|
Transrasva
Wikipedia
Transrasvat eli transrasvahapot ovat tyydyttymättömiä rasvahappoja, joissa hiiliatomien välillä on trans-kaksoissidos. Transrasvahapoissa kaksoissidokseen kiinnittyneiden hiiliatomien vetyatomit ovat eri puolilla. Tyydyttymättömistä rasvahapoista syntyy trans-isomeereja, kun niitä hydrataan epätäydellisesti. Trans-isomeereja syntyy myös märehtijän pötsissä bakteerien vaikutuksesta. Teolliset transrasvahapot lisäävät sydäntautien ja syöpien riskiä, kun taas luonnolliset transrasvat (esimerkiksi voissa) ovat terveellisiä.
Suomalaiset saavat ravinnosta päivittäin transrasvahappoja noin 1 g (0,5 % energiasta) ja amerikkalaiset 5,8 g (2,6 % energiasta). Suomessa myytävät kasviöljyt eivät sisällä elintarvikkeiden koostumustietopankin (Fineli) mukaan trans-rasvahappoja. Transrasvalähteitä ovat osittain kovetettua rasvaa sisältävät makeiset, leipomotuotteet, ranskalaiset perunat sekä liha- ja maitorasva. Suomessa teollisuus on vapaaehtoisesti vähentänyt transrasvojen määrää elintarvikkeissa välttääkseen pakolliset merkinnät. Kansanterveyslaitoksen (KTL:n) mukaan suomalaiset saavat keskimäärin transrasvaa lähes WHO:n suositusten mukaisesti. Tuotteen osittain kovetetun rasvan transrasvapitoisuudesta voi saada varmuuden vain, jos tuottaja kertoo sen tuoteselosteessa. Ruotsin elintarvikeviraston mukaan transrasvaa, kuten tyydyttynyttä rasvaakin, kannattaa syödä mahdollisimman vähän. Suomessa tyydyttyneen rasvan saanti ylittää runsaammin suositukset kuin transrasvan saanti.
R H
\ /
C=C
/ \
H R
Trans-rakenne; R on hiilivetyketju, H on vety
Sisällysluettelo
* 1 Kovetus
* 2 Vaikutus
* 3 Päivittäinen määrä
* 4 Suomi
* 5 Yhdysvallat
* 6 Muut maat
* 7 Lähteet
* 8 Aiheesta muualla
* 9 Katso myös
Kovetus
Yleensä kasvirasvat ovat nestemäisiä. Jos niihin liitetään vetyä katalysaattorin läsnä ollessa, niistä saadaan kiinteitä. Osittain kovetettu kasvirasva käsitellään kemiallisesti vetykaasulla katalysaattorin kanssa. Prosessissa osa tyydyttymättömistä rasvoista muuttuu transrasvoiksi. Transrasvahapot ovat tyydyttyneiden rasvojen tavoin huoneenlämpötilassa kiinteitä. Siksi niistä molemmista käytetään nimitystä kova rasva. Osittain kovetettu kasvirasva sisältää transrasvoja. Jos kovetus on täydellistä, rasva ei sisällä transrasvaa. Öljyihin voidaan lisätä myös gelatiinia eli liivatetta, jolloin niiden kemiallinen rakenne ei muutu.
Hydrogenointi tarkoittaa kaasumaisen vedyn lisäämistä rasvaan katalyyttisesti niin, että kaksois- ja kolmoissidokset aukeavat ja ketjuun liittyy vetyä, rasva "tyydyttyy". Samalla se muuttuu kiinteämmäksi ja sen sulamislämpötila nousee. Hydrogenointiprosessilla nestemäisiä (tyydyttymättömiä) kasvirasvoja prosessoidaan leipomo- ja elintarviketeollisuuden tarpeisiin, sillä nestemäiset rasvat soveltuvat huonosti leivontaan, ja kovetetun kasvirasvan hinta on murto-osa voin tai laardin hinnasta. United States Department of Agriculturen tutkimusten mukaan transrasvojen synty hydrogenointiprosessissa riippuu käytetystä paineesta: mitä alhaisempi paine, sitä enemmän transrasvoja syntyy. Yleensä prosessissa käytetyssä 150 kPa paineessa soijaöljyä hydraamalla syntyi 40 % transrasvoja; kun samaa prosessia yritettiin 1,5 MPa paineessa, transrasvoja syntyi vain 6 % saannosta.
