karppaus.infon arkistoitu foorumi

Auttakee hyvät karppi ystävät. Olen ongelman edessä tai ongelman siitä taitaa saada vain tekemällä . Huomenna olen käymässä kulttuuririennossa, jonka yhteydessä tiedän tarjottavaksi kahvin ja suklaaleivoksen . Ylläpidolla sen voisi ehkä ajatella popsivansa, mutta kun olen laihdutusvaiheessa ja mutu tuntumalla nautin tuollaiset 30g hiilareita päivässä. Eli onkohan järkevää lipsua ja syödä se leivos Varsinkin kun paino jumittaa vaikka muuten kyllä kutistun.

Tämä todellakin on potentiaalinen ongelma.

_________________
Tieto lisää useimmiten tuskaa.

[url=http://www.TickerFactory.com/]

[/url]

Mun kantani näihin rientoihin on sellainen, että niitähän on jatkuvasti ja lipsua voi vaikka koko ajan, jos alkaa lipsuun. PMS saa mut potentiaalisesti lipsuun ilman rientojakin, joten säästän lipsunnat niihin päiviin. Muulloin sanon "Kiitos ei." Sen ei pitäisi olla kenellekään ongelma. Jokainen tekee valintansa itse.

_________________
[url=http://www.TickerFactory.com/weight-loss/wMCjtQZ/]

[/url]

Jep, jos kestää lipsumisen, niin mikä ettei. Minä en osaa vetää rajaa kohtuulipsumisen ja totaalilipsumisen väliin.

Kompromissi on sitten aivan eri asia. Toisinaan syön esim. 1/3 jotain mitä on pakko saada. Se riittää henkiseen tuskaan. Yritän myös ylimielisesti osoittaa tahdonlujuutta kanssaihmisiini verrattuna ja olla koskematta kokonaan mihinkään makeaan. Ei ehkä normaalia, mutta jos sisäinen ylemmyyden tuntemus auttaa, niin se on aina kotiinpäin. Ei vaan pidä sanoa mitään ääneen!

Jos suklaaleivos houkuttaa, mieti etukäteen tuleeko sinulle siitä edes hyvä olo, onko syömiseen sosiaalisia velvoitteita? Minulle ainakin makeasta tulee niin huono olo (siis fyysisesti), etten voisi nauttia minkäänlaisesta kulttuurista sen jälkeen.

Jos oma fysiikka aiheuttaa jumituksen lipsumisesta niin on parempi ettei lipsu.

Itse olen huomannut että aika nopeasti karppaamisen aloittamisen jälkeen minun ei enää tehnyt mieli mitään makeita. Ystävät voivottelivat että ai kauhia kun ei meillä nyt ole mitään tarjottavaa sulle ja voi voi kun sä nyt joudut surkeana katsomaan kun me syödään. Vaan eipä ole haitannut. Pikemminkin muistan kuinka aina oli niin huono omatunto makean syömisestä ja silti teki mieli lisää (ja aina otinkin). Nyt ei tee mieli enkä ota.

Työpaikallani on pullaa tai kakkua melkein joka viikko. Minä otan aina vain kahvia enkä tee asiasta numeroa. Kukaan ei ole vielä edes huomannut... Ja tämä on ensimmäinen kerta elämässäni kun olen niiden herkkujen syömisen "yläpuolella". En jää paitsi mistään.

Mullakin oli alussa tenkkapoo kun työpaikoilla ja kyläpaikoissa oli aina sitä pakkopullaa ja mietti, et miten sitä kohteliaasti kieltäytyisi. Noh, ei auttanu muuta ku sanoa rehellisesti, etten minä enää nykyisin syö moisia. Ja piste. Ihanan helpottavaa. En nimittäin esimerkiksi pidä anopin pullista, joita ennen piti väkisin syödä kohteliaisuuden vuoksi. Nyt saa rauhassa hörppiä kaffetta ilman et joku on pullaa tunkemassa kurkkuun. Töissäkään ei kukaan enää ihmettele. Taivastelevat vaan, miten hyvä "tahdonvoima" mulla täytyy olla... Heh. Ku ei tee mieli, niin ei tee mieli. Silloin ei tarvi tahtonsa kanssa taistella.

