karppaus.infon arkistoitu foorumi

No niin...

Oon kohta 22-vuotias poika...Opiskelija, juuri muuttanut toiselle puolelle Suomea...

Mulla on sen verran karppaushistoriaa, että laihdutin karppaamalla tammikuusta 2006 alkaen n. 15 kg...(kilot lähti reilussa puolessa vuodessa).

Ensimmäisen puoli vuotta pysyin tiukalla linjalla oikein hyvin, mutta annapas ollakaan kun tuli kesä, alko karppilinja lipsumaan.

No, vielä kevät-talvella 2007 yritin karpata, mutta se nyt oli sellasta että päivän pari kesti ja sit taas lankes johonki hiilaripommiin (just kaikkein pahimpiin, siis tyyliin karkkeihin, suklaaseen, jäätelöön ja munkkeihin/pulliin).

Pikkuhiljaa paino ei olekaan laskenut, tai pysynyt samassa, vaan tilanne on pahentunut entisestään. Olen lihonut takaisin n. 8 kg tämän reilun puolen vuoden aikana tähän päivään mennessä.

Tuntuu että on niin voimaton kamppailussa kiloja vastaan. Aina sitä ajattelee et pitäis karpata, mut se aloittaminen venyy aina, huomiseen, ens viikkoon...ja kohta varmaan huomaan olevani joulunvietossa ilman että olisin karpannut päivääkään.

Tämä kesä, siis kesä 2007, oli paha. Sen aikana en karpannut juurikaan, ja tuntui että olin ihan hukassa laihduttamisen suhteen.

Luen tällä hetkellä Bitten Jonssonin ja Pia Nordströmin kirjoittamaa kirjaa "Sokeripommi", ja mitä enemmän sitä luen, sitä varmempi olen siitä, ettei minulle vain KÄY sokeri tai muutkaan hiilihydraatit. Eli olen sokeririippuvainen (ehkä vähän väärä sana, mutta aika oikeaan se silti osuu kohdallani).

Kaikki makea on intohimoni, ja tuntui että elämä oli paljon parempaa karppausaikana. Silti en oikein vaan osaa aloittaa, kun pitäisi syödä kaappeihin ostetut pastat, pakastimesta leivät ja varsinkin kylässä kakut ja kaikki herkut suorastaan hyppäävät suuhuni tarjottimilta.

Neuvoja, vinkkejä, apua kaivataan...Mitä teen kun tuntuu ettei ole voimia aloittaa karppaamista...ja silti tiedän että sokerin ja nopeiden hiilareitten jättäminen olisi oikea ratkaisu...

Ei sinun ihan oikeasti _tarvitse_ syödä niitä pastoja kaapista tai leipiä pakkasesta. Tiedät varmasti itsekin, että ne ovat vain tekosyitä.

Keskity siihen hyvään oloon, jonka tiedät karppauksella saavuttavasi. Terveyttä, elämää ilman sietämättömiä makeanhimoja, hoikistumista - niitä asioita joiden vuoksi karppauksen aloittaisit.
Sitten täytyy vielä tehdä se päätös, johon sitoutuu oikeasti.
Ostat niihin kaappeihin karppiruokaa ja teet itsellesi selväksi, että syöt vain sitä mikä on sinulle hyväksi ja että olet oman syömisesi herra. Myöskin sinä olet ainoa, jolle kuuluu vastuu syömisestäsi ja olemuksestasi.
Valintoja.

_________________
"Life is not measured by the number of breaths we take but by the moments that take our breath away."

Vaaka mäkeen ja mittanauhailua maltilla

Hyvä hyvä!

Hyvä myös sille, että tunnistat mikä on oma akilleen kantapääsi, se on kaiken avain.



Muistatko mitä söit juuri ENNEN kuin alkoi lipsumaan? Vähemmän rasvaa? Enemmän proteiinia?

Jätski tai suklaa ei muuten ole katastrofi, jos sen syö aterian yhteydessä ja määrä jää kohtuulliseksi. Sokeririippuvaisen parempi jättää nekin pois, kunnes tilanne on hallinnassa.



Ei tartte karpata! Saat karpata

Kannattaisi ehkä miettiä ensin mitkä ovat ne karppiherkut, josta pidät. Partista ja marjoja? Itse laitan partikseen vielä Mascarponea ja kermaa ja vaahdotan vähän haarukalla ja sitten marjoja. Tai Mascarponea, kermaa ja Van Houten -kaakaojauhetta (EIKÄ partista, se ei sovi kaakaon kanssa!!). Sen jälkeen kannattaa antaa itsellensä lupa karppiherkkuihin aterian yhteydessä, niin tiedät ettet menetä karppaamalla mitään. Saat jatkossakin syödä herkkuja, kunhan ne vain ovat sellaisia, jotka sopivat sinulle.