Vaihtoesteröinti tarkoittaa prosessia, jossa rasvamolekyylin glyseroliin eetterisidoksella sitoutunut rasvahappo vaihdetaan toiseen. Nykyisin kasviöljyjen kovettaminen tapahtuu yleensä vaihtoesteröinnillä hydregenoinnin sijaan. Prosessissa ei synny transrasvahappoja.
Vaikutus
Transrasvat lisäävät sydäntautien riskiä. Ne nostavat tyydyttyneen rasvan tavoin LDL-kolesterolipitoisuutta, mutta lisäksi transrasvat vähentävät "hyvää" HDL-kolesterolia. Siksi transrasvat ovat haitallisempia kuin tyydyttynyt rasva. Transrasvat lisäksi edesauttavat LDL-kolesterolin hapettumista, mikä on ateroskleroosin syntyprosessin merkittävä alkuvaihe.
Päivittäinen määrä
Suomalaiset saivat vuonna 2002 ravinnosta transrasvoja noin 1 g päivässä ja 0,5 % energiasta.[1][2] Viranomaisten mukaan määrä on vähäinen nautittujen tyydyttyneiden rasvojen määrään verrattuna. Suomalaiset saavat ravinnosta tyydyttynyttä rasvaa 13–15 prosenttia energiasta (=en-%) (25–38 g), kun suositus on alle 10 en-%.[3] FDA:n arvion mukaan amerikkalaiset söivät transrasvoja vuonna 1995 keskimäärin 5,8 grammaa/vrk.[4] WHO:n (2003) ja Harvardin (2006) suositusten mukaan tavoitteena on alle 1 g transrasvaa päivässä.[5][6]
Suomi
Finelin mukaan Suomessa myytävät kasviöljyt eivät sisällä transrasvoja. Suomessa valmistetussa leipämargariineissa transrasvaa on 0,3-0,5 % ja voissa 2 %. Lihassa ja maitorasvassa on pieniä määriä transrasvaa. Osittain kovetettu kasvirasva sisältää myös jonkin verran transrasvaa. Ruotsin livsmedelsverketin mukaan tutkimus ei tue sitä, että transrasvojen lähteillä olisi mitään eroa, esimerkiksi maitorasvan transrasvan ja teollisesti kovetetun rasvan transrasvan välillä.lähde? Transrasvaa voi olla teollisuuden paisto- ja leivontarasvoissa. Sitä saatetaan käyttää elintarviketeollisuudessa pikaruoissa, leipomotuotteissa ja makeisissa. Eri lähteissä on eri määrä transrasvoja riippuen käytetystä rasvasta ja rasvan kovetusasteesta: USA:ssa käytetyt elintarviketeollisuuden leivonta- ja paistorasvat saattavat sisältää jopa 45 % transrasvoja.
Finelin mukaan suomalaisissa ravintoaineissa on transrasvaa esimerkiksi seuraavasti: margariini 0,5 %, voi 2 %, naudanliha 0,3 %, lohi 0 %, pähkinät 0 %, hampurilainen 0,2 %, ranskanperuna 0,3 %, keksi 0,3 %, juusto 0,7 %, suklaatiikerikakku 0,4g, donitsi 0,2 g ja juustonaksu 4,6 %. Finelin tietojen luotettavuuden kannalta ongelma on siinä, että Finelissä tieto on useimmiten saatu laskemalla reseptistä. Eli laskennassa on käytetty öljyä teollisuusrasvan sijaan.lähde? Finelin pitoisuudet ovat samansuuntaisia kuin Ruotsin julkaisemat vuosien 1995 ja 1998-2002 transrasvapitoisuudet. [7]
Jäätelöt Transrasva (%) Tyydyttynyt rasva (%)
Maitojäätelö < 0,1 3,5
Kasvisrasvajäätelö 2,1 3,0
Kermajäätelö 0,3 7,3
Yhdysvallat
Yhdysvaltojen viranomaiset pyrkivät vähentämään transrasva-altistusta eurooppalaiselle tasolle. Vuoden 2006 alusta Yhdysvalloissa on tuoteselosteissa mainittava transrasvojen määrä. Yhdysvaltojen terveysviranomaisen FDA:n mukaan on terveellisempää syödä margariinia kuin voita, koska voissa on korkeampi tyydyttyneen ja transrasvan kokonaispitoisuus.[8] FDA on vedonnut ravintoloihin, jotta ne rajoittaisivat transrasvan käyttöä.[9]
