karppaus.infon arkistoitu foorumi

En ole Schwarzbeiniä lukenut, niin en osaa sanoa.



Tietoa oli aika paljon ilmaiseksikin ja jos osti alle 15 USD hintaisen kirjan, jonka voi imuroida, sai myös kahden vuoden artikkelit ilmaiseksi. Minkä kirjan Suomessa saa 12,5 Eurolla?



Valmiiksipureskellun ehkä, selitetty niin yksinkertaisesti ja selkeästi ilman "eikosanoideja", Zone kritiikistä olen samaa mieltä. Kait nettisivujen vähän myyviä pitää olla, jos siitä ansaitsee elantoaan, eikä tee veronmaksajien kustannuksella niinkuin jotkut "tutkijat"



On sitä mieltä, että hiilareiden kokonaismäärä on tärkeämpi kuin GI. Suosittelee kuitenkin välttämään ravintoaineiltaan "huonoja".



Itselläni meni pari iltaa. En ole tosin kaikkia kuukausiraportteja lukenut, vain kiinnostavat aiheet. Tuli samalla kerrattua perustietoa ravinto-opista eli miksi meille kaikille tyrkytetään low fattia ja kalorinlaskemista ja mihin väärinkäsityksiin se perustuu.(Ja miksi sekin joskus toimii ja miksi se on epäterveellistä pitkäaikaisesti käytettynä) Eli ylläoleva väite perustellaan perusravinto-opin käsitteisiin ja aineenvaihdunnan prosesseihin tukeutuen, ei loputtomien tutkimusten esittelyyn. Eli ei sanota vain, että "näin on" vaan myös "miksi näin on"



Täysin samaa mieltä dieetin nimestä. En antanut sen kuitenkaan häiritä, kun ei hinta ollut tuon kummoisempi. Suosittelee Lylea lukemiseksi, jos haluaa alhaisempia hiilarimääriä. Hintansa arvoinen taatusti.

Olen itse Atkins/Heikkilällä, mutta pidän huolen, että varmasti saan tarpeeksi kaloreita. McBriden suurin ero Atkinsiin on se, että Atkinsillä voivat kalorit jäädä vähäiseksi, koska ketoneita muodostuu niin paljon ettei nälkä pääse yllättämään ja McBriden mielestä painon laskun pysähtymiset johtuu siitä vähäisestä kalorimäärästä.

No tuo kuulostaa jo paremmalta.

Muutenkin tuo sun kuvaus antoi nyt sellaisen kuvan että voisi olla lukemisen arvoinen... Varsinkin jos sanot että oli kerran hintansa väärti... pitää harkita.



Millä perusteella se oli päätynyt tähän? Ja mikä on se maaginen 90g hiilareita päivässä?

Lisäyksenä edelliseen vielä, että parasta antia oli mielestäni low carb kritiikin käsittely. Mihin olettamuksiin (todistamattomiin), mutta kuitenkin teoreettisesti mahdollisiin, ne perustuvat ja miksi ne eivät pidä paikkaansa paitsi joissain erityistapauksissa, jos on vaikka jokin sairaus, josta ei ole itse tietoinen.

Minut on niin monta kertaa ylläpitovaiheessa peloteltu pois dieetiltä, että kaikki lisätieto aiheesta oli tervetullutta. Ei vain, että tutkimukset osoittavat, ettei ole vaarallinen, vaan myös miksi. En ole kuitenkaan ravinto-opin asiantuntija ja siksi olen lukenut netistä paljon perusasioista, myös "vastapuolen" low fat -teorioita ja väittämiä enkä löytänyt ristiriitaisuuksia perusjutuissa. Ei kirja tietysti mikään must ole, jos on jo paljon tietoa ennestään. On kuitenkin eri tavalla asiansa perusteleva kuin Atkins tai Heikkilä.

Misukisu, mä oon duunissa ja on pakko tehdä töitä välillä. Katson illalla himassa.

Ei voi olla paha kirja, jos vielä lyleä suositellaan lisälukemiseksi... mulla on just tämä "missing link"-kausi joten tuo kirja voisi sopia juuri siihen väliin...