Mutta se on vissi ja varma, että jos päättäisinkin ottaa vain yhden keksin kahvihuoneemme pöydältä, niin silloin sille tahdonvoimalle tulisikin käyttöä! Parasta siis ettei popsi moisia turhuuksia lain.

Jos joskus ei pysty vaivihkaa jonkin tarjoamisen yli hyppäämään, voi aina vedota terveyteen - vaikkei varsinaista laboratoriotulosta diabeteksesta tai hiilariyliherkkyydestä olisikaan!

Terveyden vuoksihan varmaan useimmat karppailevat - ok, tietysti myös painonpudotus on tärkeä, mutta on jotenkin helpompi vedota yliherkkyyteen (sehän on melkein allergia, joka saattaa olla oikeasti vakava juttu , painonpudotus taas on turhamaista ). Sitten kun vielä mainitsen, etten halua kokea samaa kohtaloa kuin isoäitini, joka nelikymppisenä kuoli sokeritautiin ja jätti kuusi lasta äidittömiksi, ei paljoa enää pullia tyrkytetä. No eihän minulla niitä lapsosia ole kuin kaksi (ja ihania ovatkin!), mutta isoäidilläni oli ihan oikeasti kuusi, nuorin alle 1 v. Ai niin, olenhan minä jo pari vuotta vanhempikin kuin hän.

Eikä edes ole valkoista valhetta vaan koen puhuvani totista totta, vaikka ehkä vähän liiottelenkin.

Mutta joskus päätä lipsua ja palata sen jälkeen ruotuun, eikä silloin surra vaan nautitaan!

_________________
Ihminen, joka haluaa, keksii keinot. Ihminen, joka ei halua, keksii selitykset.

Nykyään on hirveän paljon kaikenlaisia allergioita joita ei enää juurikaan ihmetellä, joten ainakin vieraassa joukossa voi oikein hyvin vedota esim. keliakiaan, jos joku katsoo aiheelliseksi kysäistä miksei pulla kelpaa.

_________________
Min huomiseksi heität, tekemättä jää, ei päivääkään saa päästää hukkaan
von Goethe/ Faust (Juva)

Minulla on endometrioosi, ja tutut tietävät minun kärsineen järkyttävistä kivuista vuosikaudet. Niinpä jos heille kerron syöväni nyt eri tavalla ja kipujen pysyvän sillä poissa, ei kukaan yleensä yritä enää tuputtaa mitään. Ihan toinen juttu ovat sitten vieraat ihmiset, erityisesti keski-ikäiset (saksalaiset) tädit. Täällä ei yleensä huomioida ruoka-aineallergioitakaan mitenkään, kun niitä on paljon vähemmän kuin Suomessa, ja niinpä jos heität valkoisen valheen keliakiasta, kukaan ei edes tiedä mikä se on.
Nyt olen alkanut sanoa, että vehnän ja sokerin yhdistelmä aiheuttaa minulle vatsakipuja. Saan osakseni tosi kummia katseita ja surkutteluja, mutta parempi sekin kuin saada oikeasti niitä vatsakipuja

Jos en ole porukassa, jonka tapaan usein, saatan heittää, että juuri nyt tällä hetkellä en välitä kiitos. Ei tarvi selitellä enempää...

_________________
[url=http://www.TickerFactory.com/weight-loss/wMCjtQZ/]



[/url]

"Kiitos maha on ihan täynnä/tuntuu ihan täydeltä..." Jos kyseessä on semmoinen tarjoilu, jossa itse otetaan kahvit ja paakkelssit, niin jättää jälkimmäisen vain ottamatta olisi minun kantani....
Omalla kohdallani leivonnaisesta kiletäytyminen ei juurikaan ole ihmetystä herättänyt edes vieraammissa henkilöissä. Tai mistä mie tiiän, ei oo kukaan vaan ilenny ihmetellä ja päivitellä....
Olen ajatellut, että onhan jokaisella kuitenkin valinnanvapaus joten katsokoot nenän varttaan pitkin, jos haluavat...
Mutta, nyt taitaa riennot olla ohitse, joten mites Ilonalle kävi??? *utelias*