6. kesäkuuta 2006 yhdysvaltalainen Wendy's-hampurilaisketju ilmoitti vähentävänsä merkittävästi transrasvan määrää ranskalaisissa perunoissa (6g -> 0,5 g) ja kanaruoissa (3–1,5 g ->0 g). Wendy's on USA:n kolmanneksi suurin hampurilaisketju.[10]
14.6.2006 Kentucky Fried Chicken (KFC) haastettiin Yhdysvalloissa oikeuteen liikaa transrasvaa sisältävästä ruoasta. Yksi annos saattoi ilman varoituksia sisältää 15 grammaa transrasvaa.[11][12] KFC:n omistaa Yum! Brands. KFC ilmoitti 30.10.2006 lopettavansa transrasvojen käytön USA:ssa huhtikuusta 2007.[13] Haasteen tehnyt Center for Science in the Public Interest CSPI ilmoitti samana päivänä luopuvansa syytteestä, joskin lakiyritys jatkaa syyteprosessia.[14] Vuonna 2002 McDonalds lupasi vastaavasti korvata transrasvat muilla rasvoilla, muttei ole vieläkään toteuttanut täysin lupaustaan.[15] New Yorkin kaupunki päätti 5.12.2006 kieltää transrasvojen käytön ravintoloissa heinäkuusta 2008 alkaen.[16]
Muut maat
Tanska rajoitti ensimmäisenä maana transrasvojen myyntiä vuonna 2003. Laki asetti kovetetun rasvan transrasvalle maksimipitoisuuden. EU:n mukaan Tanskan transrasvojen määräykset ovat vastoin tavaroiden vapaata liikkuvuutta (EU, huhtikuu 2006).
Kanada oli ensimmäinen maa, jossa laadittiin säädökset transrasvojen pakkausmerkinöistä 12.12.2002. Ne tulivat pakollisiksi 12.12.2005. Kanadalaisten viranomaisten mukaan maa ei riko tavaroiden vapaata liikkuvuutta, sillä säädökset ovat välttämättömiä kansanterveyden kannalta.[17]
Ruotsalaisnaiset syövät 2,3 g/vrk transrasvaa ja 29 g tyydyttynyttä rasvaa. Miehet syövät 3 g transrasvaa ja 40 g tyydyttynyttä rasvaa. Transrasvaa syödään 1 E-% ja tyydyttynyttä rasvaa 14-15 E-%, kun sen suositus on alle 10 E-%. Elintarvikeviraston mukaan transrasvan päälähteet leipomotuotteet, friteeratut tuotteet, snack-tuotteet, voi, kerma ja juusto.[18]
Ruotsissa, kuten Suomessakin, teollisuus vähensi merkittävästi transrasvoja 1990-luvun puolivälissä. Ruotsalaistutkimuksen mukaan lasten merkittävimmät transrasvahappolähteet ovat makeiset, leipomotuotteet ja jäätelö 30 %, voi, piimä ja juusto 24 %, liha ja makkarat 13 %, perunatuotteet 13 % ja ruokarasva 6 %. [19]
Ruotsin elintarvikevirasto on listannut EU:n Transfair-tutkimuksesta 75 tuotteen transrasvapitoisuudet vuonna 1995 kerätyistä tuotteista. Korkeimpia pitoisuuksia löytyi osasta friteerattuja ruokia, keksejä, kermaa, juustoa, jäätelöä ja liharuokia.[20] Livsmedelverket suosittelee rajoittamaan transrasvojen saantia.[21]
Britannian terveysasiantuntijat (UK Food Standards Agency) pyrkivät muuttamaan direktiivejä siten, että transrasvojen määrät ilmoitettaisiin elintarvikkeiden tuoteselosteissa.
_________________
Motivaatio on sitä, että unelmien ylle vedetään työhaalarit. -Parkes Robinson
|
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Just.
Ja kuka ihme on saanut päähänsä laittaa kalaöljyä leipätaikinaan? Vaan eipä tuosta kai haittakaan ole. 
