karppaus.infon arkistoitu foorumi

Tytin esimerkki on loistava tapa arvioida tilanteensa, eli voiko/kannattaako ottaa sitä herkkua.

Mitä tarkoittaa hiilariaddikti? tuntee ylitsepääsemätöntä himoa hiilariherkkuihin, näin ainakin itse kuvittelisin.

Kannatan tuota ajatusta siitä, että sitten kun ei enää ole niin kovaa himoa, silloin voi uskaltautua poikkeukseen (hallittu repsahdus). Itse en ajattelisi tavallisen kahvitaukopullan olevan tuon poikkeuksen arvoista, mutta esim. juhlissa voi syödä mitä tarjolla on ja palata alakarppiin seuraavana päivänä.

Tatteli hei, tappotuomiosta minä en puhunut, mutta kärjistäminen ja yksinkertaisten esimerkkien esiin tuominen herättää enemmän ajatuksia, kuin turhan särmätön teksti. Sinäkin ilmeisen älykkäänä henkilönä ymmärsit, että puhuin nimenomaan hiilariaddikteista, joka mielestäni kyseessä silloinkin, kun yksi repsahdus johtaa toiseen ja kolmanteen ja...

_________________
We can never obtain peace in the outer world until we make peace with ourselves.
-Dalai Lama

Ja vielä: onko kyseessä addiktio, jos tuntee vain joskus ylipääsemätöntä hiilariherkkuhimoa, vai pitääkö himon olla päivittäistä, jotta addiktion kriteerit täyttyisivät?

Kyllä minusta on kyse addiktiosta, jos himoa tuntee satunnaisestikin. Ei sen siis tarvitse olla päivittäistä.

Todellisesta koukusta ja ongelmasta voisi puhua silloin kun ajatukset=himot pyörii päässä päivittäin, eikä niitä pysty kontrolloimaan!

Lasken itseni hiilariaddiktiksi yhä, vaikka himoja EI ole enää lainkaan, koska tiedän että "normaaliruokavaliolla" en pysty hillitsemään hiilareita/nälkää.

Olen kuin alkoholisti, joka ei voi aloittaa, koska muuten ei voi lopettaa.

Itse olin aiemmin tyyppiä joka harvoin osti "herkkuja", mutta sitten popsi kaikki kerralla. Enemmän addiktioni esiintyi aterian jälkeisenä nälkänä ja niin, että esim. leivällä en koskaan saanut pientäkään nälkää loppumaan.

_________________
We can never obtain peace in the outer world until we make peace with ourselves.
-Dalai Lama

Me ollaan sitten varmaan kaikki addikteja... seksi, punaviini, suklaa, mansikat, sisäfilee, munavoi, tupakka, sikaari...

Nou, nou, eikös addiktit ole sellaisia, kun mikään muu ei enää aiheuta säväreitä? Eiku ne olikin fetissejä...
Onko täällä paljon hiilarifetissejä?

_________________
"Hullu saa olla, muttei tyhmä..."

Eli olisiko addikti sellainen joka ei pysty hillitsemään himojaan?
Eli ei pysyisi kohtuudessa, oli se sitten namia, seksiä tai päihteitä.

_________________
We can never obtain peace in the outer world until we make peace with ourselves.
-Dalai Lama

Eikös se ole ihan inhimillistä välillä tuntea himoja jotain kohtaan, eikä edes yritä hillitä itseään. Niin kuin sanoit, pysyy kohtuudessa, vaikka onkin hillitön ( ).
Eli ei se mun mielestä ole addiktia käyttäytymistä vielä jos repsahtelee, kunhan ei tee sitä joka kerta, ja myös määrällä ja laadulla on merkitystä.


Yritän vain muistella sitä ensimmäsitä viestiä, jonka Jackie oli kirjoittanut. Hän kun kysyi, että miten on käynyt, jos on ottaa yhden pullan. Onko tulleet himot takaisin vai ei... Yritän pitää tämän ajatuksen messissä, kun täällä kommentoitten.

_________________
"Hullu saa olla, muttei tyhmä..."

Ja näistä kirjoitetuista viesteistä voimme päätellä, että meitä on täällä kahdenlaisia, toiset voivat ottaa yhden pullan, toiset eivät tunne käsitettä yksi pulla.

_________________
We can never obtain peace in the outer world until we make peace with ourselves.
-Dalai Lama

Niin tiedäthän sanonnan... "Kaikki tai ei mitään."

_________________
"Hullu saa olla, muttei tyhmä..."

Eiku - en ole koskaan pitänyt mansikoista

_________________
Blessed are the young, for they shall inherit the national debt.
- Pres. Herbert Hoover

Addikti on yksinkertaisesti sellainen ihminen jolle jokin asia on muodostunut ongelmaksi ja siitä eroon pääseminen vaatii suunnattomia ponnisteluja.

_________________
Entä jos ei edes yritä...

Riippuvainen...

asiat on yksinkertasempia kun kutsutaan asioita hyvillä kotimaisilla sanoilla

..."kaikki tai ei mitään"...

tai

"liika on liikaa mutta kohtuus on liian vähän"...

_________________
...aika multaa muistot...

Voisit, Whisperer, kokeilla ajoittaa aloituksesi siten, että ei olisi turhia häiriötekijöitä pilaamassa ensimmäistä yhtä-kahta viikkoa. Viikkokin saattaa riittää siihen, että pääsee nälänhallinnassa niskan päälle. Sen jälkeen on helpompi kieltäytyä pullasta iltapäiväkahvilla ja väistellä turhia hiilareita työpaikalla, harrastuksissa ja muissa sosiaalisen syömisen kuvioissa.

Tähtää aloitus vaikka talvilomaan. Anna itsellesi aikaa nauttia muista asioista samalla, käy vaikka kylpylässä / hierottavana / jalkahoidossa, nauti ulkoilusta, elokuvista tms.

Minäkin olen ollut erittäin paha hiilaririippuvainen. Tällä hetkellä tunnun pärjäävän mainiosti vähän alle 100 g:n päivähiilareilla (liikun melko aktiivisesti, siihen nähden hiilarimäärä on varsin alhainen). Suklaa ei aiheuta repsahduksia, en osaa sanoa pullista ja pizzoista, kun en ole kertaakaan reilun parin kuukauden aikana kokeillut. Kasviperäistä hiilaria siedän hyvin, pottua en juuri syö, mutta muita juureksia (porkkana, punajuuri, bataatti, nauris, lanttu) satunnaisesti, hedelmiä kuluu kohtuullisia määriä (0-3 /pv). Kannattaa etsiskellä sitä omaa tasapainoa, kyllä se sieltä löytyy! Jo ennen varsinaista aloitusta voit vähän tarkkailla elimistösi suhtautumista erilaisiin hiilihydraattilähteisiin.

Pikkujouluissa ajattelin antaa myös hiilihydraateille vähän periksi - painonpudotus alkaa olla jo sellaisessa vaiheessa, että pieni hiilaritankkaus saattaisi antaa sysäyksen pudotukselle... ...en enää edes usko jääväni sille tielle...