karppaus.infon arkistoitu foorumi

Tyhmä kysymys varmaan monen mielestä.. Mutta, olen nyt ollut jonnin aikaa todella matalilla hiilareilla. Varmaan jotain 10 g niitä tulee päivässä. Kun ei vaan maistu ruoka, varsinkaan hiilareita sisältävä. Nytkin skippasin päivällisen, ja lounaaksi söin vain yhden keitetyn munan ja kolme viipaletta 0-hiilarista meetvurstia, sekä kourallisen maapähkinöitä. Paino tietty putoaa ihan sairaan kovaa tahtia, kyllä aamurähmät saa kyytiä kun aamulla katselen epäuskoisena vaa'an lukemia... Mutta mutta... Oliskos kuitenkin parempi pakottaa ittensä syömään? Eikös se elimistö muuten mene jonkin sortin säästöliekille? Tällä hetkellä ei ole sellaisia "liekkejä" vielä näköpiirissä, sillä mulla on aina ihan tajuttoman kuuma. Töissä muut vetää jumpperia ylle ja mä keikun t-paidassa kun on niin kuuma... Et vähän toisenlaiset liekit mulla - heh, vai onks tää ennenaikasta menopaussia?

Otatko sitten pillereistä tarpeelliset vitamiinit, kalsiumit jne.? Onko se järkevä vaihtoehto? Aikuinen ihminenhän voi paastota pitkiäkin aikoja, mutta ainankin Heikkilä on sitä mieltä ettei ruokailuja saisi jättää väliin, jo sen vuoksi että olet opettelemassa uutta elämäntapaa, et vain laihduttamassa. Mutta valintahan on tietysti sinun.

Tuo varmaan riippuu siitä, paljonko kaloreita saat noilla vähillä syömisilläsi. Jos niitä kuitenkin tulee suhteellisen reippaasti, ei elimistö varmaan ihan äkkiä ala säästöliekille menemmän. Ja jos kerran paino kuitenkin tippuu, niin eiköhän asiat ole ihan mallillaan. Voisi ainakin luulla, että jos kroppa on säästöliekillä, ei painokaan tippuisi niin tehokkaasti.

_________________
// Einomies - karppi, jo vuodesta 2004 -

Juu, nappeja popsin: Möllerin kalanmaksaöljykapseleita, multitabseja ja maitotuotteita taas syön päivässä sen verran et kalsiumit on taattu. Täytyy yrittää vaan kasata ittensä, ei se varmaan hyvää tee, et skippaa ruoka-aikoja?

Minulla on silloin tällöin samanalaisia tuntemuksia kuin Nistillä. Tänäänkin olen syönnyt kupillisen tonnikalasalaattia (1 prk t-kala öljyssä, 2 munaa, sipulia, pätkä kurkkua) ja yhden omenan ja kiivin. Ei vain ole nälkä, eikä ole vilukaan. Ohut paita vain päälle, vaikka ulkona on kolea ja sateinen ilma.

Itseasiassa ei tee mieli yhtään mitään. Hassua. Ehkä sitten aamulla taas syödään.


muokkaus:munat jäi mainitsematta.

No ainakin Atkins kieltää aloituksen säännöissään syömisen ilman nälkää. Itse olen sitä mieltä, että turha syöminen on lihottavaa. Tarpeeksi kauan kun on syömättä, niin nälkä kyllä tulee ja ajan mittaan kovinkin tuhdilla evästyksellä tulee aikanaan nälkä. Tähänhän pitäisi pyrkiäkin.

Toinen juttu on sitten se, että voiko syömättä lähteä vaikka töihin, tai muuhun tilanteeseen, jossa nälkä tulee kun ei ole mitään karppia syötävää. Silloinhan repsahdusvaara on suurin.

_________________
http://www.youtube.com/watch?v=z8tl2GSNxpo
KILO LÄSKIÄ ON ÄMPÄRILLINEN KUSTA.

kokemuksesta sanon, että ei kannata syödä ellei oo nälkä. itse olin niin tottunut aina syömään säännöllisesti ja kun vaihdoin karppiin niin sillä tyylillä tuli kaloreita aivan liikaaa -> paino nousi.

toisaalta on kyllä totte, että on hyvä opetellä syömään säännöllisesti, joten lounaaksi ehkä joku kurkunpätkä tai tomaatti jos ei oon suurempaa nälkää?!

Alkaa tuntumaan, että säännöllinen syöminen on enemmän näitä yläkarppimyyttejä, johtuen ehkä siitä "pakosta" mitä yläkarppisyöminen aiheuttaa. Eli sitä karseaa verenlasku-korvatrikkikiljuvaa-nälkäkierrettä.

