karppaus.infon arkistoitu foorumi

Hei vaan kaikille!

Pitkään tätä palstaa luettuani ja alan kirjoihin perehdyttyäni uskalluin rekisteröitymään ja aloittamaan toivottavasti menestyksekään matkani "isosta tytöstä" normaaliksi naiseksi. Kiloja on vuosien varrella kroppaani kertynyt muhkeat 150,6kg ja pituutta tuon massan kantamiseksi on siunaantunut lähes 177cm. Kiloni olen jaksanut terveenä kantaa ainakin toistaiseksi, mutta kukapa tulevaisuudesta tietää. Ainakin vaatteiden ostaminen ja etsiminen taitaa vähemmillä kiloilla olla mukavampaa saati sitten elämästä nauttiminen kevyempänä.

Tässä on eka päivä Atkinsin induktiolla menossa ja muutenkin Atkinsin opeilla olisi tarkoitus jatkaa. Oli kiva huomata, että tältä palstalta löytyy muitakin tämän kokoluokan ihmisiä, tai ainakin samoista kiloista aloittaneita ja tällä hetkellä jo huomattavasti keventyneitä. Se, jos mikä motivoi pitemmän päälle ja vertaistuki on sitä parasta tukea tällä pitkällä matkalla parempaan oloon.

Hei vaan ja tervetuloa.

Samaa painoluokkaa olemme, mutta minä vain satun olemaan 10cm lyhkäisempi

Tsemppiä matkaan ja kiva saada uusia keskustelijoita joukkoon.

_________________
Karppi-hiilari jojo vuodesta 2004, jojoilun loputtava terveyden takia.
Paino -40kg

Totta puhuit, kun sanoit, että muiden samaa painoluokkaa olevien onnistumiset kannustavat! Se on totta. On aivan eri asia saada muutama kilo pois, en sano etteikö sekin ole vaikeaa, sillä se on, mutta kun jotkut pudottavat kymmeniä kiloja, se kannustaa myös meitä supermax-luokkalaisia! Minä katselen aina tuota painonpudotustaulukkoa ja ihailen muiden saavutuksia, naisista mm. Pienetär, Miu ja Phe ovat hyviä esimerkkejä meille muille siitä, että kyllä tällä laihtuu!

Tervetuloa joukkoon ja voimia ensimmäisen viikon läpikäymiselle, sen jälkeen kaikki menee, kuin kuin leikkiä vain... , voi, kun menisikin...hirveät makeahimot ovat iskeneet, kuola valuu, kun kuulen jäätelöauton kellon tai kuljen karkki hyllyjen ohi!

Mutta kaikki tuo "kärsimys" on sen arvoista!

Myös 10cm lyhyempänä olen lähtenyt noista ISOista kiloista(145,5kg) ja nyt puolen vuoden karppauksen jälkeen vaaka näyttää 125kg. Ei mitään järin nopeaa pudotusta, mutta yhtäkkiä minulla ei olekkaan kiire mihinkään. Aina sitä ajatteli, että nopeasti paino pois, että ei tarvitse kitua kuurilla pitkään, vaan voi aloittaa normaalin syömisen, mutta hei, en minä kidukkaan tällä kuurilla!

-naturechild-

P.S älä säikähdä ensimmäisten päivien tuntemuksia vaan sinnittele, on tosi kiva saada kohtalo tovereita, jotka ymmärtävät miltä tuntuu lähteä näistä lukemista.

Nikkisi herätti heti kiinnostukseni sillä minä olin Isotar ja olen matkalla Pienettäreksi.
Olet saman pituinen kuin minä, mutta alkupaino hetikohta kymmen kiloa vähemmän.

Heti alkuneuvoiksi sanon sen, että valitettavasti isokokoiselle porukalle Atkins ei välttämättä anna suorasanaisia vastauksia, joten jos tulee ongelmia vaikka leptiinin kanssa (=on jatkuvasti nälkä) tai väsyttää vaikka syöt ohjeiden mukaan (proteiini muuttuu glukoosiksi), niin nyi hihasta!

