karppaus.infon arkistoitu foorumi

Törmäsin tänään mielestäni omituiseen ilmiöön: mahani oli niin täynnä, että teki ihan kipeää ja silti minun oli nälkä. Tai no ei varsinaisesti nälkä, mutta sellainen olo että ilman sitä mahaan koskemista olisin syönyt varmasti lisää kun ei ollut kylläinenkään olo. Ateriani oli broilerin rintaleike ja iso määrä kaaliraastetta ja sekasalaattia.

Tietävämmät; mistä tämmöinen johtuu? Oliko ateriani jotenkin väärin kasattu? Liian vähän rasvaa kenties? Miksi kroppa huutaa ruokaa vaikka napa jo rutisee ruokamäärästä?

Vaikea sanoa tasatarkkaan mistä se johtuu. Mutta hieman tähän liittyen olen ruukannut sanoa että ei ole sama asia kun nälkä on tyydytetty kuin että vatsa on täynnä. Kun ruoka on saanut elimistöä ravita niin on hyvä ja tyydytetty olo. Se ei ole sama kuin että vatsa on täynnä ruokaa. Mutta, ongelmasi voi tosiaan johtua siitä että söit liian vähän rasvaa. Rasvalla on muistaaksen se eräs hyvä puoli että sen syömisen jälkeen lähtee signaaleja aivoihin, elimeen nimeltä apostaatti (ainakin se on englanniksi apostate), mikä vaikuttaa hyvän ja tyytyväisyyden olon. Mutta uskon että myös aivot yleensä jollain tapaa tunnistaa kun verenkierrossa on riittävä määrä ravintoaineita hyvän aterioinnin jälkeen, ja syntyy kyseinen hyvän olon tunne. Mutta juuri liian vähän rasvaa voi mahdollisesti aiheuttaa että kys. tunne ei ilmaannu, ainoastaan ähky olo täydestä masusta. Tai sitten voi olla että ruoka mitä söit oli sellaista että sitä olisi tullut paremmin pureskella jotta säästyisi tuosta epäkohdasta. Mahdollisesti jos syö stressattuna voi myös tapahtua sama, vaikka ruoka olisikin itsessään ravitsevaa. Vielä, voi olla että aterioimisen yhteydessä on tullut juotua liikaa (esim. liikaa vettä, suuria kulauksia), jolloin on vaarana että ruoansulatus enemmän tai vähemmän häiriintyy kun vatsan ruoansulatusnesteet laimentuvat. Tässä nyt muutama mahdollinen selitys mitä tuli mieleen.

H M Granbacka

Olisipa hauska tosiaan tietää, mikä kyseinen elin on suomeksi? MOT-sanakirja nimittäin sanoo kyseisen sanan olevan luopio, enkä muista tuon nimistä elintä ennen ihmisruumissa kuulleeni.

_________________
// Einomies - karppi, jo vuodesta 2004 -

Oletettavastikin kyse on hypotalamuksessa sijaitsevasta kylläisyyskeskuksesta

Juu, kyllä mun pääkopassa on tuo kylläisyyskeskus myös melkoinen luopio, ilmoittelee mitä sattuu...

_________________
Pumppa

Mun kylläisyyskeskus se väittää että vaikka maha on kuinka täys niin kyllä sinne yks rahkapurkki vielä uppois

_________________
piilokarppi, äiti jolla pojat -01 ja -02 sekä tytöt -07 ja -08

Suomi on maailman ainoa kameleita kasvattava Neuvostoliitto.

Kameleita me olemme siksi, että aina maistuu kun tarjolla kerta on, koska koskaan ei tiedä milloin saa seuraavaksi.

_________________
2003: 161,8 kg 2006: 80kg 2020: 171 kg

Voi olla että muistin hieman väärin tuon elimen nimen suhteen. No, tuo elin ja sen nimi (mikä olikaan) tuli vastaan neljä vuotta sitten kun luin Paul Stitt nimisen miehen kirjaa Beating the Food Giants. Näin muistaisin. Hän kertoi miten Kellogsin cornflakesit ovat niin ravintoköyhät ettei tuohon elimeen lähde mitään signaaleja vaikka niitä kuinka söisi. Hän muistaakseni väitti että Kellogs tieten tahtoen muokkaa murojaan sellaisiksi että ihmiset söisivät niitä enemmän. Muistan kun olin kymmenisen vuotta sitten maatalouskoulussa. Söin joka aamu koulun ruokalassa aamiaiseksi ison lautasellisen Kellogsin cornflaksia, sokeria päälle, ja sinistä maitoa päälle. Ja vielä joku vaalea leipä tai näkkäri sen kanssa ja joku tomaattisiivu, ja joku päällysmakkara. Tunnin tai parin tunnin päästä oli huutava nälkä, vaikka olin syönyt vatsan aivan täyteen noita muroja. Joten tiedän että on perää Stittin sanomisissa. Minulla on vielä tuo kirja joten voisin tarkistaa sen elimen nimen jos jaksan.

