitä isompia murheita ottaa

_________________
Ryppyjen pitäisi vain näyttää missä hymykuopat ovat olleet.

-Mark Twain

Parempi syödä itse, kuin syöttää lapselleen sokeria.

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Miettikääpä seuraavalla kerralla, että kuka sitä pullaa tuputtaa... Onko kyseessä tasapainoisesti syövä, hyvinvoiva ja mahdollisesti fyysisestikin hyvässä kunnossa oleva henkilö vai ei? Ja jos on, niin onko henkilön psyyke tasapainossa?

_________________
Roheiinia ja rasvaa, sillä se liha kasvaa.

Meitä on tietysti monenlaisia ja kukin saa käyttäytyä miten haluaa. Mutta minusta eivät kaikki sokeria ja vehnästä tarjoavat tiedä mistään alakarpista mitään. Eivätkä varsinkaan, mitä voi ihmiselle tarjota, joka ei viljaan, sokeriin ja tärkkelykseen koske. Ensinnäkin tärkkelys ei ole kaikille selvää, mitä se on. Jos pussin kyljessä sanotaan perunajauhoja, ei joka mummu ymmärrä sen olevan tärkkelystä. Heille se on yksi kiva aine jota voi käyttää kakun leivontaan, jos jollekin ei vehnä käy. Eräskin tuttava iloisena kertoi käyttävänsä maissijauhoja, koska se ei ole perunatärkkelystä.

Minulla on vieläkin joidenkin kyläpaikkojen kanssa sama selitys esitettävä, vaikka ovat jo aikaisemmin kuulleet, etten syö leivonnaisia. Tämä on kuin jatkuvaa opettamista. En halua loukata kenenkään tunteita ja kieltäytyä vieraanvaraisuudesta kun tiedän, etteivät ihmiset ymmärrä, mistä ruokavaliossani on kyse. Joku haluaa tehdä suuren numeron ruokavaliostaan, mutta helpommalla ja toisia loukkaamatta pääsee, kun vihjaa, mitä emäntä voisi tarjota leivonnaisten sijaan.

Helt enig med deg!

Juuri tuosta syystä minä en halua velvoittaa emäntiä kiikuttamaan minulle mitään erikoissafkoja. Perussääntönä pidän sitä, ettei minkään juhlan emännän tarvitse menettää yöuniaan minun safkojeni kanssa. Ei minulla ole minkäänlaista oikeutta vaatia, että jokaisen kissanristiäisen emäntä tietäisi mitä ovat transrasvat, tärkkelys, polyolit, omegakutoset, jne.... Se on yksinomaan minun päänsärkyni.

Menen kylään tapaamaan ihmisiä - ruoka ei silloin ole se pääasia. Tämän myös ilmaisen etukäteen juhlien emännälle. Voin vaikka syödä kynsiäni, jos oikein kova nälkä yllättää. Harvoin kuitenkaan niin nälkä yllättää, kiitos ketoosin.

Risteilymatkalla oli lounaaksi kahvileipä ja olin varautunut pähkinäpussilla, jos se olisi ollut sämpylä. Olisin syönyt vain vaatimattomat päällysteet.

Leipä olikin valtava vehnäpojalle ladottu alakarppitäytteinen herkku
Oli kananmunaa, lohta, silliä, mätiä, juustoa kinkkua ja ties mitä. Tulinkin täytteistä ihan kylläiseksi. Jätin vain sen vehnäalusen taiteltuna lautaselle.

Ne näyttikin ihan aneemiselta kasvopaperipinolta siinä lautasen kello viiidessä

Tämä lounas oli ainut mitä en kehdannut pyytää vaihtaa, kun en olisi keksinytkään kuin ehkä leikkelelautasen tilalle. Kollega kyllä kysyi onko mulla keliakia, johon vastasin ei tietääkseni, syön vain parhaat päältä!

Phoebe

_________________

[/url]

Ja tähän lisäisin vielä, että silloin harvakseltaan, kun olen itse pidoissa emännän ominaisuudessa, en tule koskaan seuranneeksi kuka vieraista syö ja mitä syö. En ymmärrä miksi muut niin tekevät. Vieraat on kutsuttu ja pöytä on katettu, ja jos tarjoomukset eivät maistu, eivätkä vieraat pyydä muuta, en puutu asiaan.

_________________
Aina nälkä ja koko ajan jano.

Heh! oltiin eilen anopilla kaffittelemassa. Muori oli leiponu koko aamun ja laittanut pöytään rahkapiirakkaa, pullia, omatekoisia marenkeja, pääsiäisraekarkkeja ja suklaamunia... Siinä ne molemmat sitten huokailivat, että tarttis saaha painoa alas, ja mites sinä miniä oot saanu? Mitä sä et syö? Mä osoitin sitä kukkuraista kaffepöytää ja totesin, että tuota! Anoppi on entinen monti, joten se ei loukkaantunu, vaikk jätinkin hänen tarjoilunsa syömättä. Appiukko ei tajunnu ollenkaan. Kun se tajus, etten syö riisiä/pastaa/perunaa, niin se kirkkain silmin kysy, et mitäs KUNNON ruokaa sä sit syöt? Meinasin tikahtua nauruun. Ei ihan tollaselle lähemmäs kasikymppiselle heti aukea, et kunnon ruokaa on muukin kuin pottu... Tai niinkuin anoppi osuvasti vastas siipalleen, et perunat on possujen rehua...

KII-TOS! Kun seuraavan kerran kuulet ravintolassa isohkon kaljupäisen mieshenkilön tätä huutavan, niin se olen sitten minä

_________________
Roheiinia ja rasvaa, sillä se liha kasvaa.