Sitten kehiin itsellesi sopiva karppilinja, Muista syödä riittävästi rasvaa, se on hiilarihimojen nistimisen avain. Äläkä syö liikaa proteiinia, äläkä normiruisleipää.

Partis on yllättävän kamalaa kaakaon kanssa

_________________
Miekka on lyömäsoitin

On kyllä olemassa marja- ja hedelmäjugurttia, mutta onko kukaan kuullut suklaajugurtista? YÖK!

_________________
- joskus pitää osata pitää suu kiinni ja olla hiljaa ja vaan kestää ja kestää
- mietteitä 92 v: jos olisin tiennyt eläväni näin kauan niin olisin tehnyt vaikka mitä. Aina kannattaa aloittaa.

Kun suklaajugurttia ei löytynyt kaupoista, niin siskon pojat tekivät sitä aina itse eli kaakaojauhetta vaan jugurttiin ja heille ainakin maistui En ole itse kokeillut eivätkä omatkaan lapset innostuneet - näin sitä ollaan erilaisia.

_________________
20.7.2011: 172 cm, 74 kg

taalla myydaan suklaa jogurtteja, mitapa ei myytas... ja on ihan hirveita. ei kay ollenkaan yhteen suklaa ja jogurtti.

_________________
ENKELIT OSAAVAT LENTÄÄ, KOSKA NE OTTAVAT ITSENSÄ KEVYESTI.

http://es.youtube.com/watch?v=Xz-UvQYAmbg

Mä voin kuvitella, vaikken oo maistanutkaan.

_________________
“It's not the destination so much as the journey, they say.
~ Captain Jack Sparrow"

Noh...

Nämä on näitä kahden korvan välisiä juttuja...
Sitä voi aina kysyä itseltään mitä todella tahtoo.
Sitä voi sanoa haluavansa olla laiha (rikas, viisas, uskollinen ja niin edespäin...)
Seuraavassa käänteessä omat teot kuitenkin kertovat sen, mitä todella tahtoo, uskoo ja mihinkä omat valinnat johtavat.

Tärkeää on ehkäpä tulla tietoiseksi omista tavoitteistaan, uskaltaa uskoa itselleen ne asiat, osata nähdä elävästi itsensä tavoitteessaan. Ja sitten vain antaa mielensä johtaa oikeisiin valintoihin ja tekoihin.

Olenko tietoinen tavoitteistani?
Mikä estää minua uskomasta itseni laihaksi, (rikkaaksi, rakastettavaksi, hyväksi juoksijaksi... ....)?
Nopeasti laihtuminen on iso muutos, pysyykö pää mukana.

Asenne ratkaisee. Aina. -positiivarit

*yrittää vimmatusti psyykata myös itseään*

Putsaa ne hiilaripommit nyt ensimmäisenä pois niistä kaapeistasi ja osta tilalle oikeaa ruokaa.
Ja sitten vain alat syödä oikeata ruokaa.
Älä tee tätä asiaa yhtään sen vaikeammaksi itsellesi.
Itse olin entisessä elämässäni herkkusuu, joten tavallaan tiedän fiiliksesi sitä taustaa vasten hyvin. Emme ole ainoita...
Pari vuotta karppiaikaa on muuttanut makutottumukseni niin, etten ihan oikeasti enää pystyisi edes syömään mitään karkkia tai juomaan limsaa jne.
Meitä on varmasti moneen junaan, mutta itselleni ja kyllä muillekin perheemme jäsenille on aikamoisen tärkeää saada napostella joskus. Hedelmät ja pähkinät ovat hyviä valintoja tähän tarkoitukseen, ainakin meillä.
Omien kokemusteni perusteella korostaisin myös aivan erityisesti päivän pääaterian eli iltaruuan merkitystä. Siihen kannattaa panostaa.
Kun syö nautittavan karppiaterian illalla, niin onhan se ihan mahtava juttu se.
Itse ainakin olen kiitollinen siitä, että koskaan karppiaterian jälkeen ei ole hiilariväsyä. Minusta se on yksi tärkeimpiä juttuja.
Eli vaikka joku hiilaripitoinen juttu vetäisikin puoleensa, niin silloin voi vain kylmästi ajatella sitä, kuinka väsynyt ja vetämätön olo siitä kumminkin seuraa.
En tiedä, auttavatko nämä ajatukseni yhtään. Viime kädessä sinä itse päätät.

