karppaus.infon arkistoitu foorumi

Heips

Mä olen aina ollut tosi sisukas tyyppi näissä laihutuksissa ja dieeteissa. En anna periksi enkä repsu. Nyt olen alkanut repsumaan
Johtunee varmaan siitä että mun keho on jotenkin addikti sokerille kun sitä on saatava ja kuola kirjaimelliseti valuu kun näkee karkkia tai vaaleeta leipää.
Paino on noussut 1,5kg eikä voi syyttää mitään hormooneita sun muita vaan itseään (tai no okei MIESTÄ joka sen karkkipussin mulle osti )
Miten te kaikki karppaajat jaksatte päivästä toiseen syödä karppiruokaa ettekä koskaan repsu tai jää semmoselle pahalle tielle?
Miten saada ittensä takasin sisukkaaksi joka sanoo "pthyi" kun näkee ihania suussasulavia pääkallokarkkeja ja uunituoretta sämpylää?
Tarvisin jotenkin enemmän kurinalasuutta tähän dieettiin ja jos olisi lista että mitä syön ja mihin aikaan päivästä niin luulen että se onnaisi parhaiten, armeijameiningillä
Voi kun oisi rahaa personal traineriin *byääääh*

_________________
there's no stupid questions - only stupid people

Parin viikon tiukka kurinpalautus vois auttaa asiaa. Pienet lipsumiset voi joillain johtaa vaan entistä useammin sattuviin lipsumisiiin. Mä olen itse ainakin sellainen, että jos yhtenä päivän sallii itselleen jonkun yläkarppiherkun, niin huomaamattaan niitä tulee napsittua seuraavinakin päivinä. "Kun ei se toissapäivänäkään mitään haitannut, niin ei tänäänkään" -meiningillä. Parin viikon tiukkuus auttaa taas jatkamaan karpimmalla linjalla. Hmm, pitäisköhän taas itsekin vetää parin viikon tiukka jakso, tää flunssa ja kotona lorviminen on aiheuttanut taas vähän lipsumista.

Kaippa sitä täytyy vaan sitten aikansa kestää ja syödä sitä karkkia...
Mulla tosin ei onneks noita himoja oo tän mun peräti viikon kokemuksella ollu, hiilarit oon pitäny jossain 20g kieppeillä. Tiedä häntä.. jos se himo iskee niin voihan hetkeks vaihtaa vaikka vähäkaloriselle ja syödä vaikka päivän kalorit sokerina?
Kyllä siihenkin luulis kyllästyvän, sattuuhan näitä repsahduksia paremmissakin piireissä..

_________________
piilokarppi, äiti jolla pojat -01 ja -02 sekä tytöt -07 ja -08

Jaa-a... että sellasta...

Itselläni viime kesä oli aika paha. Kuljin jäätelöaltaan ohi ja sanoin miehelleni, että kohta multa lähtee taju, kun niin kovasti tekee mieli suklaajäätelöä. Itsekuri kunniaan ja ohitin altaan silmät vettä valuen.

Olen huomannut, että kotona voi olla ihan miten paljon herkkuja tahansa, kunhan vaan en missään tapauksessa mene avaamaan pakettia. Esim. voin ostaa herkkukarkkejani kilotolkulla kotiin. Helvetti on irti vasta siinä vaiheessa, kun avaan pussin. Jos otan yhden karkin, voin olla varma siitä, että se ei jää siihen yhteen .

Mutta sinullahan tuo painonpudotus on niin hyvällä mallilla, että voit ihan rauhassa syödä herkkujasi vaikka oksentamiseen asti... kerran kuussa... eikö? Ei kai nyt kerta kuussa tuota hommaa enää kaada minnekään? Kun syöt kaikkia kiellettyjä herkkuja kerran niin paljon, että meinaa öksö tulla, niin luulenpa, ettet niitä vähään aikaan enää himoitse. Näin kävi minulla, kun vedin ennen joulua 300g irtokarkkeja, sain vatsani sekaisin ja uskomattomat sokerihumalat. Pitäisi vissiin uusia testi taas, kun on jo osaksi tuntemukset tupanneet jäämään "unholaan" .

