karppaus.infon arkistoitu foorumi

Täällä Hämeessäpäin ( nytt inflyttad jag) on näköjään tapana kutsua päivän pää - siis iltaruokaa perunaruuaksi!
Kun itse päätin jokunen aika sitten luopua perunasta kokonaan, perhe - ei pojat vain mies - vaatii että pitäis tehdä milloin muusia taas keitettyjä pottuja?
Miten ootte tehneet?

"Suttunuijaa" (niin meillä välinettä kutsuttiin), jolla muusi tehdään, voidaan käyttää myös lyömäaseena. Tai ainakin vähän uhkailla sillä.

Ei ollakaan .

Kerran kokeilin kukkakaalimuusia ja itse pidin siitä kyllä poronkäristyksen kera, mutta ukkeli hieman kurkisteli kulmien alta. Hyvää se on. Sitä vaan tilalle! Ja keitettyjen perunoiden tilalle keitettyä kukkakaalia tai parsakaalia. Tai sitten ukko hellan eteen on myös yksi vaihtoehto, joka vois sopia ainakin itselleni vallan mainiosti (ruokapuoli saattaisi tosin olla hieman köyhää...)

Mikä ihmeen pakko sinun on valmistaa miehellesi ruokaa? Pistä äijäsi kokkaamaan omat pöperönsä.

Vaimo on uusavuton ruuanlaiton suhteen (mutten muuten täydellinen) ja kun itse nautin ruuanlaitosta niin olen tehnyt meille aina ruuat.
Kun lopetin perunoiden käytön eikä pöytään enää ilmestynty minkäänlaista riisi, pastaa, pitzaa tai lasagnea niin alkoi pienoinen napina että eikö sentään edes joskus.
Joskus tarkoittaa sitten sitä että minä teen "ruuan" ja muut keittää haluamansa pastan tai perunat.

ite en oo nähny minkäänlaista ongelmaa siinä, että heitän ukkelin perunat samalla kiehumaan kun pistän omat parsat höyrystymään. Yhä useammin kyllä huomaan ettei ukkeli niin sitä perunaa kaipaa vaan ehdottaa jopa itse, että syödäänkö jotain hyvää salaattia esim. broiskun ja hesen punasen majon kera ja parsakaalikin menee jos sitä tarjoan.

_________________
Entä jos ei edes yritä...

Sama juttu täällä: kun en kieltänyt mitään ja keitin perunat tai laitoin lohkikset uuniin - samalla tein kuitenkin alakarpit kasvislisukkeet - mies alkoi pian sanoa, ettei halua perunaa. Varsinkin kun huomasi, että syötyään raskaan liha-aterian kasvisten kera, olo ei ollutkaan ähky eikä maha pullottanut. Silloin kun lapset (siis jo isot) ja anoppi syövät meillä, keitän potut tai riisin eikä se vie erityisemmin aikaa.
Ymmärrän, ettei kaikilla suju näin helposti ja että monelle suomalaiselle ruoka ei ruokaa, jos siinä ei ole perunaa. Minulla on myös loistomies, joka auttaa aina ruoanlaitossa ja useimmiten pesee ja keittää pottunsa itse.

_________________
"Hiukan liikaa on juuri sopivasti minulle."
Jean Cocteau