karppaus.infon arkistoitu foorumi

Tässä on nyt kuukauden päivät mennyt pikahiilareita vältellessä, eikä pullan pullaa tai keksin keksiä ole suusta alas mennyt, ne pari päivittäistä ruisleipää ja vähän tummaa suklaata ainoastaan. Kilon verran vähemmän näyttää vaaka, mikä voi olla harhaa tai sitten ei, mutta miehellä tuota harhaa on jo yli kaksi kiloa (miehillä tämä toimii keskimäärin paremmin?), ja vointimme on ok, joten jatkamme.
Kysymys kokeneimmille: jos nyt sitten vaikkapa yhden kahvipullan verran sortuisin "mässäilemään", seuraisiko siitä hiilarihimojen hallitsematon purskahdus? Tai siis miten teille on käynyt? Kaikillahan homma ei tietenkään toimi samalla tavalla, tiedän kyllä.

Ei minulla ainakaan kahvipullasta tapahtunut yhtään mitään. N. kolme kk olen nyt karpannut. Kaksi kertaa muistelen tuona aikana pullaa syöneeni ja yhden kerran pikkuruisen siivun täytekakkua, joka muuten ei ollut minun mielestäni yhtään hyvää, vakka muut ympärillä kehuivat. Viime viikolla minun oli olosuhteiden pakosta syötävä hiilaripitoista ruokaa pysyäkseni hengissä. Sairaalassa ei juuri muuta tarjottu. Söin kyllä niin vähän kuin mahdollista. Tuolla reissulla alkoi hurja painonpudotus, joka on jatkunut tällä viikolla, vaikka olen palannut kotiin. Viikossa on tippunut yli 2 kg. En muista, että edes karppauksen alussa olisi tahti ollut noin hurja. Alan olla hyvin lähellä tavoitettani, mutta tavoitteesta on varaa jatkaa vielä alaspäin.

Mitenkäs on, kun muistaakseni viimeksi ti 13. pvä kirosit repsahtaneesi niin maan perkeleesti?

Etkö ole jo itse havainut tuota hiilarihimon vaikutusta?

Mulla päivän hiilarit 20-50g (pääosin lähempänä 20), eikä hiilarihimoa enää ole. Työpaikalla jouduin tänään tilanteeseen, jossa pomo työnsi eteen fazerin konfehti rasiaa, nappasin tummimmalta näyttävän, eikä sittenkään tullut mieleen, että tarvitsis ottaa lisää. Että näin meillä.

_________________
We can never obtain peace in the outer world until we make peace with ourselves.
-Dalai Lama

Kahvipullasta voi seurata ihan mitä vain tai sitten ei mitään. Nimim. kokemusta on...

Itselläni käy joko niin että syön palan pizzaa tai kakun palan ja tyytyväisenä jatkan karppailua tai sitten - kuten kävi tässä hiljan - kun ei vaaka näytä tarpeeksi pudotusta niin hanskat tiskiin ja leipää nassuun illalla ja aamulla ja....

Jos ei yleensä ole tapana sortua mihinkään syömäorgioihin niin en usko että pulla vie kauas tieltä, mutta jos tiedät olevasi niitä "annan pikkusormen.." niin ehkä ei kannata kokeilla.

Silloin oli kyse suklaasta, jossa on muutakin addiktiivista kuin hiilarit Pulla olisi ihan sitä ihteään...Mutta kuten sanoit, voipi olla parasta pidättäytyä edelleen.

Niin mitä itheään siitä pullasta löytyy, sokerin ja valkoisten jauhojen lisäksi?

_________________
We can never obtain peace in the outer world until we make peace with ourselves.
-Dalai Lama

Sitä juuri tarkoitin.

Yritätkö nyt saada meiltä siunauksen yläkarppailuun vai?

En oikein ymmärrä miksi otit aiheen esille. Jos ainoa motivaatiosi alakarppaukseen on ne 2 kosmeettista ylimääräistä kiloa, ymmärrän kyllä että voi olla vaikea pitää linjaa yllä. Minun puolestani saat popsia pullaa vaikka kilotolkulla, oma on vatsaparkasi. Uskon että toimivin keino tuohon hiilarihimoon on ketoosi tai ainakin alle 50g/pvä hiilarit. Lisäksi motivaatio pysyy kuin luonnnostaan yllä, kun muuitakin positiivisia ilmiöitä on elimistössä havaittavissa.