Onhan nuita lääketieteellisissä kokeissa pidetty vaikeasti ylipainoisia vuodenkin verran paastolla, vitskut ja minskut antaen. Siinä on skipattu pari ateriaa.

Henk.koht. alan kallistumaan 2-3 syömiskertaa / päivä rytmiin, varsin epäsäännöllisesti, vain arkipäivien koululounas kohtuu vakioaikaan. Välillä menee kertaruokailuksikin, on sitä tullut vedettyä esim. 150g pinaattia, 400g jauhelihaa ja 200g fetaa kerralla aina joskus. Samalla olen huomannut jonkinsortin uutta nälkätuntemusta: "proteiininälkää". Mikähän olisi, ghreliini? Jokin muu hormoni? Tasaisella syömisellä kun esimerkiksi 3 kananmunaa menee hyvin, neljäs tökkii jne., niin kerran kun oli ollut muutaman päivän vähän vähemmillä protskuilla niin meni sitten lounaaksi 6 kananmunaa ilman mitään tökkimistä. Kolekystokiniini? Mikähän siellä vaikuttaa. Samoin myöskään kyseinen 150+400+200 pinaattijauhisfeta ei myöskään mene normaalipäivinä kurkusta alas kokonaisuudessaan vaan puolet riittää hyvin, mutta aina joskus sitten meneepi kaikki.

Uskomus siihen, etteikö ihmisellä olisi syömissäätelyhormonijärjestelmää rapistuu kokoajan, nää on tosi mielenkiintosii asioita. Tai no, ainakin mua kiinnostaa monesti. Ehkä mä oon vaan outo...

Eli henk.koht. mielipide on muotoutunut siihen, että säännöllinen syöminen kertojen "lisäävänä" tekijänä ei ole tarpeellista, kunhan laihtumisvaiheessa protskut ja mikroravinteet tuleepi kasaan.

Mä olen melko hysteerinen ton jutun kanssa ja nykyään on pakko ahtaa kunnon aamupala nassuun vaikka ei maistuisikaan, koska tiedän, että muutaman tunnin päästä nälkä alkaa kolkutella kuitenkin ja puoleenpäivään mennessä se on yltynyt jo niin kovaksi, että jos ei ole eväitä tai alakarppiä niin ihan sama sitten mitä suuhuni pistän...

Aamupalan syötyä sitä sitten pärjääkin vaikka koulupäivän loppuun. Esim tänään söin pellavaleipää kahdella munalla klo 5.30 ja yhdeltä oli vasta seuraava mahdollisuus alakarppiin ruokaan, mutta homma meni hienosti! ilman aamupalaa olisin ollut klo 11 kiskomassa muusia ja makkaraa ruokalassa...

_________________
Entä jos ei edes yritä...

Mun mielestä tämä on hyvä pointti. Hiilarithan katoaa aika nopeasti ja sitten tulee taas nälkä. Siihen yläkarpin repsahdusvaaraan kai perustuu nämä 3 isompaa tai 6 pienempää ruokailua. Että verensokerit pysyisi ylhäällä eikä tulisi nälkä eikä mikään muukaan himo. Alakarppaajillahan tätä ongelmaa ei ole, koska vararavintohan kulkee mukana tuolla ahterissa.

Itselläni ei paino 2 viikossa Atkinsilla ole juurikaan pudonnut, johtuen varmaan juuri siitä että syön muutenkin kuin nälkääni. Tai sitten siitä ettei sitä ylimäärästäkään ole kuin max 8 kiloa. Olo on kuitenkin hyvä, joten hinkua yläkarppiin ei ole, mutta ajattelin hieman keventää ja vähentää syömistä tässä tulevien viikkojen aikana ja pyrkiä siihen että syön vain nälkääni. Katsotaan sitten kuinka äijän käy...

Totisesti hiilarit katoaa nopeasti, ne suorastaan häviää olemattomiin suunnilleen sillä sekunnilla, kun ne vatsaan asti ennättävät..
Olen itse ollut reilut puolen vuoden ajan vaihdellen ala- ja hyväkarpilla. Hiilareita uppoaa 20-60 g päivässä, joten siihen on silloin tällöin mahtunut myös kirpsakka omena tai mandariini. Ja voin kyllä sanoa, että jonkun omenan jälkeen - jonka pitäisi virallisesti kai olla hyvä pikku välipala, joka pitää nälkää sopivasti poissa - ei tarvitse odottaa kuin tunti maksimissaan, ja johan on nälkä. Jotenkin hiilarit, jopa omenan "parempilaatuiset" (jos verrataan vaikka leipään), saavat haluamaan lisää hiilareita. Syön siitä huolimatta edelleen joskus hedelmän poikineen, koska niitä on helppo kantaa mukana ja toisaalta ne ovat ihan virkistävän rapsakkaa vaihtelua tavallisille karppisafkoille.