Minä pidin kirjasta, joskaan en teoriapuolta kykene arvioimaan. Kirjoittaja väittää, että 120 g on kropan, lähinnä aivojen glukoosintarve. Jos tuo määrä saadaan hiilarista, kaikki syöty rasva menee varastoon (tämä kohta minua ihmetyttää eniten). Eli pystyäkseen käyttämään rasvaa energiaksi on syötävä hiilaria tuon rajan alle, jolloin puuttuva glukoosi valmistetaan aminohapoista, mieluummin syödystä proteiinista kuin lihaksista. Ketoosin pitkäaikaisvaikutusten tuntemattomuuden johdosta esittää kuitenkin, että lähtökohdaksi otetaan 90 hhg, koska 30g kolmesti päivässä jonkun mukaan estää ketoosin.

Kuitenkin sitten toteaa, että jotkut voivat vaatia alemman rajan laihtuakseen, ja jotkut ovat energisempiä alemmilla hiilareilla, eli tuo 90 g on siis yläraja, jonka saa alittaa. Myöntää avoimesti, että kyseessä on hakuammunta.

Periaatteena on, että mitään ruoka-ainetta ei kielletä, on kysymys vain määristä ja yhdistelystä, eli ei hiilaria ja rasvaa samanaikaisesti. Toki vihannekset ovat suosteltavampia hiilarinlähteitä kuin jauhot tai sokeri, ravinteikkuutensa vuoksi.

Kaupallisuuden edessä minä olen antanut periksi, näin maailma nyt näyttää toimivan. Mutta jos saan rahoilleni vastineeksi uuden ajatuksen, olen tyytyväinen. Tuon kirjan tyyli itse leipätekstissä on ihanan niukka ja looginen esim. Atkinsiin verrattuna. Ei yhtä ainutta ylisanaa!

Ilmoittaa muuten, että jos ei ole kirjaan tyytyväinen, saa rahansa takaisin ilman lisäkysymyksiä.

Ymmärsin sen niin, että 90 g hiilareita jaettuna kolmeen kertaan pitkin päivää olisi riittävästi yhdessä maksan varastojen kanssa turvaamaan aivojen glukoosin tarpeen. Ei se ylimäärä heti rasvavarastoiksi menisi, mutta enemmän hiilareita aiheuttaisi liikaa insuliinin eritystä, joka puolestaan haittaisi tehokasta vararasvan käyttöä energiaksi. Mutta kuulisin mielelläni jonkun asiantuntijan kommentin (ja kirjan lukeneena, ei pelkästään näiden lyhyiden lainausten perusteella).

Tämä meni jotenkin yli, jopa Elkan lisäyksen kanssa. Eikö siinä otettu liikuntaa ym. huomioon ollenkaan? Ja tuo Mirkan teksti on varmaan jotenkin kärjistettyä tai siitä puuttuu joku ehto, muutenhan tuo on ihan höpönpöppöä, kyllähän rasvaa käytetään energiaksi siinä missä muitakin energianlähteitä...

Kai pitää vaan tilata tuo ja toivoa, että siellä ei vaan lauota tuollaisia ilman mitään selityksiä...

Joo, oli hiukan kärjistetty, mutta kirjoittaja väittää, että glukoosin muodostaminen proteiinista glukoosivajeessa on suosiollinen rasvametabolian suhteen.

Minäkin sitten sorruin tilaamaan. Schwarzbeinin jälkeen tuo tuntui hyvin yksisilmäiseltä.

Monessakin kohtaa otsakkeessa kysyttiin "why jotain on jotenkin", mutta vastaus ei ollut ihan tyydyttävä, jäi vielä vastaamattomia kysymyksiä, tosin osin sellaisia, joita kirjassa ei ollut edes pyöritelty.

Teoria oli periaatteessa kunnossa, mutta liian yksipuolinen näkemys asiasta, mielestäni. Mutta tälläsiähän nämä yleensä on. Tykkäsin kuitenkin kirjoittajan tyylistä, toisin kuin useimmilla se oli asiallista ja mukavaa luettavaa.

Mutta sitten jos ajattelee, että ostin 20€:lla (+posti) schwarzbeinin molemmat, kummassakin reippaasti yli sata sivua (muistaakseni n. 300 - 400 kummassakin) ja tämä n. 100 sivua maksoi 15€, ja suuri osa oli taulukoita, en oikein tiedä oliko se ihan hintansa väärti. Ehkä tuossa oli artikkeleiden kanssa jotain 70 sivua, josta lähes kaikki netistä tuttua, tosin tällä kertaa kivassa paketissa ymmärrettävästi mutta ei for-dummies selitettynä.

