karppaus.infon arkistoitu foorumi

Hei kaikille!

olen uusi tuttavuus täällä karppimaailmassa ja syy miksi tänne eksyin on sokeririippuvuus, josta minun on tosi vaikea päästä eroon. Tunnen oikeasti fyysistä pahaa oloa nykyään, jos en saa joka päivä mättää sokeria ja hiilareita elimistööni.

Kesän alussa loppui reilun vuoden mittainen täydellinen herkkulakko ja sen jälkeen olen yrittänyt järkevästi sallia itselleni paluun normaaliin ruokavalioon, mutta ei siitä tule kohdallani yhtään mitään.

Tiedän, että syy on hiilareissa ja jos pystyn niitä vähentämään voin huomattavasti paremmin. Mutta kysymykseni kuuluukin, miten pääsee hankalien hetkien ohi, jolloin tapahtuu täydellinen repsahdus? Itse pystyn karppaamaan pari päivää täydellisesti ja voin loistavasti, mutta kun esim. viikonloppu tulee niin herpaannun enkä pysty vastustamaan repsahdusta. Miten te hyvät karppausammattilaiset pääsette yli vaikeiden hetkien vai tuleeko niitä teille koskaan? Miten te muistatte päässeenne alkuvaikeuksien yli?

Olisi ihanaa saada neuvoja ja tukea viisaammilta sillä itseäni harmittaa tosi paljon, että vaikka tiedän voivani paremmin jos en anna periksi niin silti hiilarihimot vievät mennessään.

Hae vaikka Karpit koukussa -ryhmään

http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?t=11801

Ryhmä on tarkoitettu hiilihydraattiriippuvaisille.

_________________
Kysyessäsi apua, muista kertoa millä tyylillä karppaat jotta voimme parhaiten antaa vertaistukea.
Jos ymmärrät keken, oot varmasti käsittännä viärin.

Moikka

Täällä toinen hiilaririippuvainen. Mä sallin itselleni välillä herkkupäivät koska en voi olla kokonaan ilman esim. leipää. Sit mä voin kyllä mättää lakua, jäätelöä jne.

Mulla parhaiten tuohon himoon tepsii cross trainer;) Ostin sellaisen joku aika sitten ja aina kun tekee mieli jotain *askaa niin menen ja otan 30min hikitreenin, kyllä menee himot ohi;).

Eli suomeksi, liikunta auttaa moneen himoon, tupakka, viina, karkki jne.

Koita jaksaa

Annu

Täällä kolmas sokeriaddikti. Tosiaan, tuo Karpit koukussa on sullekki sopiva paikka. Et tosiaan ole täällä ainoa addikti. Yleispätevää neuvoa tähän ongelmaan ei ole olemassa, koska muutenhan täällä ei ruokaongelmaisia olisikaan!

Kantsii miettiä ensin, että missä se "täydellinen repsahdus" tapahtuu. Tapahtuiko se jo kaupassa, jossa ostit "vierasvaroja" tai "jotain pahan päivän varalle" ja pian olit kotona itse mättämässä suuhun niitä ostoksia? Vai onko kaapit tyhjänä, jolloin pitää lähteä erikseen kauppaan hakemaan niitä herkkuja? Kun löydät sen kohdan, jossa kontrolli pettää, panosta juuri siihen. Toinen tärkeä pointti on, että syöt kunnolla sitä hyvää, rasvaista karppiruokaa. Ja kolmas on, että unohdat ajattelutavan "ei ikinä enää."

_________________
"Kyllä meitissä ihan missille asti muotoja riittää - neljälle, viidellekki."

Kiitos linkistä! Hain tuohon ryhmään, toivottavasti pääsen mukaan, sillä vertaistuki olisi tarpeeseeen.

Mulla oli vielä jokin aika sitten crosstrainer, mutta mä keksin kaikki maailman syyt olla käyttämättä sitä, joten se ei selkeästi täyttänyt funktiotaan. Vaikka ajattelin, että sen jälkeen kun se seisoo siinä sohvan vieressä on mahdotonta vain maata sohvalla ja löhötä ja syödä...mutta se ei kuulkaas ole mahdotonta ollenkaan!