H M Granbacka

Nyt olen tarkistanut tuota sanaa. Muistin hieman väärin kun sanoin "apostate". Se onkin "appestat". Siteeraan Paul A Stitt:in kirjasta Beating the Food Giants, sivulta 115:

>>The organ which controls our craving for food is called the appestat. It is located at the base of the brain, possibly in the hypothalamus (an area of the pituitary gland). The appestat is constantly monitoring the blood for nutrient content. Only when 51 nutrients are present at their proper levels will the individual feel entirely full and satisfied. If any one nutrient is missing, the individual feels hungry.>>

H M Granbacka

Minulle on käynyt tämän karppauksen kanssa jotenkin sillä tavalla, että tuntuu kuin oma nälkäisyyden-kylläisyydentajuni olisi jotenkin herännyt. Vähän kuin glukoosiaineenvaihdunta insuliinipiikkeineen olisi peittänyt alleen paljon hienovaraisemman ja herkkäliikkeisemmän järjestelmän.

Tuntemukset ovat kyllä tosiaan varsin yksilöllisiä - eli tästä seuraavasta ei varmaan kannata päätellä juuri mitään. Mutta asia liippaa kuitenkin likeltä tuota Tandemin aloitusta. Minusta nimittäin tuntuu siltä, että parhaiten näläntunne tosiaan häviää rasvaisella ruoalla. Pahimman näläntunteen taittamiseen riittää ruokalusikallinen maapähkinävoita, kourallinen manteleita tai vaikka juustonpala. Tuollaisella broilerin rintafile + salaattia -tyyppisellä aterialla joudun vähän odottelemaan kylläisyydentunnetta. Mutta kyllä se sieltä yleensä tulee.

Tietysti tuollaisessa tilanteessa voisi kokeilla sitä maapähkinävoilusikallista (muutamaa pähkinää, avokadonpuolikasta, juustonpalaa tms.) jälkkäriksi. Tai ehkäpä alkupalaksi...

Tämäpä olikin kiinnostava tiedonmurunen... ...pitääpä kaivella, löytyykö aiheesta lisätietoa...

Samoja havaintoja. Ihmiskokeita itsellä jo vuoden verran rasvan suhteen. Mitä rasvaisempaa ruokaa, sitä vähemmän sitä tarvitaan ja alhaisemmiksi jäävät päivän kokonaiskalorit.

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Ilokseni olen huomannut, että kala pitää nälän loitolla ts. kylläisenä todella pitkään. Syön kalaa ehkä liikaakin noin 3-4 krt/vko, koska lisäksi pidän siitä paljon. Siitä ei tule ähky olo, mutta tyytyväinen olo kylläkin. Suosikkini on seistä valmistettu mantelikala; yksinkertaista ja hyvää.

Toinen on kananmuna. Jos syön aamulla kaksi kananmunaa tulee nälkä vasta myöhemmin iltapäivällä

Koska aikaisemmin oli alituinen nälkä, on ollut mukava löytää nämä nälän stopparit

Phoebe

_________________

[/url]

Olen yksi niistä jotka kärsivät alituisesta nälästä ylläpidolla. Mielestäni syön rasvaa melko paljon ja olen normaalipainoinen (BMI 21)Hiilarit on kyllä aika alhaalla, n. 50 g päivässä. Kalorilaskurien mukaan syön sen minkä kulutan. Urheilen paljon ja palautusjuoman käyttö on osaltaan helpottanut palautumista, mkä oli todella heikkoa aikana ennen palautusjuomaa.

Olen huomannut sellaisen hassun asian, että nyt kun olen ketogeenisellä ja menen syömään jotain hiilaripitoista, esim. paksupohjaisen pitsan, minulla pysyykin yllättäen nälkä vaikka kuinka kauan poissa...? Tarvitsisiko siis minun tapauksessa syödä enemmän hiilareita? vai mikä oikein mättää? Vai tarvitsisiko sitten vain vielä lisätä sitä rasvaa, urheilu kuitenkin kuluttaa melko paljon. jos olen viikon liikkumatta, niin alituinen nälkä häviää.