Jos ei ole paljon lukenut artikkeleita ja muuta tästä aiheesta, niin sitten voisi melkein suositella, olihan siellä monta asiaa selitetty ihan hyvin, esim. tuo calorie is not a calorie - juttu. Eli siis mun nykytietämyksellä arvioituna teoria oli periaatteessa ihan ok, mutta siinä vaan ei oteta huomioon kaikkia näkökulmia. On tuo parempi kuin esim. atkinsin/searsin opukset, mutta taas sitten lyle ja rouva S pesee tuon mennen tullen.

Mun mielestä isoimmat puuttuvat jutut olivat liikunnan huomioon ottaminen hiilarimäärissä ja se että
(laihuus+pieni kolesteroli) != optimaalinen terveys.

Esim pritikinin dieettihän on hyvin vähärasvainen ja tämän tohtorin teorian mukaan menisi siis sinne kategoriaan, joka olisi ns. terveellinen. Sepä nyt vaan ei ole, mutta syynä ei ole sydän- ja verisuonitautien riski. Eli vaikka teoriassa toimii, niin ei sitten kuitenkaan käytännössä.

Kun kirjassa yhdistetään montignac-tyylinen ja atkins-tyylinen dieetti niin taustalla on ajatus että hiilarigrammat lasketaan tosi tarkkaan. Ja muistan kyllä ainakin Elsin (muistaakseni tuolla paha/hyvähiilarithreadissä) sanoneen, että vaikka veressä periaatteessa olisikin jollakin hetkellä tilaa jollekin 30 g:lle hiilaria, niin jos se on nopeaa, heilahtelu verensokerissa ja insuliinissa olisi huomattavaa silti. Jos samalla aterialla ei ole rasvaa, läskiä ei tule, mutta ei se tee tilanteesta terveellisempää.

Ja jos näinkin vähähiilihydraattista dieettiä suosittelevassa kirjassa annetaan esimerkkisyömisiä ja sieltä löytyy paahtoleipää ja pretzeleitä, en ole valmis ottamaan kirjoittajaa kamalan vakavasti

Ei siinä nyt sentään näin sanottu. Todettiin, että hiilareita ja hyvin vähän rasvaa (ja vähän kaloreita), jota nimitettiin "Aasian dieetiksi" (ja todettiin olevan mahdoton ilman liian alhaisia proteiinimääriä, koska muuten rasvaa tulee enemmän), ei lihota. Ei sitä sentään terveelliseksi väitetty, vaan ettei esiinny paljon sydän- ja verisuonitauteja Aasialaisella ruokavaliolla.
Totesi kyllä selkeästi, ettei se ole terveellinen.

Liikuntaa ei oteta huomioon. Johtuuko sitten siitä, että asuu Puerto Ricossa. Siellä suosituimmat urheilulajit ovat baseball ja koripallo ja kukkotappelut (eli siis kaikkien niiden katselu). Liikunta ilmeisesti jotain, mitä järjestetään turisteille viihdykkeeksi. Tai sitten on potilaistaan todennut, ettei ne kuitenkaan liiku, ainakaan, jos liikakiloja on paljon.
Totesi vain, että liikkuvat tarvitsevat enemmän polttoainetta. Ja ettei tällä dieetillä pääse kaikesta vararasvasta eroon.



Minä ymmärsin nimenomaan, että tosi vähärasvainen ja tosi vähäkalorinen ei välttämättä lihota, mutta on epäterveellinen, ei sydän ja verisuonitautien riskin takia vaan muuten ja että se ei käytännössä toimi kuin harvoilla.



Tämä yhdistely oli tilantessa, jossa painon lasku oli jämähtänyt ja siksi nostetaan hiilarien määrää tilapäisesti. Suositteli kuitenkin kuitupitoisia hedelmiä välipaloiksi ja hiilarilounaiksi suositteli mieluummin hitaampia. Ei niitä nyt varsinaisesti laskettu, mutta suositteli liian suurten hiilarimäärien kanssa laihaa proteiininlähdettä eikä rasvan lisäystä.



