karppaus.infon arkistoitu foorumi

Tuli tässä pienessä krapulassa mieleen, onko kukaan karppi kärsinyt mässäilykohtauksista dagen efterinä? Itselleni kävi näin, vedin sumeilematta graavilohta ja brie-juustoa. Teki ihan hillittömästi mieli ruisleipää paksulla voikerroksella, mutta söinkin juustoa ja lohta. Määrät tosin olivat paljon pienempiä kuin hiilarisyöppönä. Ja tuntuu, kuin krapula olis tiessään. Mistä tämmöinen johtuu?

Krapulaa en ole karppiaikana kokenut, enkä nyt varsinaisesta mässäilykohtauksista muutenkaan, mutta kieltämättä joskus tulee vedettyä himolla paljon suurempia määriä hyvää ruokaa kui mitä nälän tyydyttyminen vaatisi. Mutta eipä tuo niin vaarallista ole, jos pitäytyy kuitenkin sallituissa ruoissa, kuten sinäkin tässä tapauksessa.

_________________
// Einomies - karppi, jo vuodesta 2004 -

Syömähimo krapulassahan johtuu siitä, että elimistö yrittää korjata sekaisin mennyttä suolatasapainoa. Alkomahooli kun on aineenvaihduntaa sotkenut.

Yhtälaillahan se suolaisen himo tyydyttyy lohella ja briellä, hyvät että pystyit pysyttelemään niissä eikä pizza/hammpari-linjalla. Eihän tuossa sitten mitään ongelmaa, (ellei tullut muuten illalla mokailtua )

Nääs empiiristä tutkimusta löytyy meikäläseltä alalta;)

Minä nyt en näkisi ahmimiseksi sitä, että vetää graavilohta ja brieä, jos et sitten vetänyt sitä juustoa pari pakettia sekä kokonaista graavattua lohta . Eikös nuo syöpöttelyt ole ihan normaaleita, oli sitten krapula tai ei, totaaliset kurinalamukset voivat olla eri mieltä, mutta minä en kuulu siihen kastiin (onneksi). Minä vanhana "ahmimis-syöpöttelijänä" olen huomannut sen, että nuo "kohtaukset" ovat poistuneet kokonaan tai ainakaan niitä ei ole näkynyt pitkiin aikoihin. Kyllähän sitä tulee ihan ähkyksi välillä vedettyä, mutta sekin on eri asia, kuin tuo hallitsemattomuus, joka ennen hallitsi.

En muuten ole ajatellutkaan asiaa ennen, mutta tuo ruuan kohtaaminen on tainnut hieman muuttua tässä puolenvuoden aikana , vaikka vieläkään en osaa nauttia kirjasta, saatikaan leffasta kuten hiilariaikana, jolloin siihen eteen tuli kasattua vuoronperään makeaa ja suolaista...
Epäilenkin juuri sitä, että kun tuo makea on poistunut ruokaympyrästäni, ahmiminen ei pääse tekemään ns. "full-circle:iä" eli kiertokulku on vailinainen ja suolaisen päälle suolainen ei aja asiaa.
Nykyään tuo menee niin, että ruuan jälkeen syön jälkiruokaa (n.1krt vk)ja sitten voin ottaa vielä pähkinöitä, jos tulee oikein sellainen "tekee mieli revittää" olo.
Ennen tuo meni niin, että oli alkuruoka jota piti syödä, kun pääruoka valmistuu, sitten pääruoka (kaikki kerrallaan) jonka jälkeen jälkiruoka ja sitten sitä alkuruokaa oli varmaan vielä jäljellä, joten vähän vielä sitäkin ja sitten oli vielä se sipsipussi siihen päälle ja sipsipussin päälle suklaata ja venttailua, että laskeutui ja sitten oli niitä juustoja ostettu jääkaappiin ja taas mahtuu ja keksiä päälle, että tulee taas vähän makeaa......jne jne.

Sen nyt vähän harmittaa, että ennen voisi ottaa lisää jos ruoka oli hyvää, mutta ota sitten lisää esim. jotakin kasvismuusia ja pihviä, kun täytyy varoa, että ei nuo kasvikset ylitä tuota päivittäistä hiilari määrää. *katkerana miettii jääkaapissa olevaa ihanaa muusia jossa on ripaus smetanaa terävyyttä antamassa*

Huomattavasti vähemmän tulee "kohtauksia"

Hiilariaikoina krapulassa meni kokonainen pizza ja kaljat päälle. Saatoin syödä myös tyyliin 6 kaurapaahtoleipää täytteillä; ensin otin kaksi, ryntäsin ottamaan pari lisää ja eikun vielä pari lisää
Pasta teki samat temput; täysi lautasellinen ja piti vielä santsata toinen mokoma. Sen jälkeen illan leffasta en muistanut mitään, kun pilkin koko illan.

Nyt vältän alkoholia (etenkin olutta), koska dagen efter herättää vähän vielä halun syödä koko ajan. Osaan kuitenkin jo valikoida. Tosi tuliset chiliruoat auttaa tarvittaessa ja paljon vichyä. Viinikrapulasta tulee onneksi vain hirveä jano, johon sallin lightjaffan.

Karpatessa joskus, kuitenkin aika harvoin, ennen menkkoja tulee mielihaluja, mutta ne eivät millään ilveellä ole verrattavissa hiilariaikojen jääkaappiraveihin. Aivan kuin ne olisivat hiljalleen väistymässä kokonaan.
Lieneeko helokkiöljyllä osuutta asiaan.

