Parin kilon pudotuksen toivossa minäkin 1½ vuotta sitten tiukkaa atkinsia kokeilin ja koukkuun jäin. Olo parani niin paljon, unentarve väheni ja olin pitkin päivää virkeämpi. Vähitellen ruokavalio tosin liudentui ja muuttui jonkinsorttiseksi hyväkarppaukseksi tai paremminkin mutukarppaukseksi (kuten joku osuvasti oli keksinyt). Ja siitä takaisin normaaliin sekasyöntiin. Kunnes taas alkoi kaivata parempaa oloa ja kenties muutaman kilon häviämistä. En tiedä, tipahtiko alkuperäisellä karppauksella kiloja juurikaan, koska en omista vaakaa, enkä siinäkään säännöstellyt syömistäni mitenkään alkuvaiheen jälkeen, vaan söin silloin kun siltä tuntui sitä mitä mieli teki - karppivalikoimasta valiten. Nyt toivoisin muutamasta kilosta pääseväni eroon, mutta edelleenkään en ryhdy vahtimaan syömisiäni sen tarkemmin, koska se vaan aiheuttaa ahdistusta ja suurempaa ruuanhimoa. Viikko sitten aloitin siis uudelleen tiukalla hh-minimillä ja nyt reilun vuorokauden repsahduksen jälkeen (kylässä en halunnut ruuasta kieltäytyä) jatketaan samalla meiningillä.
Alkuvaiheessa hh-vieroitusoireet ovat mulla pahat, elimistöni on addiktoitunut sokeriin. Siihen liittyy myös jatkuva nälkä ja ahmimishimo, kun elimistö ei saa haluamiaan sokereita. Vähitellen se helpottaa ja hiilareista saa vierottauduttua. Olo on kuitenkin jo parin ekan päivän jälkeen aivan loistava muilta osin, olo on virkeä ja unentarve vähenee reilulla tunnilla. Tavoitteena on siis alkuvaiheen hh-vieroituksen jälkeen muutaman kilon pudotus alakarppaamalla ja sen jälkeen jonkinlaista hyväkarppausta, jolla voisin elää virkeänä ja energisenä ilman stressiä syömisestä. En halua elää syödäkseni (tarkkailla syömistäni) vaan syödä elääkseni.
Tarkkaa tilannettani en tiedä, mutta jostain 57-58 kg / 158cm tilanteesta lähdetään liikkeelle ja tavoitteena on 53kg, vähintään alle 55kg. Pituutta voisin ottaa 10cm lisää sääriin, mutta siihen ei tämä ruokavalio valitettavasti taida auttaa...
