karppaus.infon arkistoitu foorumi

Tuli vaan tuossa mieleen, kun olen viime vuosina tehokkaasti vältellyt rasvoja. Siis näkyviä... Piilossahan sitä on vaikka missä!
Ja nyt usein esim. aamiainen koostuu munasta, nakeista, salamista ja juustosta oliiviöljyssä paistettuna, olen lorauttanut sitä öljyä normaalia enemmän, mutta kun ei meinaa ruoka mennä alas noin paistettuna. Kun inhottaa se rasva!
Kyllähän muuten menee rasvat alas, siis nakeissa, salamissa, juustoissa jne. jne. Mutta tuo ruoan rasvassa uiminen ei oikein mulle käy (siis ihan tuon ällöttävän tunteen takia).
Ajattelin vaan, että onko se ihan pakko saada sitä rasvaa niin paljon? Saanhan sitä kuitenkin muun ruoan mukana!
Vastauksista ja muista kommenteista jälleen kiitollinen...

Niin no ei sen varmaan tartte olla käristerasvaa, eli voi ne eväät paistaa vähemmässäki rasvassa jollei se mene alas. Pääasia kuitenkin lienee että kunhan sitä rasvaa nauttii, tavalla taikka toisella.

Piilorasva kelpaa ihan yhtä hyvin!

Alkuvaiheessa tuntuu, että runsas rasva takertuu kitalakeen ja entiset opit, että rasvaa ei pidä syödä muistuttaa vielä. Ruokaa kannattaa myös maustaa. Rasvaisen ruoan maku on pehmeämpi kuin entisen elämän vetiset vihannekset ja kuivakkaat leivät. Mausta enemmän ja tuhdimmin. Monilla mausteilla on terveydellisiäkin vaikutuksia, tai ne kiihdyttävät aineenvaihduntaa, tai muuten vaan antavat tyytyväistä kylläisyyttä.

Vahvistetaan nyt täältäkin että ei tarvitse saada paljon. Ainakaan minun ei ole tarvinnut. Siis paljon.

Asiasta viidenteen - kuuntelin tänään radiosta tätä höpinää meitin puuttuvasta renkaasta, tai mikä ihmisapina-esi-isä nyt oli jonka espanjalaiset ovat löytäneet, otuksen nimi siis todnäk. Pepe Gonzalez tjsp. Oli kuulemma hedelmien syöjä - romuttuvatko nyt paleoruokavalion perusteet?

Vai olisiko niin, että juuri tuon ruokavalion takia ko. laji ei selvinnytkään

_________________
Blessed are the young, for they shall inherit the national debt.
- Pres. Herbert Hoover