Itse olen laskelmoinut asian niin, että sallin itselleni jonkun herkutteluhommelin aina kun pääsen tiettyyn tavoitteeseen. Aikaisemmin lupasin itselleni pizzan, kun painoni alittaa 80 kiloa. En ole vielä pizzaa syönyt. Seuraava tavoite oli, että menen Mäkkiin, kun paino on alle 75 kg. Vielä on Mäkkikin käymättä .

Lisää huomioita omasta itsestäni: kun aloitin dietin 24.5.2004, pysyin tiukasti repsahtamatta yhtään mihinkään todella kauan. Nyt, kun tavoitteeseen on enää alkuperäiseen verrattuna todella vähän, repsahtamisen rima on aina vaan alempana ja alempana . Mistä tämä johtuu... ei aavistustakaan . aarrgghh!! apua!!!

_________________
"Mä olen kova jätkä..."

Varmaan monille tulee takapakkia tai jumittamista, varsinkin loppusuoralla pitkän tsemppikauden jälkeen. Psyyke ei kaikilla kestä jatkuvaa kurinalaista eloa Välillä on annettava periksi, jotta jaksaa taas sitten iloita kun edistyy. On tunnettava paha iloitakseen hyvästä.

Hitaasti olen edistynyt, yhtä hitaasti kuin kevät. Ainut valttikortti hihassa on pyöräilykauden lähestyminen, jos se kevät joskus tulee. Sitten on pantava tulemaan ja kunnolla. Silloin on pantava kaikki peliin. Kunnon loppukiri on suunnitteilla. 15 vko ja 9 kiloa, siinäpä kirittävää.

Phoebe

_________________

[/url]

Mulla on kyllä ollu vähän toi sama juttu. Ekat kuukaudet meni tosi helposti ilman repsahduksia, mutta nyt kun siihen alkuperäiseen tavoitteseen on matkaa enää kolmisen kiloa, niin jotenkin se itsekuri ei oo enää samaa luokkaa kuin alussa. Toisaalta, ei se paino ole noussutkaan. Mulla ilmeisesti ylläpitovaiheessa voi niitä hiilareita huoletta lisäillä jonkin verran. Mutta kun jaksais tsempata vielä ne viimeiset kilot pois.

Eli siis oisi ihan hyväkin tällaselle kun meikäläinen vetää tosiaan kerran kuussa (tai kolmessa..kahessa viikkoa *yritys* ) sikamaiset sokerihumalat ja vaikka vaalea leipä kokonaisena suuhun ja sipsiä pari pussia.. heh. Eikun oikeesti, se voisi kyllä auttaa, jos vaan saa ne kaikki kerralla ettei seuraavalle päivälle jää mitään, koska näin tapahtui minun ja karkkipussin (IIISO) kanssa että sitä jäi seuraavalle päivälle ja vielä sitä seuraavallekkin ja sitten napostelin niitä iltaisin ja joka päivä meni ketoosit ihan pilalle ja sokruhumala oli paha.
Hmm, vois miettiä syövänsä jotain tosi ällömakeeta esim Care D´orin ällöjätskiä ja tryffeleitä, siihen vielä grillisipsejä ja juustiksii.
Asiasta kukkaruukkuun.. miten te jotka ootte tulleet raskaaksi, onko himot sokruihin sun muihin kasvaneet sietämättömäksi?
Aattelin et oiskohan tässä joku semmoinen kyseessä, kun tekee mieli paljon kaikkea..

_________________
there's no stupid questions - only stupid people

Ohhoh Alussa en edes tajunnut olevani raskaana, aattelin, että
voi veljet, nyt meni taas koko kroppa sekaisin (oli ollut aiemminkin),
joten menkat eivät tule Eikä auttanut lääkärin lausuntoa siitä,
etten tulisi ikinä maailmassa raskaaksi Podin hirveää syyllisyyttä
ekan raskauden alussa, kun en halunnut syödä mitään muuta kuin
nuudeleita! En ole ikinä ollut perso makealle, mutta nuudeleille kyllä,
joten on siinä samalla linjalla...