WOOOO!!!! Tsemiä nyt tuohon karppaamisen aloittamiseen! Itte alotin semmosella "pyhällä vihalla", päätin etten aio enää kattella itteeni samanlaisena. Olin ennen ihan hirveä pullahai, vehnämössöä ja suklaata meni ämpärikaupalla viikossa. Massu turpeena ja kudokset lotisi nesteestä. Tahdosta se on vaan kiinni, kyllä sinä pystyt.

Asustelen avokin kanssa semmosessa "kommuunissa" että oksat pois, tänne jätetään sokeriansoja joka puolelle kiusaamaan, ja olen ainoa kuka viidestä hengestä karppaa. Ja jääkaappi on täynnä muitten herkullisia roskaruokia. Ihan kauheeta... Mutta kun pääsee vauhtiin karppauksessa ja saa kiinni siitä addiktoivasta hyvänolon tunteesta niin pystyy helpommin karttamaan herkkujakin. Liikunta tuottaa hurjasti mielihyvää!

_________________
Kuntocarbpiina elikkäs fläski sileeks ja maaru pykkilaudaksi!
2007-09 -15kg
2010-11 -20kg
2024...takas ruotuun

Eka päivä PITKÄSTÄ aikaa karpaten, ja en muista et mul ois ollu näin hyvää oloa...ei ähky, mut ei nälkäkään. Tosin päivällä nälkä oli aika kova, kun oli koulua tänään klo 10:00-20:30, ja söin lounaan joskus kahdentoista jälkeen. Onneks yhdes välis pääsin ostamaan omenan, mandariinin ja suolapähkinöitä, joita söin vähän. Mitä te muuten syötte jos on kiire päivä (pitkä sellainen) eikä oo esim. karppiruokaa eväänä?

Toivottavasti tää lähtee tästä sujumaan...Ja kyllähän se lähtee ku syö tarpeeksi sitä mitä tällä ruokavaliolla on mahdollista syödä.

Ja kaiken lisäks nää karppiruuat on aikas hyviä..




Kiitti kommenteista, oli virkistävää huomata et on olemassa tällaset sivut ja muitaki ihmisiä joilla kokemuksia hiilihydraattiriippuvuudesta...

Pähkinöitä, manteleita yms. Eivät pilaannu ja menevät pieneen tilaan

_________________
- karppilammikkoon 8/2006 -

heissulivei mackan85! ollaan kuules samaa vuosikertaa!
Sullahan on niin myönteisiä kokemuksia karppauksesta, että huh huh! Isot tsempit sulle! Kyllä sä pystyt tähän uudestaanki, varsinkin kun sulla on jo päivän karpin jälkeen hyvä olo .

Älä ota stressiä joulusta. Se on vaan pyhien mittainen rutistus. Sitten alkaa taasen hiilariton tammikuu Näin minä toimin. Kesällä meni monilla yli hilseen hiilareiden (ja alkoholin) kanssa, myös minulla.
Mutta nyt on niin hyvä olo opiskella karpilla. Virkeä ja iloinen!

Eväsketjusta löydät varmasti ideoita eväisiin. itse käytän myöskin pähkinöitä ja manteleita. Joskus harvoin on pakko uskaltautua ruokalaan

Vielä toiset tsempit!

_________________
Terve sielu terveessä ruumiissa!

Kolmas päivä karppausta kohta takana...Yllättävän hyvin menny nää päivät. Tänään esim. ei ollut nälkä ollenkaan vaikka söin klo 13 lounaan ja sit seuraavan kerran vasta n. klo 20 päivällisen.

Toisaalta aivot/oma pää sanoo et jotain makeita ja sokerisia herkkuja tekis mieli ja pitäis saada, että eiköhän sitä lähtis ostamaan jotain hyvvää, mut onneks on nyt jotenki niin ittensä herra ettei halua pilata tätä hyvää oloa!

Miksi todellakaan pilata hyvä oloa? Hyvä olo kertoo kaiken olennaisen.

Loistavaa mackan! Siitä se lähtee.


Kardemumma: noin yksioikoista kun se elämä ei aina ole. Jos on häiriintynyttä suhdetta syömiseen tai sokeriin, niin tuolla "itsekuria vaan ja tehdään niin kuin on järkevää" -mantralla voi pyyhkiä perseensä.

_________________
"Life is not measured by the number of breaths we take but by the moments that take our breath away."

Vaaka mäkeen ja mittanauhailua maltilla