_________________
We can never obtain peace in the outer world until we make peace with ourselves.
-Dalai Lama

Minä olen tehnyt tässä viimeisen vuoden aikana useita "hallittuja lipsahduksia", useimmiten juuri olosuhteiden pakosta (tai sitten joskus on vaan ollut pakko saada oikeaa pizzaa ). Kyllähän se aina jälkikäteen ottaa päähän kun vaaka näyttää +2kg, mutta kyllä se vaaka palaa aina nopeasti vanhoihin lukemiin kun turvotus häviää. Muita negatiivisia puolia lipsahduksissa on se, että vatsa menee sekaisin ja tulee huono olo jonka seurauksena ei tee mieli edes jatkaa sitä.

Vararasvoja et kyllä yhdellä tai edes kahdella pullalla kerrytä, mutta tuota turvotusta kuitenkin. Ja jos olet ketogeenisellä niin katkaiset ketoosin ainakin pariksi päiväksi.

Mistä se syömisenvimma oikein nousee?
Kirjoitin jokin aika sitten, että piiloti näkkileivän ja pistin voin pakastimeen(voi merkitsee minulle voileipää).

Viime yönä omalaatuisen leipähimon riivamana nousin ylös, etsin sen näkkileipäpaketin, ja voin pakkasesta.

Onneksi selvisin viidellä palalla.

Heips. Aloitin pari viikkoa sitten hyväkarppauksen. Kaikki meni hienosti, opettelin syömätapoja uusiksi, lipsahduksia (tahallisia ja tahattomia) sattui, mutta opettelin vasta...paino ei juurikaan tippunut.

Nyt olen vähitellen palannut normaaliin - siihen väärään - ruokailutapaan, eli takaisin hiilarikierteeseen. Ja millä voimalla! Kierteen voimakkuus yllätti mut täysin, olen viikon AHMINUT suklaata, josta en hirveästi ennen välittänyt. Tekee hirveästi mieli just pullaa, piirakkaa ja kaikkea p....aa, syön niitä enemmän kuin ennen. Tuplaten.

Ilmeisesti yritän saada takaisin menettämäni hiilarit.
Mulla on hirveä himo, syön karkkia kesken työpäivän jopa!

Mutta en luovuta. Olisko jollain viisaalla viisaita neuvoja miten pääsen pois kierteestä, jostain syystä himo on liian voimakas mun selkärangalle...

Niin, se tupakkalakkokin loppui sitten...

Niin tuli mieleeni, että lasketaanko ala/hyväkarppaamiseksi myös se että yrittää karpata, muttei onnistu? Huomasin vain, että 4 päivän "alakarppauksen" jälkeen ilmoitit repsahtaneesi joka päivä.

Mielestäni mitään hyötyä tästä ruokavaliosta ei saa, jos on vain wanna be. Kannattaa siis ehkä odotella parempaa motivaatiota, tai yrittää tiukemmin. Ja ehkä se tupakan lopettaminen samaan aikaan oli liian rankkaa, vuoria kannattaa vallottaa yksi kerrallaan

_________________
We can never obtain peace in the outer world until we make peace with ourselves.
-Dalai Lama

Whisperer, kannattaa hieman suunnitella syömisiään. Ainakin aluksi. Tee ihan kunnon kauppalista, selaile reseptejä jne. Kun ei ole kaapissa mitään, mihin repsahtaa, on elämää kauhean paljon helpompaa.

_________________
When I look into the future, it's so bright it burns my eyes. ~Oprah Winfrey
Vaikea ylipaino- BMI:stä lievään ylipainoon ja ihanaan mielenrauhaan 12 askeleen ohjelman avulla.

Sorry vaan, hiilarihimosta ei mielestäni pääse irti muuten kuin olemalla ilman. Pari ensimmäistä päivää on ihan hirveitä - itse olisin antanut vasemman käteni viineristä (normaalisti ei syö edes asiakastapaamisten ILMAISIA viinereitä).

Mutta mitä pitempään on ilman, sitä vähemmän niitä tekee mieli. Minulla pahimpiin tuskiin auttoi tieto siitä että voi syödä juustoja ja metukkaa himoihini ja juoda päälle PepsiMaksia.

Ei ehkä kauhean "oikeaoppinen" tapa, mutta toimi minulla. Eli kun varaa riittävästi sallittuja herkkuja ympärilleen, ja nauttii niistä, niin ei tee niin kovasti mieli niitä kiellettyjä.

Joku varmasti älähtää että ei alakarppaajilla ole sallittuja ja kiellettyjä, mutta sanoisin että alussa on (=Atkinsin induktio). Sen jälkeen voi löysätä hieman jos tietää että oma psyyke ei erityisesti altista repsahduksille. Jos on tapana repsahtaa, niin sitten ei kannata antaa itselle edes teoreettista lupaa hieman höllätä.

Mulla ainakin alkaa.
Tekee vähän ajan päästä mieli, leipää ja kohta nojoo
otan vähän makaroonia tai riisiä.

Raipe Perus Ins.