Rankkaa on se, että mulla näyttää olevan vain mässy päällä tai pois päällä -toiminnot. Joko mä ahmin mahan täyteen hiilareita tai sitten syön erittäin terveellisesti. Mutta toisaalta voi olla, että en saa kaikkia ravintoaineita sillä ruokavalioni ei välttämättä ole kaikkein monipuolisin ruisleipävoittoisuudessaan.

Tuo oli hyvä idea panostaa juuri siihen hetkeen, jolloin repsahdus tapahtuu. Mulla se on nimenomaan niin, että olen yleensä syönyt illallisen ja sitten kotona alkaa hiilarihimot kasvaa ja on pakko lähteä ostamaan kauppaan kassikaupalla herkkuja. Tuon hetken kun osaisin jotenkin ohittaa niin olisin jo voiton puolella. Mutta siinä vaiheessa ei tule mieleen urheliemaan lähtö eikä mikään muukaan kun vaan niin kovasti tekee mieli kauppaan ja karkkihyllylle.


Ja herkkujen salliminen silloin tällöin kaatuu nimenomaan siihen, että jos sallin herkkuja itselleni en pysty lopettamaan syömistä ennen kuin olen mättänyt mahani täyteen ja voin jo pahoin. En pysty vain syömään yhtä suklaapatukkaa tai yhtä annosta jäätelöä.

Mutta taistelu jatkuu, kohta toivottavasti karpit koukussa ryhmässä

Ruisleipä voi hyvin olla hiilarihimojen taustalla. Normiruisleipä on nopeasti sokeroituvaa, eli vähän sama kuin vetäisit Fasun sinisiä Uotila tekee aitoon juureen tehtyä hiivatonta ruisleipää. Voisit kokeilla sitä, jos et halua luopua ruisleivästä.



No et, sillä jatkuva taistelu hiilarihimon kanssa ei ole voitto Juuri siitä taistelusta pitäisi päästä eroon. Vaikka itsekuri toimisikin, ei se ole hauska loppuelämä.
Tavoitteeksi kannattaa siis ottaa se, että pääset tuosta hiilarihimosta kokonaan eroon. Se on mahdollista!

Lisää tosiaan rutkasti rasvaa ja ole varovainen ruisleivän kanssa. Voisit ehkä kokeilla miten karkkihyllyn käy, jos olet viikon ilman ruisleipää?



Tärkeintä, että tunnet itsesi! Voisit silti sallia itsellesi karppiherkkuja. Niitä ihan vapaasti, ja vaikka aina jälkkäriksi, mutta vain niitä. Oma suosikkini on yhä Mascarponea, kermaa ja Van Houten-kaakaojauhetta.

Eipäs se ihan noin olekaan. Kaikki ruisleipä, myös se kuuluisa Uotila, ja viljatuotteet yleensäkin, ovat nopeasti sokeristuvia ja kaiken lisäksi nopeampaa hiilaria kuin vaikkapa Fasun sinisen sokeri.

Pidä huoli, että kaapissasi on jotain hiilariherkkujen korvikkeita alussa koko ajan. Mä mussutin suolapähkinöitä ja partaäijää marjoilla ja makeutusjauheella. Paljon. Liikaakin, ei niitä mussuttamalla juuri laihtunut, mutta tarkoitus olikin päästä hiilarihimosta eroon. Pähkinöiden syömistä oli sitten jonkun ajan kuluttua helpompi vähentää.

_________________

Minä pääsin hiilareista ja sokerista eroon, kun aloin induktiolla, ja olin sillä tiukasti n. 3 vkoa. Ja nykyään sitten riittävän rasvasta ruokaa, niin kyllä on niin täynnä, ettei tee mitään ylimääräistä mieli. Jos siten satun joku kerta sortumaan ja syön leipää tms. niin kyllä huomaa kun vielä seuraavanakin päivänä tekis hiilareita mieli. Mutta ei niin ei, vain harvoin ja vähän.