Phoebe

_________________

[/url]

Otin äsken palasen omenapiirakkaa, voi kääk ja voi iik nyt joudun helvettiin Tai sitten en, oli hyvää.

Tuota tuota... tuli mieleen se karvinen-strippi jossa katti on ollu jälleen kerran laiharilla ja onkin ihan nälkäkurjen näköinen. No Esko siinä sitten vetelee tsipsejä nassuun ja karvinen katsoo että no jaa, kai mä nyt yhden voin ottaa. Heittää sen suuhunsa, ja samalla kun se tipahtaa vatsaan, vatsa tipahtaa tuttuun tyyliin takaisin nilkkoihin

_________________
Roheiinia ja rasvaa, sillä se liha kasvaa.

Mistä johtuu? En tiedä, mutta olen havainnut samanlaisen ilmiön. Myös ennen menkkoja koko viikko voi olla kauheasti mielitekoja ilman varsinaista nälkää. Joskus niitä pystyn vastustamaan joskus en. Pyrin kuitenkin pysymään alakarppina, vaikka sipsit ja pitsa oiskin ah, niin hyvää (muka). Painon pudotukseen tietty vaikuttaa jos kauhiast tulee mässäiltyä (ainankin minulla). Onneks menkat o "vaan" kerran kuussa ja kun yhdistää ni jumittaa vaan kerran kuussa

No, entäs kun "iso repsahdus", kuten minulla eilen ... menin leffaan ja osa sitä on karkkien ja suklaan syöminen - ehdottomasti. Olin ollut n. 3 viikkoa ilman mitään ja nyt meni: pussi amerikkalaisia, lontoon rakeita, kaksi geisha-patukkaa, yksi kismet... oi kun maistui suklaa. Olin vähän huono olo, sitten ajattelin, että syön ja nautin... Tänä aamuna oli hillitön nälkä! En ole syönyt makeaa, ei edes tee mieli. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia ja miten niihin pitäisi suhtautua. Voisiko sallia itselleen silloin tällöin esim. x1-2 /kk hh-pommin sisäänsä ilman, että peli on menetty!?

Itse en sallisi, koska siitä on aina helppo lipsua tyyliin: aluksi kerran kuussa, sitten kerran viikossa ja lopulta joka päivä jotain Tämä ruokavaliohan on paras "lääke" mm. makeisista vieroittautumiseen Miksi siis tehdä se tyhjäksi? Itselläni ei ole vastaavia kokemuksia, sillä en yläkarppiaikoinanikaan juuri makeisia syönyt.

Terv.Vanilli

Ahmimisesta tuli mieleen..

Kahen viikon tiivin alakarppauksen jälkeen menin ja söin snickersin..
Olo meni ihan taivaisiin ja lihaksia pakotti jänskästi, sitten alko ajatus sumenee, liikkeet hidastuu. . . huomasin olevani sohvalla... nukahdin... heräsin tajuttomassa krapulassa kuola valuen poskella
Päätä alko särkeen ja mitään sanomaton olo.
Aivan kuin "likainen"
Tosi morkkis.
Hävettää.

_________________
there's no stupid questions - only stupid people

Ajattelinpa kantaa korteni kekoon....
Minäkii kärsin jonkinasteisesta krapulasta muutama viikko sitten, ja - yllätys yllätys- koin hirrrrrmuista himoa sinihomejuustoa kohtaan!!!
Nyt, ennen menkkoja, huomaan himoavani eritysesti kookoksen ja mantelin makuja ruokaan.... Mutta nam!, nehän on muutenkin tosi hyviä.....
Kiertelin tänään kaupoissa ja koitin ettiä manteliaromia, mutta höh, vain yhestä kaupasta maustearomeja löytyi ja sieltäkin oli juuri tuo manteli loppu.... Ensi viikolla uusi yritys....

Mies tilasi tänään pitsan ja osti 200g irtokarkkipussin, kuten aina kankkusessa. Maha turposi heti ja edelleen tuo valittaa huonoa oloa. Itse en onneksi sortunut, itse asiassa ainoa mitä himoitsen toisinaan on kunnon suklaa - karppisuklaat on pahoja.

_________________

Premenstruaalinen syömishimo on tuttu juttu täälläkin. Minä vaan himoan noita suolaisia herkkuja; juustoja, suolakurkkuja, meetvurstia, etikkaan säilöttyjä pepperoneja, hapankaalta... arvatkaa mimmosen suolaturvotuksen saa kerättyä muutamassa päivässä

Sama homma "asikaisella" Fiksuinta onkin kiertää puntari mahdollisimman kaukaa ja olla mahdollisimman myötämielinen itselleen (kun muutenkin mieli on... "herkässä").

Terv.Vanilli

Minulla joskus naudan kieli, maksapihvit ja munuaiset aiheuttavat semmoita syömistä, etten osaa lopettaa ennenkuin maha on ähky. Lapsena sama veriletuilla.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Viikonlopuksi ostin n.800g:n Kassler-paistin ja ajattelin että siinäpä hyvä ruoka viikonlopun tenttiinlukua ajatellen. Tarkoitus oli syödä sitä vielä maanantai-iltana. Mutta kuinkan pääsikään käymään. Hetikohta uunista nostamisen jälkeen alkoi hirveä maiskutus. Aina 'pikkusiivuja' muutaman minuutin välein ja ennenkuin ehdin kirjaa aukaista, oli koko paisti jo massussa.

Vinkki: Lievään ummetukseen auttaa se että tunkee riittävästi tavaraa ylhäältä sisään. Kyllä se jossain vaiheessa antaa sieltä alhaalta periksi