|
Vuosikausia karppausta seuranneena (jo 70 luvulla) ja noudattaneenakin (vaihtelevin menestyksin) voin sanoa että olen saanut uuden herätyksen vasta tänä kesänä. Aikaisemmin noudatin Atkinsia (huonolla menestyksellä) kun en osannut syödä sitä rasvaa tarpeeksi. Proteiineja tuli liikaakin, josta seurasi että paino ei laskenut ensimmäisten viikkojen nestevajauksen jälkeen lähes ollenkaan, ummetusta niin että silmät pullistu päästä, kihtioireita ja päänsärkyä, josta seurasi turhautuminen ja paluu hiilarimaahan. Osasyynä oli tietenkin se että kasviksiakin tuli syötyä vain pari salaatinlehteä, jotta ketoosi vain pysyisi päällä, heh. No tuhoontuomittu yrityshän se aina oli, vaikka kuinka uskoin että karppaus on (tai sen pitäisi olla) minulle se oikea ruokavalio. Pidin tätä uskoa yllä vuosikaudet vaikka karppaus ei käytännössä toiminutkaan minulla - jakomielistä vai mitä - mutta sisimmässäni tiesin että näin sen pitäisi olla.
Kunnes kesällä pelästyin korkeaa sokeriarvoani ja päätin että nyt sen on loputtava meni syteen tai saveen, elikä vaikka en laihtuisi grammakaan niin sokeriarvot on saatava alas ja palasin luonnollisesti karppaukseen. Tällä kerta valmistauduin huolella ja luin kaikki mahdolliset karppiteokset vanhat ja uudet ja löysin tienii (taas kerran) tälle foorumille. Kiinostuin rasvateoriasta, josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan (no olihan minulla muutaman vuoden tauko, kun en ollut lukenut yhtään ainukaista karppikirjaa) ja päätin unohtaa vanhat opit, vähensin proteiineja tuntuvasti ja lisäsin rasvaa ja kasviksia. En laske, punnitse enkä mittaa yhtään mitään, syön mitä tekee mieli (mottona että keho kyllä tietää mitä tarvitsee), syön vain kun on nälkä (siis pääasiassa illalla). Ja mitä tapahtui; 2 kk karppausta takana ja - 7kg, joka on ollut minulle lähes mahdoton saavutus viimeisten vuosien aikana, jolloin olen jojoillut pari kiloa alas ja kymmenen ylös.
Uskon vakaasti että rasva on minulla ollut se joka on pannut vauhtia asioihin, pysyn kylläisenä todella pitkään, muutama manteli tai pähkinä vie päivälläkin hiipivät mieliteot useiksi tunneiksi pois, en jaksa enää syödä kerralla paljoa, vyötärö on selvästi kaventunut enemmän kuin 7 kg normaalisti tekisi (sääli että en ottanut heti aluksi mittoja ylös). Ei tietoakaan ummetuksesta (syön todella paljon kasviksia), kihdistä tai päänsärystä. Olo on todella hyvä ja virkeä, untakaan en tarvitse niin paljon kuin aikaisemmin, karppaus on jeeees (kun sen tekee oikein).
Niin, lisään aina salaattiin ison lorauksen maustettua oliiviöljyä, paistan munat, lihat, kalat ja kanat voissa tai gheessä ja käytän muutenkin ruoanlaittoon gheetä tai oliiviöljyä (kookosöljyä täältä ei saa). Usein kuullotan kasviksia öljyssä tai vaikka höyryttäisin niitä niin aina lorautan öljyä tai laitan ison voinokareen. Kalat, lihat, kermat, juustot ja jugurtit aina rasvaista. Mantelita ja pähkinöitä syön myös. Näppituntumalla mennään ja olen aina tykännyt rasvaisesta ruoasta, joten ei ala tökkimään. Kevytjutut ei ole koskaan oikein maistunut meikäläiselle, vaikka niitä on "pakosti" yrittänyt käyttääkin, mutta onneksi täällä päin maailmaa ei tuo light-buumi ole ollut vallalla kuin vasta muutaman vuoden, eikä light tuotteita ole ollut myynnissä. Sääli katsella ihmisiä, joita aivopestään ja totutetaan siirtymään luonnollisesta rasvaisesta ruoasta muovirasvaan ja korkeaan sokerimäärään. Onneksi täällä ei myöskään ole ollut eineksiä tarjolla paljoakaan, vaan aina ruoka on tehty alusta asti tuoreista ruoka-aineista. Marinoituja lihojakaan ei ole, vaan lihat kaikki "luomuna", mutta ei varmaan mene aikaa kun maailmantuulet tännekin kantautuu, no onneksi ei tarvii ostaa.
Sokeriarvoja en ole vielä mitannut, tarkoitus mennä verikokeisiin kun 3 kk tulee täyteen. Onkohan se tarpeeksi aikaa, jotta saan karppitulokset, vai vaikuttaako entinen ruokailuni vielä tällä aikavälillä arvoihin?
_________________ - joskus pitää osata pitää suu kiinni ja olla hiljaa ja vaan kestää ja kestää - mietteitä 92 v: jos olisin tiennyt eläväni näin kauan niin olisin tehnyt vaikka mitä. Aina kannattaa aloittaa. 
|