Yrittää karistaa ihmedieetin leimaa vähähiilihydraattiselta dieetiltä. Ja mahdollisimman helposti kohderyhmälle eli sitä ruokaa, mitä Amerikassa syödään. Kyllä terveelliset hiilarivaihtoehdot tulevat esille. Minusta parasta kirjassa oli sen asiallinen ja selkeä selittävä tyyli. Hiilarirajoitteinen ei ole mikään muotidieetti vaan perusravintoaineoppiin pohjautuva ruokavalio, joka on vain jäänyt viime vuosikymmenien low fat villityksen jalkoihin.
Ja perustelee, miksi ei ole vaarallinen ja mihin väärinkäsitykset vaarallisuudesta perustuvat ei vain "minä olen oikeassa ja muut väärässä"

Ja suositteli lukemiseksi Lylea.

Kirja on jo aika vanha (hän kirjoittaakin jo uutta ) ja kehoittaa lähettämään kysymyksiä aiheista, jotka kiinnostavat, jotta käsittelisi niitä kuukausiartikkeleissaan (jotka voi tilata ilmaiseksi)

Mutta olet oikeassa, ettei paljon asiaa tutkineelle anna uutta tietoa.

Minulla on varmaan taas ollut ylikriittiset silmälasit päässä



Tässä on varmaan kommentti ja vastaus menneet sekaisin? Kyllä mun mielestä tuossa kirjassa ei otettu mitään kantaa siihen takaako laihuus ja hyvät kolesteroliarvot terveyden. Kolesterolijutut oli kyllä muuten käsitelty hyvin.

Niin, tähän väliin kannattaa varmaan sitten laittaa myös se lopullinen mielipide kirjasta, jos sitä ei vielä rivien välistä saanut.

Ihan hyvä kirja, olen vaan allerginen noille amerikkalaisten värityskirjoille. Tavallaan eniten petyin siihen, että 100 sivuinen oopukseni olikin sitten puoli kirjaa harjoitustehtäviä ja taulukoita.

Mä olen nykyään ehkä liiankin kriittinen. Matsku oli ok, mutta väähänlaisesta näkökulmasta lukiessa sillä ei päädy ihan samanlaiseen dieettiin kuin täällä väki keskimäärin noudattaa.

Mutta kyllä se tuli selväksi mille kohdeyleisölle kirja on kirjoitettu jo tilausvaiheessa kun eka tilausyritykseni meni puihin kun en ollut osannut syöttää osoitteeseeni oikeaa osavaltiota enkä ollut silti älynnyt disabloida kenttää.

Juuri niin, ei otettu kantaa siihen, että laihuus ja hyvät kolesteriarvot takaisivat terveyden. Todettiin, että tosi low fat on vaarallinen, koska ei tarpeeksi proteiinia (eikä rasvaa, siis ravintoaineiden saannin kannalta). Eikä alhainen "Aasialainen" kokonaiskolesteroli kerro mitään terveydestä. Ja lisäksi hankala noudattaa, koska ei nälkä lähde. Mutta teoriassa voi siis pysyä laihana (ja aliravittuna). Tilastot osoittaa kaiketi, ettei esim Aasiassa ole paljon sydän-ja verisuonitauteja. Kuolevat ehkä johonkin muuhun ennenkuin ehtii kehittyä.

Jenkit totesivat itse että "voisi olla hyvä ylläpitoon". Olen samaa mieltä taulukoista, enkä ole niitä juuri tutkinut. Enemmän sitä mitä netistä löytyy "kirjan ostaneille". Kun en ole Lylea lukenut (aion hankkia) tällainen Back to basics Atkinsin, Heikkilän ja Zonen yms jälkeen oli ihan tarpeen, kun on vuosia mennyt vähän vanhasta muistista. Eikä nämä edelliset herrat paljoa vaivaudu perustelemaan.

Lyle on sitten todella teoreettinen ja aika raskasta luettavaa, vähän niinkuin koulukirjat. Näin etukäteisvaroituksena. Mutta sen jälkeen on kyllä paaaaljon fiksumpi. Minä olen tykännyt kovasti myös lylen nettisivuista.

Tänään tuli eka McBriden newsletteri ja vastoin odotustani tykkäsin kovasti. Täälläkin kun olisi joku joka aina jokaista lehdessä julkaistua pelottelua vastaan julkaisisi jotain positiivista.