"Kiitos maha on ihan täynnä/tuntuu ihan täydeltä..." Jos kyseessä on semmoinen tarjoilu, jossa itse otetaan kahvit ja paakkelssit, niin jättää jälkimmäisen vain ottamatta olisi minun kantani....
Omalla kohdallani leivonnaisesta kiletäytyminen ei juurikaan ole ihmetystä herättänyt edes vieraammissa henkilöissä. Tai mistä mie tiiän, ei oo kukaan vaan ilenny ihmetellä ja päivitellä....
Olen ajatellut, että onhan jokaisella kuitenkin valinnanvapaus joten katsokoot nenän varttaan pitkin, jos haluavat...
Mutta, nyt taitaa riennot olla ohitse, joten mites Ilonalle kävi??? *utelias*

Mulla on takana kaksi viikkoa uudessa työharjoittelupaikassa ja kauhulla olen seurannut kahvipöydän antimia. Ei näköjään mene päivääkään, etteikö joku toisi tarjolle pullaa/kakkua/keksejä/karkkia. Milloin on jonkun nimipäivä, milloin jonkun läksiäiset, milloin naistenpäivä jne.

Yhteenkään pullaan, keksiin tai karkkiin en ole kajonnut eikä kukaan ole sitä ihmetellyt (vielä). Jos on tarjottu, olen kohteliaasti kieltäytynyt enkä ole sen kummemmin asiaa selitellyt.

Nyt olen päättänyt pitää kovan linjan, enkä aio kahvipöydän herkkuihin koskea, koska niitä ei tee edes mieli. Miksi söisin niitä vain muiden mieliksi?

Aivan niin, juttuhan menee ihan päälaelleen, jos on pakko syödä mitä tarjotaan. Tarjoaminenhan pitäisi lähteä halusta antaa toiselle jotain hyvää, ts. olla hänelle hyvä. Jos siihen kuitenkin liittyy ajatus, että toisen on parasta kelpuuttaa 'lahja', ei minusta ole kyse oikeanlaisesta antamisesta vaan kaupanteosta. "Kun minä nyt olen niin mukava, että teille tarjoan herkkua, teidän on parasta olla mukavia ja syödä se ja kiittää minua ja kehua, jolloin voi paistatella huomiossa ja kiitollisuudessa, mikä olikin pohjimmainen tarkoitukseni, ei suinkaan aito antaminen..." Olisiko aika usein näin?

Työpaikalle voi ottaa mini-minigrippussiin pari juustopalasta (vaikka leipäjuustoa) itselle "kahvileiväksi", jos on mukava syödä jotain kun toisetkin syövät. Eihän se tietenkään ole välttämätöntä.

Filosohvisella mielellä pyykinpesun välissä
Sinimarja

_________________
Ihminen, joka haluaa, keksii keinot. Ihminen, joka ei halua, keksii selitykset.

Riento meni ohi ja ilmeisesti en kovinkaan herkästi vanhoihin kierteisiin joudu takaisin . Otin nimittäin leivoksen lautaselleni. Se oli tosi hyvän näköinen, juuri sen näköinen että tämän vuoksi voisi langeta. Maistoin sitä yhden lusikallisen ja siihen se jäi . Aivan liian makeaa . Lisäksi sen seurauksena virisi seurueen kesken keskustelu vähähiilihydraattisista ruokavalioista ja sain itse positiivista palautetta kutistuneesta ulkomuodostani.

_________________
Tieto lisää useimmiten tuskaa.



[url=http://www.TickerFactory.com/]



[/url]

Hieno juttu. Näin on noiden makeiden kanssa käynyt minullekin monta kertaa. Helpottaa kun huomaa, ettei tarvita mitään itsekuria, kun ei kerta kaikkiaan karppiintuneeseen suuhun maistu hyvältä!

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Samat sanat, Mirka! Nykyään ei voi kuin ihmetellä sitä, miten äklöltä maistuu kaikki se, jota ennen piti kivasti makeana. Laittelin eräänä päivänä karppipannaria marjasoseen kanssa ja suorastaan puistatti, kun muistin entisen elämän mansikkahillot (joita muuten vetelin pahimpaan makeannälkääni joskus lusikalla suoraan purkista, ex-sokeriholisti siis).