Onneksi olokoon, jos se siitä johtuu

-yupik

No joo.. eipä tullut mieleen, että raskaanaolosta voisi johtua nuo sinun himotuksesi .... köh.. nolo...

No mutta jokatapauksessa...vielä vastaus yhteen kysymykseesi... kyllä. Syö kaikkea himoitsemaasi yhteen putkeen niin paljon, että meinaa tulla huono elämä . Pidä tosiaankin huoli siitä, että mitään EI jää seuraavalle päivälle. Itsellä tosin ei mieli edes tehnyt mitään syötäväksi kelpaavaa seuraavana päivänä.

Ostin siis kaupasta sekamelskan erilaisia irtokarkkeja. Mukana oli myös muutama vihreä kuula-karkki; elimmehän joulun aikaa . Viimeiseksi pussiin jäi yksi tällainen pallero. Kun sen suuhuni tungin, tuli totaalinen tökki. Pakotin itseni sen puureskelemaan ja nielemään, vaikka meinasi jo tulla yli; puistatti. Tuossa vaiheessa tosin olin jo niin hirvittävässä sokerihumalassa, että meinasin sammua äitini sohvalle karkki suussani... valehtelematta ja liioittelematta. Se olo oli kammottava!!! Koko pussukan syömiseen olin tuhlannut aikaa n. ½ tuntia .

Jälkiolotila: "kooma", naama punoitti, kuumotti, oksetti, janotti, vatsaan koski ihan tosissaan ja vatsa meni ihan kamalan sekaisin koko loppuillaksi. Meinasin myös väkisin nukahtaa.. silmät eivät pysyneet auki sitten millään Kaiken kaikkiaan ihan hirveän vainoharhainen olo . Tulos: ei muuten tehnyt karkkia mieli n. kahteen kuukauteen. Ensimmäisen kahden viikon aikana kaiken makean näkeminen puistatti . Edes jouluna en syönyt kuin muutaman suklaakonvehdin juuri tuon "hiilari-iloittelun" vuoksi .

_________________
"Mä olen kova jätkä..."

Pitäisiköhän tuota Miun konstia kokeilla kun seuraavalla kerralla oikein alkaa tekemään mieli jotain.

Mulla just meni pari päivää plörinäksi kun vieraita lappasi ja oli ihan hirmusti kaikkia herkkuja ja "pakkohan" sitten oli maistaa kun kuola vaan valusi suupielestä jatkuvasti.

Ja eihän se ikinä siihen maistamiseen jää, ei ei.....Harmi että keksit loppui kesken, ei kerinnyt tulla öllö oloa. Etsin raivona pullia kaapista mutta lapsen penteleet olivat syöneet ne iltapalaksi

MUOKS:kirjoitusvirhe

_________________
Karppi-hiilari jojo vuodesta 2004, jojoilun loputtava terveyden takia.
Paino -40kg

Minulla on ollut edellisiin päin vastainen linja, joskus oli hirveä himo suklaajäätelöön. Ostin kotiin paketin, ja päätin, että aina kun käyn uimassa kilsan, niin sallin itselleni "palautumishiilariksi" ruokalusikallisen tai kaksi. Näin tehtiin muutaman kerran. Suurin osa paketista menikin lopulta esikoiseen.