_________________
2003: 161,8 kg 2006: 80kg 2020: 171 kg

Tervetuloa Maximus!

Itse aloitin samoista lukemista ja pituuttu on pari senttiä vähemmän. Kuudessa karppi viikossani olen kerta kaikkiaan mieltynyt karppaamiseen viikko viikolta enemmän ja painoakin olen saanut tiputettua ihan mukavasti.

Joten tervetuloa joukkoon ja mielenkiinnolla odottelen jatkoa edistymisestäsi .

Viivitär

Kylläpä tämä matkanteko kangertaa ja pahasti. Alkupäivät viikko sitten sujuivat ihan hyvin induktiolla, mitä nyt vähän päätä särki, mutta enpä siitä stressiä ottanut, tiesin sen kyllä ajan mittaan helpottavan. Loppuviikko menikin sit täysin metsään yllättävän reissun takia. Matkalla en voinutkaan noudattaa tiukkaa induktiota, joten hiilareita tuli syötyä aivan liikaa. Yritin kyllä vältellä leipää ja perunaa parhaani mukaan, mutta aina ei vain voinut kieltäytyä, kun vaihtoehtoista ruokaakaan ei ollut tarjolla.

Taitaa juuri nuo sosiaaliset tilanteet olla pahin kompastuskivi tällä ruokavaliolla ja niistä selviytyminen ei vielä ole kovin hyvin hanskassa. Täytynee vain aloittaa tuo induktio uudestaan ja jatkaa vain sisukkaasti eteenpäin. Entiset paikkaridieetit on jääneet just kesken tuollaisten "repsahdusten" jälkeen. Täytyy kyllä kuitenkin nostaa hattua itselleen kun yritin kuitenkin parhaani mukaan rajoittaa voileipien yms. syöntiä enkä antanut vaan mennä kuten ehkä aiemmin oisin antanut.

Kiitos kaikille ystävällisistä tervetuloa-toivotuksista tälle palstalle!

Tervetuloa joukkoon Maximus!

Kyllä se siitä lähtee. Alku on aina uuden opettelua ja asioiden sisäistämistä. Itse olen karpannut nyt kaksi kuukautta ja lähtöpainoa "vain" 126,5 kg.

"Asiantuntijan" neuvona sanoisin alkuvaiheeseen ainakin sen, että syö tarpeeksi. Rajoittaa hiilareita, mutta muuten syö sen verran ettei ole nälkä. Viikko, kaks niin jo alkaa nälänhallintakin pelata. Alkupäivät oli pahimpia. Tuntui, että koko ajan oli nälkä ja vessassa sai laukata, sitten lisäksi vielä outo olo eikä järki leikkaa Kun tästä pääsi ohi, niin tuntui, että koko olemus piristyi ja ainainen väsymys katosi

Itse en aloittanut varsinaisella induktiolla, koska tiedän ettei tiukkojen ohjeiden noudattaminen ole minua varten. Pudotin hiilarien saannin 20-30 g/pv. Nyt en enää varsinaisesti ole laskenut niitä. Kasviksia olen syönyt sen verran kuin tekee mieli. Muita hiilarilähteitä sitten kohtuudella.

Ajattelin vain, että jos nimenomaan tuon induktiovaiheen rajoituksia on vaikea saada sopimaan omiin kuvioihin, niin eihän mikään estä aloittamasta muulla tavalla. Ei ainakaan sen takia kannata heittää hanskoja tiskiin. Kokeilemalla löytää oman tyylinsä. Ja noiden sosiaalisten tilaisuuksien luonteesta riippuen, mikä estää ottamasta omia eväitä mukaan tai jos on kyse ravintolasta, niin mun kohdalla on ainakin onnistunut perunoiden vaihtaminen kasviksiin. Eiköhän noikin tilanteet ajanmyötä helpotu ja oppii luovimaan erilaisissa tilanteissa.

Tsemppiä vaan! Annetaan kiloille kyytiä!