_________________
Alakarppaus on ravinto-opillinen pelastus. Ei pidä loukkaantua, jos joku nauraa ajatuksillesi, sillä muistattehan vanhan sanonnan: 'ei helmiä sioille...'

Oman kropan kuuntelu kannattaa. Jos tuntuu siltä että hiilareita pitää lisätä niin miksi ei... järkikulta vaan mukana. Minulla ei enää vatsa kestäisi. Mutta kokeile pois, aina niitä voi vähentää jos tuntuu että mopo karkaa käsistä.

_________________
Brittikarppi
Thyroxin 1994 -> Armour Thyroid 2011 -> Liothyronin 2013 ja sillä edelleen
Fitbit MrsPaananen

Itse olen huomannut sellaisen omituisuuden että pysyn kylläisenä koko päivän syötyäni vähähiilarisen aamupalan koostuen munista, juustosta,, salamista 2palaa hapankorppua+muutama kurkkusiivu. Tällä aamiaisella pärjään kevyesti 6-8h tuntematta nälkää. Juon kuitenkin vettä pitkin päivää.
Ennen alakarppailuani syödessäni runsashiilihydraattipitoisia aamiaisia alkoi vatsa kurnimaan jo 3-4 tunnin kuluttua. Tämänhetkinen hiilariannokseni on 20-30gr/päivä.

Oma teoriani on se että kroppani huijaa vatsaani siten että runsas rasvavarastoni toimii ravinnonlähteenä, ja joku hormooni/entsyymi ilmoittaa vatsalle, ettei hätää ole ravinnon suhteen, isännällä on sitä riittävästi omasta takaa

Mä olen oppinut kantapään kautta, et jos eväät unohtuu kotiin ja amicalla on tarjolla vain jauhomakkaroita, niin parasta on kaivaa käsveskasta pussi manteleita ja syyä ne lounaaks, kun mennä ruokalaan syömään niitä jauhomakkaroita. Viimeks tuli niin kaamee olo ja heti lounaan jälkeen (siis ruokalan pöydässä istuessa vielä, just kun sen kakskytsenttisen kyrsän olin huiviini vetässy) tuli aivan sairas nälkä.. Hienovarasesti vihjailin duunikavereille, et mentäskös jo yläkertaan keitteleen kahvit (jotta pääsisin mantelipussini kimppuun). Siitä opin, etten ruokalaan enää mee ellei siellä ole täyslihaa/-kalaa/kanaa... Turha maksaa viis euroo siitä, et lähtee ruokalasta nälkäsempänä, kuin mitä oli sinne tullessa...

Se outo huijari on muuten insuliini. Se tekee muutakin kuin hoitaa pois vereen ruoasta imeytyneet liikasokerit: nopeuttaakseen sokerin käyttööottoa se samalla sulkee kropan muut ravintovarastot. Ja se lurjus toimii varastojen lukkona vielä kun veren sokeriylimäärä on uusiosijoitettu - ei nyt pahuuttaan, vaan siksi että sen, kuten muidenkin hormonien, hajoittaminen ottaa aikansa. Ja juuri tässä kohdasta varsin monelle tapaa tulla nälkä - aivot tuntevat nääntyvänsä sokerin puutteeseen eikä varastoista saa lisää.

terv els

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Joo! Näin on näppylät, Els! Karppaamisen myötä mä olen tullut entistäkin herkemmäksi noille insuliininvaihteluille. Vähän samanlainen fiilis, kuin syödä omena: olen sairraan allerginen omenoille. Jos syön omenan, mun huulet turpoo sellasiks mickjaggereiksi. Niinpä olen luontaisesti alkanut pelätä omenoita.. Juoksen niitä karkuun, jos ne kävelevät kadulla vastaan... Ettei vaan tarttis kokea sitä kamalaa huuliaräjäyttävää tunnetta. Samasta syystä juoksen karkuun kissoja, koska ne saa mut pihisemään hapenpuutteesta.. Ja samasta syystä olen alkanut juoksemaan karkuun hiilareita, koska ne aikaansaavat niin vitun pahan olon. En edes uskalla kuvitella millanen olo olisi, jos viettäisin yhdenkin päivän entistä elämääni (appelsiinimehua ja leipää aamiaiseksi, nuudeleita lounaaksi, riisiä ja jotain broitskua illalliseksi, ja karkkipussi iltapalaksi... )

Oliskohan kalorimäärällä mitään tekemistä asian kanssa?