Raskaana ollessa kaipasin hiilihydraattia tavallista enemmän, nautin sen pääasiassa maustamattoman A-jugurtin ja aprikoosien muodossa, lisäys ei ollut suurensuuri. Ehkä n. 80 hhg/päivä aiemman noin 40 g jälkeen.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Täältä ilmoittautuu toinen repsahtaja : kaikenlaista on tullut vedeltyä viime aikoina lättyä kohden: ei niin kovin sokerista kuitenkaan, mutta esim. viikonloppuna leivoin leipiä ja "tuhosin" ne saman tien. Minäkin olen aina pitänyt itseäni sisukkaana, jolta onnistuu asia kuin asia, kun vain niin päätän, mutta nyt.... kehoni/mieleni/tjsp on himonnut ruokaa Heh, ja minäkin totta puhuen mietin jo, olenko raskaana... Jos ei menkat kohta ala ilmaantua, niin johan on...

Toinen ja ehkä todennäköisempi syy viimeaikaisiin (nälkä)tuntemuksiini voi olla psykologinen: olen pakonsanelemana joutunut nyt asettumaan aloilleni ja yht'äkkiä kaikki on tuntunutkin perin tyhjältä: voi olla siis, että se nälkä onkin ollut em. tyhjyyden tunnetta, jota olen tiedostamattani yrittänyt täyttää...

Päättänyt olen montakin kertaa, että huomenna ryhdistäydyn -mutta tuloksetta Joten -ajattelen- että nyt en ota stressiä ainakaan syömisistäni (kertyneistä kiloista huolimatta... niitä on, kuule Aïsha, enemmänkin kuin Sinulla). Ehkä minun nyt vain kuuluu läpikäydä tämä vaihe -olotilojani kuunnellen- myöhemmin sitten (s)karppaan (s)karpimmin

Tsemppiä siis kohtalotoverilta

Kuinkahan mulle käy nyt sit raskausaikana... onneks ekan aikana tökki makea ja tokan aikana kiellettiin sokeriarvojen takia..

Odottelen kierukan poistoa seuraavaan kiertoon on sen verran hyvin tuo paino laskenu ja odotusten mukaan se laskee alle kuudenkympin ennen sitä..

_________________
piilokarppi, äiti jolla pojat -01 ja -02 sekä tytöt -07 ja -08

Yksi juttu mistä saa lisämotivaatiota on Ketostixit. Ei jää ketoosi mutu-tuntuman varaan, vaan niistä saa aika suoraa palautetta siitä että on pysynyt kaidalla tiellä.

Makeitten (sis. keinomakeutetut jutut) poisjättämistä voisi kokeilla ja korvata vaikka mandariinillä, greipillä tms. luonnonamakealla.

Mainostanpa taas hypnoosia - tai suggestiota, jos sitä siksi haluaa mieluummin kutsua. Heljä Suuronen-Geibin kirja Solakaksi mielen voimalla - Seitsemän hunnun tanssi - neuvoo käytännöllisesti, miten voi harrastaa itsehypnoosia. Hypnoositerapeutteja löytyy mm. Hypnoosiliiton sivuilta tai googlaamalla.

Ennen en jaksanut millään dieetillä muutamaa viikkoa kauempaa, ja kun tuli repsahdus, se oli dieetin loppu. Nyt olen - alkuun itsehypnoosin avulla, nyt olen käynyt kerran vastaanotollakin - ollut hyväkarppi yli vuoden ja alakarppi neljä viikkoa. Sallin itselleni n. kerran viikossa ns. karkkipäivän, jolloin syön esim. tummaa suklaata (ks. ketju tummasta suklaasta).

Keksiä kaapissa on, mukulat saavat sitä joskus viikonloppuna, mies napsii joskus myös, minä en - enää. Aiemmin keksipaketti ei kauaa säilynyt, saatoi mennä illassa, oli sitten aukaistu tai ei. Nyt toimii suggestio "olen täysin välinpitämätön keksin suhteen...". No okei, kyllä muistan, että se maistui silloin hyvälle, mutta nyt olisi varmaan sietämättömän makeaa, kun 75% suklaakin jättää äklön makean olon suuhun.

Vihreä tee on hyvä mielitekojen katkaisija minulla. Kannatta kokeilla! Sanovat että se voi vilkastuttaa aineenvaihduntaakin...