Minä söin kaikkea mitä mieli teki viime viikon ajan, repsahdin kun loukkasin tuon vammautuneen polveni (kertoisinkohan miten... kaaduin humalassa tanssilattialla polvilleni ) Tosi siisti mustelma on vieläkin!!!

Noh, jäi sitten spinning väliin koska polveen sattui, ja pikku hiljaa aloin sitten mussuttaa ensin sokerittomilla karkeilla ja siitä lähti. Ja repes kunnolla: söin hampurilaisaterioita, pizzaa, spaghettia, perunamuusia, leivonnaisia. Vaikkei edes tehnyt mieli, silti piti olla koko ajan mussuttamassa jotain.

Ja kiloja tuli sitten ainakin pari takaisin. Sitte päätin aloittaa kerralla alusta tiukalla dieetillä, ja aion olla jouluun asti. Pidän myös täällä ruokapäiväkirjaa, se kannustaa olemaan herkuttelematta. Kolmas päivä mahd. vähillä hiilareilla, päätä särkee hienoisesti, janottaa ja on vähän heikko olo, eli ketoosia taitaa pukata päälle. Aterioiden aikoihin on nälkä, mutta ruokaa ei tekisi pahinvoinnin takia mieli. Karkkeja ei tee mieli ollenkaan, onneksi! Minulla ei näköjään auta kuin absoluuttinen kieltäytyminen sokeriherkuista....

Mutta jouluun asti siis skarppaan, ainakin kovasti yritän! Jouluna aion sallia itselleni äidin joulupuuron ja suklaaherkut, en aio vierestä katsoa kun muut mussuttaa päivät yöt

_________________
"Paa mielees tää: se on elämää, ei allapäin riemuja oo. Ei pidä surra, vaan hammasta purra, on maailma ihan ok." -Nalle Puh-

Jackie,

hyvä nyrkkisääntö: Jos pulla/suklaa/mikä tahansa hiilariherkku himottaa, älä syö sitä. Jos erityisiä himoja ei enää ole, voi niitä halutessaan silloin tällöin syödä. Silloin vain pitää olla tarkkana, ettei seuraavana päivänä ota taas pikkuisen (väärässä turvallisuudentunteessa) ja taas seuraavana - josta saadaankin se vanha himotus taas päälle.

Jos himotukset ovat vielä olemassa, on suuri riski, että alamäki alkaa just siitä. Ihan niin kuin Heikkilä ykkösessä sanoi, eli jos johonkin ruoka-aineeseen tuntee himoa on siihen luultavasti addiktoitunut tai sille herkistynyt, eikä pitäisi syödä ollenkaan.

Tytti puhuu asiaa.

En osaa selittää tuntemustani, mutta entiseen mässäilyyn verrattuna suhteeni ruokaan on nykyään suorastaan välinpitämätön.

Lisäksi nykyään jopa unohdan syödä!
Ei sillä, että tämä olisi tavoiteltava piirre, mutta juuri eräänä päivänä keskusteltiin miehen kanssa siitä mikä on muuttunut alakarpin myötä ja hän allekirjoitti seuraavan:

kun mulle aiemmin tuli nälkä se tapahtui kuin salama kirkkaalta taivaalta ja ruoan tarve oli sellainen, että raivari tuli, jos ei heti saanut jotain suuhunsa. Nyt minulle saattaa jopa käydä niin, ettei tule syötyä mitään ennen kuin myöhään iltapäivällä, jolloin pieni nälkä kurnii hiljakseen jossain masun pohjalla (älkää huoliko, syön kuitenkin ihan terveellisesti ja useimmiten jopa säännöllisesti 2-3 kertaa päivässä).

_________________
We can never obtain peace in the outer world until we make peace with ourselves.
-Dalai Lama

Omasta, ja vähän muidenkin kokemuksesta, olen huomannut että liian vähällä ruualla kuijottaminen aiheuttaa myös hiilarihimoja. Luusin että monella, vähärasvaisilla ja -kalorisilla dieeteillä laihduttaneilla jää helposti alakarppauksen alussa kalorit vajaiksi.

Minä en ole karkinhimoa kokenut kuin sen kerran kun jokunen vuosi sitten työkaverin innoittamana yritin oheta paikkarien kitupisteillä.

Napostelun laukaisee minulla helpoiten väsymys; jos alan rampata koko ajan jääkaapilla kuulostelen että olisiko sittenkin kyse pelkästä väsymyksestä ja syömisen sijaan kannattaisi ottaa pikku tirsat.

Kiitoksia kaikille hyödyllisistä, hauskoista ja rohkaisevista kommenteista Lukuunottamatta Marilynia, joka on oudon vihamielinen.

En sitten syönyt sitä pullaa, puhumattakaan kilotolkulla...