_________________
Paluu Luontoon!

Jos syömisen tarve kalvaa sisuksissa niin sitten vaan syödään, mutta karppiruokaa. Mitä pitempään hiilareista pysyy erossa sitä helpompaa se on. Vierotusvaiheessa ei kannata kaloreita laskea, painonnousun uhallakin. Säätöjä tehdään sitten kun pahimmista himoista on päässyt eroon.

Mä saarnasin taas tästä tänään:
lopettakaa se kielto/sallimis/repsahtelu -ajattelu, joka on perusvireeltään negatiivista. Tilalle voitte ottaa vapaus-valita-ajattelun, (ja muistaa, että vapaus tuo aina mukanaan vastuun: vastaamme itse omista valinnoistamme), sillä positiivisen ajattelun voima on Mahtava (nimimerkillä kokemusta on)!

Karppina meitä on iät ajat aivopesty rasvan vaarallisuudella ja olemme siinäkin asiassa muuttaneet mieltämme, miksemme muka voisi muuttaa muissa asioissa?

Ei meidän ihmisarvo ole riippuvainen siitä, mitä vaaka näyttää tai mitä joku työkaverin kumminkaiman serkku on mieltä minusta tai mistään muustakaan.

Tänään kaunis nuori tyttö kertoi, että on vastikään laihtunut 20 kg mutta ajattelee vain että pitäis vielä laihtua 50. Ettei osaa arvostaa sitä että on JO noin pitkällä projektissaan (ja norsu tunnetusti syödään siis muuten paloissa, jos joku ei tiennyt). Käskin lopettaa sen itsensä dissaamisen, koska ihan varmaan on riittävästi ihmisiä jotka hoitaa sen homman hänen puolestaan.

_________________
Kahvakuulalähettiläs.
(Sh)it's my life! | Sporttiteevee
Blogissa murkuloita ja satunnaisesti oikeetakin elämää.
"Tätä en olekaan koskaan yrittänyt, joten luulen, että se ihan varmasti onnistuu!" -Peppi Pitkätossu-

Pitäskö sun jotenkin muuttaa sitä illallista kun kerta sen päälle hiilarihimot kasvaa. Jos ruokailu on tyydyttää tarpeeksi sekä fyysisesti että emotionaalisesti niin hiilarihimot ei herää ainakaan mulla.Onko illallinen tarpeeksi rasvainen ja maittava, syötkö riittävän monipuolisesti? Syötkö jotain joka herättää hiilarihimot? Mieti tälläisiä juttuja niin saatat oivaltaa jotain. Helpompaa olisi jos hh-himo ei edes heräsis, kun sitä vastaan on niin vaikea taistella.

Mitä tarvetta sä tyydytät itsessäs sillä kassikaupalla herkkuja? Voisko se tarve tyydyttyä jotenkin muuten?

Jepjepjepjep! Siis Fasun sokerikuorma on alhaisempi kuin minkä tahansa leipätuottee (Uotila mukaan lukien) Ja näin käy jos verrataan samoja kalorimääriä - ja jopa jos verrataan samoja hiilarimääriä

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Minun täytyy pitää hiilarit tosi alhaalla, että pääsen mieliteoista. Proteiiniakin täytyy säännöstellä.

Yleensä kun huomaan, että on tullut syötyä "sivu suun" saan syyttää itseäni siitä, että kunnon ruuasta ja tasapainoisista aterioista on laistettu.

Komppaisin Traanitapiiria siinä, että ihminen kovin helposti kapinoi mielessään kieltoja vastaan. Minä voin huijata itseäni paremmin myönteiselä ajattelulla kuin kielloilla. Sisäisellä puheella on todella suuri merkitys.

