murupompula kirjoitti:
Syön mielelläni näitä ihania ja pitkään kylläisenä pitäviä eväitä, ja vielä lisään, että ei se virtsa tummaa ole edes ollut, vaan ihan vaaleaa, lähes vettä ja siis aavistus vihetävää.., mutta haikahtaa ihmeelliselle ( bensa tms.) mutta se siitä, en siis ihmettele, ellei olo huonoksi muutu.. :roll
Hmm, no ketoosissa syntyy jonkin verran sivutuotteena asetonia. (Se voi hiukan sekottaa omaa hajuaistimistakin) Hengitykseenhän tuota tulee monen mielestä aina kiusaksi saakka ja tuntuu kuin olis koko ajan poistamassa kynsilakkaa. Pääasiallisesti tuo asetoni juuri hengityksen kautta poistuu, koska se on helposti "haihtuvaa". (juu juu kaasujen osapaineet jne.. ) Mutta erinomaisen vesiliukoisena luonnollisesti sitä kulkeutuu myös virtsaan. Ehkäpä hyvinkin pieni pitoisuus voi tuoksahtaa. Runsasproteiinisella ruualla, kun proteiinia käytetään energiantuotantoon paljon joko suoraan tai muuntamalla glukoosiksi joudutaan typpitaseongelmiin. Urea, eli "virtsa aine" on se keino kropalle jolla tuota puolta paljolti hoidellaan ja sen määrä lisääntyy ja saattaahan siinä sivussa tarkka havaita pientä ammoniakin tuoksahdusta.. eli tarkka kyllä varmaan havaitsee noita hajumuutoksia virtsassakin. Vahva nimenomaan ammoniakin haju saattaa ruokavalio huomioiden kieliä turhan suuresta proteiinimäärästä (jos poteiinin laskenta tukee sitä. ehkä tavallisesti 2~2,5g /painokilo ylittäminen on sitä "liikaa" tässä mielessä. Mutta sen alapuolella olo ei vielä takaa että määrä olis optimi) Omien lihasten poltto aikaansaisi samaa. Voisithan arvioida tai mitata ketoosia ja jos se on turhan syvä niin sitähän sitten säädetään pienemmälle helposti.. hippunen lisää hiilaria jos haluaa sitä hillitä tuonne alle 8mmol/l tasolle jos se olisi reippaasti yli.
(ennustan (ennustaminen on kivaa mutta kamalan... siis jos olisin hyvä ennustaja, täyttäsin mieluummin löttölapun) että olet vaan niin tarkka että olet kiinnittänyt huomiota tuohon kun sitä tulee tehotarkkailtua itseä niin helposti alkuvaiheessa ja havahtuu joka risun rapsahdukseen kunnes huomaa että elimistö on sittenkin nerokas)