_________________
Joo.. Mä lähen syömään..

Ilkka, puhuit elimistön omasta ruokasäännöstelysysteemistä. Kannatan!

Aikaisempana hiilariaddiktina tuntuu aika hienolta, että vihdoin alkaa erottaa ne kropan signaalit siitä, mitä tarvitaan.Aikaisemmin kyseisiä signaaleja oli van suklaalle ja nopeille hiilareille ylipäätänsä.

Nyt saattaa yhtäkkiä tehdä mieli pähkinöitä ja kun niitä menee kaapista hakemaan, muistaakin, että tämän päivän rasvansaanti onkin aika vähissä. Tuhdin munakkaan jälkeen ei tee mieli makeaa jälkkäriä niinkuin ennen vaan ehdottomasti on saatava yksi tomaatti. Vain huomatakseen, että juuri sen päivän salaatit ovat jääneet syömättä.

Nyt siis pääni ja kroppani tekevät yhteistyötä mielihalujensa kanssa.

_________________
http://www.ainoa.fi

Nyt on mulla viimeaikoina ilmennyt seuraavanlaista harmia: Jos syön hiilareita, hyviäkin ja sallituista aineista, niin ei ole kuin vartti aikaa karata jääkaapin läheisyydestä, tai ahmimisriski on melkoinen. Samaten hyvänkin ja ison salaatin syöminen on yhtä helvettiä, kun nälkä on isompi salaatin loppuessa, kuin aloittaessa. Mikäli seassa on protskua ja rasvaa, tämä nälkä menee jonkin ajan kuluttua ohi, mutta pelkällä protskulla se ei menekään.

Kylläisyysarvo on parempi, jos syön 200g paahtokylkeä, kuin 200g paahtokylkeä ja vihreää salaattia. Kökköä.

_________________
http://www.youtube.com/watch?v=z8tl2GSNxpo
KILO LÄSKIÄ ON ÄMPÄRILLINEN KUSTA.

Sama huomio. Mascarponerahka ilman mustikoita vie nälän pitkäksi aikaa. Jos seassa on mustikoita, nälkä tulee nopeammin.

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Okei. Mä luotan teihin, Gurut! Mun appetiitto on nyt niin pahasti kateissa, et tosissaan joudun tekeen töitä et saan menee alas edes ne vähät mitä mul menee. Ruokapäiväkirjasta voitte käydä kattomassa. paljon se ei ole. Mutta uskon teihin. Jos olette väärässä, ja kuolla kupsahan, niin lupaan tulla kummittelemaan joka iikalle!!!

Mut ehkä mulla on ollu toi aineenvaihdunta tosi sekaisin niiden hormoonipaskojen takia, et elimistöllä on siinä totuttelemista. Kuvitelkaa, et mä lihosin 20 kiloa kahdessa vuodessa ilman ruokavalio-, tai liikuntamuutoksia!!! Tuli sydämen sivuääni, ekg-muutoksia ja verenpainetta! Verenpainetta en olekaan nyt mittaillut kun perkuleen ravitsemusyksikkö pölli mun mittarin... Täytyy mennä penäämään sitä niiltä takaisin..

Joka tapauksessa uskon Teitä. En syö ennekuin on nälkä. Nyt lähden koiran kans lenkille, ja toivon et nälkä yllättää..

Tuo on sinällään jännä että varoitellaan tuosta repsahdusvaarasta niin kovasti mutta minä en ole koskaan kokenut tarvetta repsahtaa "spontaanisti". Ollaan sitten vaikka nälkäisiä, perkele. Eilen duunipaikalla meinasi yllättäen nuupahaa kesken päivän kun verensokerit menivät niin alhaisiksi. Outo juttu. Siltikään ei tullut edes mieleen repsahtaa.

Ehkä meille koviksille pitäisi olla oma kirjansa jossa varoitetaan vetämästä dieettiruuvia liian tiukalle. (Se nimittäin on ollut minulla ongelma edellisissä dieeteissä)

Pikkasen on sama ongelma tuon syömisen kanssa. Kun ei ole nälkä, niin ei sitten.

Eilen söin aamulla klo 6.00 2 palaa pekonia ja 1 munan munakkaan höystettynä 1rkl juustoraastetta (tosin koirat veivät siitäkin osan). Päivällä söin klo 12.30 itse tehdyn kanasalaatin (grillattua kanaa 1 rintafile, 1 tomaatti, jäävuorisalaattia, 1rkl paprikaa ja 1rkl juustoraastetta. Koko komeus höystettynä curry-salaatinkastikkeella). Lisäksi 5 hapankorppupalaa, johon kehittyi jossain vaiheessa sairas himo.

