karppaus.infon arkistoitu foorumi

Tietääkö joku, miksi lihassa on hiilihydraatteja 0g (Fineli)? Eikös siinä pitäisi olla ainakin vähän glukoosiyksiköiksi pilkkoutuvaa glykogeenia? Maksassa sentään väitetään olevan muutama hh-gramma/100g. Jostain syystä poron maksassa ei Finelin mukaan hiilihydraatteja ole. Määrät ovat toki merkityksettömiä, mutta ihan teoreettisesti kiinnostaisi, minne glykogeeni häviää, vai häviääkö se.

Maallikkona voisi kuvitella, että stressaantuneena tai jahdin päätteeksi kuolleen eläimen lihaksista tai maksasta ei enää glykogeenia löydy, mutta luulisi sitä olevan pääosin paikallaan möllöttävällä lihakarjalla ja broilereilla.

Desimaaleilla voi kikkailla. Mutta haluaisin nähdä senkin tutkimuksen, jossa peuran maksaa olisi juoksutettu ja verrattu sitä juoksuttamattoman maksaan, tämä toistettu moniaita kertoja ja lopulta julkistettu kolmen desimaalin tarkkuudella turhan tärkeä yksityiskohta.

_________________
http://www.youtube.com/watch?v=z8tl2GSNxpo
KILO LÄSKIÄ ON ÄMPÄRILLINEN KUSTA.

Kuvittelisin, että tuo johtuisi toisaalta varastojen pienuudesta ja toisaalta teurastusajasta ja -tavasta?

Jos keskikokoinen ihminen saa parhaimmillaan varastoitua glykogeenia (vähän kirjallisuuslähteestä riippuen) noin 75g maksaan ja noin 300g lihaksiin, niin äkkiä laskien sitö löytysi parhaimmillaan (siis vasta täysivarastoiseksi syötetyn, kuolleen ihmisen kropasta)
- lihaksessa noin prosentti (siis gramma per 100g)
- ja maksasta ehkä 10%

Muttei sellaista lihaa tai maksaa ole missään. Ei kotieläimiä teurasteta täpötäyden vatsansa viereen nukahtaneena, vaan monen tunnin paaston jälkeen. (Siinä välissä on lauman keruu autoon, siirto tilalta lahtipaikkaan, jonotukset kummassakin päässä... ja ehkä jopa osittainen paasto ennen matkaa, vaikkapa kuljetusvälineen siisteyssyistä?). Riistalla puolestaan glykogeenivarastot eivät taida koskaan edes olla täynnä; lihaa syöville sitä ei juuri kerryy, liikunta kuluttaa ne nopeasti ruokavaliosta riippumatta ja kasvia syövien eläinten jatkuva ruoanhaku kertonee myös jatkuvasta tankkaustarpeesta eli pienistä varastoista?

Ihmisellä (ainakin ei-karppaavalla)
- maksan glykogeenia kuluu noin 6g/tunti pelkästään aivoille ja arvaan että ainakin toinen mokoma muulle kropalle - kun kerran nälkä yllättää jo muutaman tunnin jälkeen.
- lihasten glykogeenivarastot kuluvat vastaavasti koko ajan, varsinkin käytettäessä tai kovassa stressissä. Ja teuraaksi kuljetukset taatusti lisäävät stressiä, eliölajista riippumatta...

Eli perjantain täysin tarpeettomana pikahifistelynä: ei ihme ettei glykogeenia näy finelissä.
Sen määrä meidän syömissämme lihoissa on takuulla häviävän pieni.