_________________
Ihminen, joka haluaa, keksii keinot. Ihminen, joka ei halua, keksii selitykset.

Sinimarja: olen myös vihreä tee-fani. Minkä merkkistä teetä lipittelet?

Aisha: Raskaus ja ruokahimot: Mun alkuraskauden suurin himo oli Aura-juusto. Vedin sitä paketin päivässä, kun himo yllätti. Muita sinihomejuustoja ei kuulemma suositella raskaanaoleville, olikohan se nyt listeriavaaran takia.
Muuten ei ihmeemmin tullut ruokahimoja, paitsi että loppuaikana vetelin ihan tyytyväisenä Mövenpickin suklaajäätelöä ja Geisha-suklaapatukoita niin että napa rutkui. En tosin usko, että niihinkään tuli sen kummempaa himoa raskauden takia, vaan kunhan vaan mielihyväkseni napostelin. Ja ilahduin suuresti, kun samoihin aikoihin luin lehdestä artikkelin jonka mukaan lapsista tulee hymyileviä ja hyväntuulisia kun äiti syö raskausaikana suklaata.
Hmmm...mahtaiskohan karppisuklaa ajaa saman asian?

_________________

Juu, varmaan ajaa saman asian. Luulisin, että itse suklaan lisäksi vauvelin hyvinvointiin vaikuttaa äidin fiilis, eli elekääpä liikaa nipottako ja luonnottomasti taistelko!

Minulla vars. ekan raskauden aikana n. 11 v. sitten ei juuri ollut mielitekoja, mistä lie johtui. Ajattelin vain kiusauksen tullen, mitä se tuleva vauva tarvitsee, eikä se ilmoittanut yleensaä tarvitsevansa sokerijuttuja jne. ns. epäterveellisiä asioita. Silloin ei alakarppausta vielä ollut keksittykään! Okei, olihan Atkins ja Monty jo silloin jotain kirjoitelleet vaan en ollut lukenut.

Mamakarppi: Vihreää teetä juon ihan kaikenlaista. Nyt on Kiinakaupasta ostettua kiinalaista irtoteetä, sitten avasin vaihtelun vuoksi Ruohonjuuresta ostetun luomu-vihreän teen, lisäksi on Twiningsin teepusseja milloin sitruunalla, milloin mintulla maustettuna, javakin menee, ei kuitenkaan ole lemppari. Yleensä pyrin pitämään repussa pari teepussia, kun joka paikassa ei vihreää teetä löydy enkä kahvia juo kuin n. kerran kuussa kupillisen.

Kotona laitan teetä pienen kannullisen, kun edellinen on loppu. Sitä sitten lipittelen pitkin päivää, enimmän osan kylmänä. Joskus keitän vettä ja kaadan lämmikkeeksi sitä kylmään teehen. Erinomainen juoma!

_________________
Ihminen, joka haluaa, keksii keinot. Ihminen, joka ei halua, keksii selitykset.

Hmm, Sinimarja, tota kylmä tee-juttua en ole kokeillutkaan, sehän saattaisikin olla ihan hyvä vaihtoehto vichyn ja veden juomiseen. Kuumaa teetä kun pitää kuitenkin aina ruveta oikein erikseen keittämään. Sen verran teefriiki nimittäin olen, että mulla on sellainen teenkeitin mikä toimii hiukan samalla periaatteella kuin suodatinkahvinkeittimetkin, eli irtoteetä siiviläosaan ja silleen.
Olen pahasti addiktoitunut yhteen teelaatuun jossa on hiukan bergamottia - jopa miehenikin, joka ei siis aikaisemmin ollut mikään suuri teen ystävä, sanoo, että sitä teetä alkaa oikein tekemään mieli kun sitä juo. En nyt muista minkä merkkistä se on, mutta Euromarketista sitä viimeksi ostin. Pussi tuli heitettyä pois kun kaadoin rouheet säilytyspurkkiin. Oliskos ollut jotain Twiningsin versiota?

_________________