Siinä kaikki koko päivänä. Äijä yritti tuputtaa jotain illalla, mutta tyydyin vain ½ litran pullolliseen vettä, koska ei ollut nälkä. Miksi syödä, jos ei ole maistu, vaan ennemminkin ruoka ellottaa?

Mutta toinen asia on sitten nuo himot. Millä kummalla niistä pääsee eroon?? Siis muulla kuin itsekurilla? Pahimmat himot: suklaa! Hitto. Olen pitänyt "taukoa" reissaamisen takia karppaamisesta pari viikkoa, jonka jälkeen yritin palata heti tiukasti ruotuun.

Eipä onnistunutkaan . Ensin aamupalaksi meni 1-2 palaa vaaleaa leipää (heitin melkein koko paketin roskiin, koska himoista ei tullut loppua). Päivällä oli pakko saada Haribon tahmeita irtokarkkeja, ja niitä pystyi syömään puolisenkin pussia . Ja sitten tuo suklaa...

Viron viikonlopun jälkeen kaapissa on jättiversioita Tobleronesta ja kuulen, kuinka ne sieltä huutelevat. Suunnittelin jo yhdessä vaiheessa lukitsevani ne kaappiin ja antavani avaimen miehelleni. Jätin tuon kuitenkin suunnitteluasteelle, koska pystyin sieluni silmin näkemään itseni tiirikoimassa laatikkoa . Tai sitten olisin riistänyt avaimen väkivalloin (tai itkun kanssa) mieheltäni... ei juurikaan kovin omanarvontuntoista meininkiä...

Nyt olen pahimmasta suklaahimosta päässyt eroon. En siis ole syönyt palaakaan suklaata 3 päivään (tämä on kuin AA-kerhossa ) Iltaisin tuntuu kuola valuvan, kun tiedän, että kaapissa on suklaata. Kova itsehillintä on pitänyt minut pois kaapilta ... toistaiseksi.

Taitaa vaan meikäläiseltä hävitä alakarppaamisen myötä viimeinenkin ylpeys ja kunnia... (mutta olen saanut karppiriveihin ainakin yhden käännynnäisen: mieheni. Hän aloitti tiukan alakarpin maanantaina)

_________________
"Mä olen kova jätkä..."

Voisi tuosta toisaalta olla toistakin mieltä. Voisi ajatella, että määrittää sen tason, minkä verran haluaa syödä, esim. 1800-2000 kcal. ja sitten säätää hiilarimäärän semmoiseksi, että tuo määrä tulee syödyksi. Riippuu siis siitä, mikä on homman tavoite, itselläni se on tämän perheenlisäysproggiksen vuoksi riittävä syöminen eikä painonpudotus. Fiilispohjalta!

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Roope-vainaa kehottaa lisäämään sitä hiilarimäärää vähitellen ensi viikkojen jälkeen, vähitellen sinne 40-50 g tasolle. Minusta se taso on ollut aika miellyttävä, ruokahalua on, mutta nälkä ei kuitenkaan. Katso että prodea löytyy riittävästi, lihana laskien puolisen kiloa päivässä, ettet habaasi kuihduta.

Minä kans tunnen itseni luonnonoikuksi, kun katselen ihmisten pukeutumista. Tuon saman hiilari-nälkä-linkin huomasin jo ensi viikolla kun heikkilää aloitin. Kaksi munaa aamulla = ei nälkää. 2 munaa + hiilaria = nälkä. On hauskaa, kun sillä pääsee hallinnoimaan omaa kroppaansa. Ennen laivan seisovaa pöytää söin vihannes-omena-lounaan.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Miu, sokeriaddiktio on ADDIKTIO. Pakko oli hyväksyä että on niin kuin tupakoitsija ja alkkis - aina pitää vahtia, ettei ala uudestaan. Hyvänä uutisena voin sanoa, että olen saanut homman omalla kohdallani jotenkin hallintaan, mutta pitkään siihen on mennyt.

Sen olen muuten kans huomannut, että perusirtokarkkia, eli hedelmäjuttuja jne. ei tee enää mieli ja jos niitä joskus maistaa, ei paria kolmea enempää tule syötyä (siis ennen meni 300-500 g kevyesti). Ainoat, mitkä kunnolla himottaa, on suklaa ja salmiakki/laku. Niissä on jotakin muutakin kuin se sokeri, mikä vetoaa. Salmiakki-suklaa yhdistelmä on muuten ihana... Asiaan! Mulle käy nyk. tosi tosi tumma (karvas) suklaa hyvin, en edes halua sitä sokerisuklaata. Vielä kun löytäisi vähäsokerista salmiakkia tai lakua, keino makeutettuihin en koske.