Minun tulee syödä paljon/tarpeeksi/riittävästi, myös kasviksia.
Haluan syödä itseni kylläiseksi.
Haluan syödä herkullisia aterioita, enkä mitään juostessa suuhun hätäilyjä.
Saan herkutella mm. tummalla suklaalla, pähkinöillä, partiksella, kaakaolla..
Kiittelen itseäni onnistumisista ja uskon itseeni epäonnistumisista huolimatta.

Minulla on sama juttu ollut jo pitkaan. Paivat menee hyvinkin niukalla ravinnolla, illalla syon mukamas ison annoksen. Ja vartin paasta tekee mieli "jotain". Rupesin sitten laskeskelemaan etta paljonko minun kokoiseni kuluttaa paivassa (kalorilaskurissa voi tallaisen laskelman tehda) ja paljonko olen syonyt paivan aikana. Tulipa kunnon heureka-elamys! Syon kulutukseeni nahden aivan liian vahan. Kyllahan sita kalorivajetta saa olla jos haluaa laihtua mutta jos vaje on 50% luokkaa niin ei ihme etta tekee mieli syoda lisaa. Joten iltaruokailut meikalaisella kestaa nykyaan vahan pidempaan, syon, masu vajuu pikkaisen, syon lisaa.

Yleinen virhe jonka varmaan moni suurikokoinen tekee on vertailla ruokavaliotaan "pienempien" (esim. pienikokoisten, bmi lahempana normaalipainoa kuin sinulla jne) kanssa. Meilla jo lepokulutus on suurempaa kuin 15 senttia ja 30 kiloa pienemman kokonaiskulutus. Noin karkeasti sanoen.

Suosittelen sita laskemista, etenkin silloin kun tulee niita himoja niin tietaa onko kyse korvien valisesta himosta vai siita etta kroppa vain tarvitsee lisaa ruokaa?

_________________
Kysyessäsi apua, muista kertoa millä tyylillä karppaat jotta voimme parhaiten antaa vertaistukea.
Jos ymmärrät keken, oot varmasti käsittännä viärin.

Minä minä..
Heräsin tänä aamua siinä kasin paikkeilla kun ukko läks töihin..
Aamupalaa oli kahvi, puolikas munakas.
Äsken join taas kahvia, ja pari suklaapalaa, ja nyt kauhee morkkis kun ei oo yhtÄÄN itsehillintää!!!

Mikä siihen auttais...karppiruoka?!ehdotuksia?

Siihen voisi autta esimeksiksi, se että päättää syödä vain ruoka-aikoina. Ateria kannattaa olla riittävän täyttävä ja syödä sitten vielä jälkiruoka. Esimerkiksi aterian perään kahvia ja pala suklaata, jos tekee mieli. Näin minulla ainakin pysyy mieli tyytyväisenä, enkä tunne kiusaavani itseäni.

_________________
Miekka on lyömäsoitin

Olen samaa mieltä! Tämän huomaan itsestäni:
- kun olin syömishäiriöinen ja elämäni oli täynnä ruokaan liittyviä kieltoja, repsahtelin jatkuvasti ja voin pahoin
- kun häiriö poistui ja sallin itselleni oikeata ruokaa, voin oikein hyvin, enkä tuntenut koko ajan tarvetta repsahdella
- kun aloin karpiksi, aloin taas kieltää itseltäni ruokia ja varsinkin ehdottomasti kielsin itseäni syömästä useammin kuin 3 kertaa päivässä. Tästä seurasi taas pahaa mieltä ja jokailtaista tappelemista repsahtelua vastaan.

Nyt sitten yritänkin taas ajatella, että saan syödä aina kun on nälkä, enkä kiellä itseltäni karppiherkkuja enkä pakottaudu syömään vain yhden ja tietyn kaavan mukaan. Tästä tulee paras olo, ja toivottavasti pääsen eroon myös vainoavasta huonosta omastatunnosta, joka tulee aina nalkuttamaan, jos syön mitenkään eri tavalla kuin itselleni asettamat tiukat raamit sallivat. Eihän kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista, että karppiuden mukanaan tuoma liiallinen hallinta tekee minusta taas syömishäirikön.