karppaus.infon arkistoitu foorumi

Onko muut huomannu, et mitä useammin joutuu aloittamaan painon pudottamisen, niin sitä tiukemmassa kilot on kiinni...

Itsellä ei kokemusta aikasemmista painonpudotuksista, mutta olen huomannut, että muut ovat todenneet saman kuin sinä.
Sinänsä "tylsää", että itsellä ei ole juurikaan ollut turvotusta ja ilmeisesti siksi tämä painonpudotus on hidasta (näyttäis tosiaan menevän vaan se puol kiloa viikossa sitä ihteään). Toisaalta olen aina ollu kova lipittämään vettä, eli johtunee siitä, että turvotusta ei juurikaan ole ollut.

Joo,minä olen huomannut....
Kun aloittaa sadannen laihdutuskuurin,niin selkeästi huonommin lähtee kuin ekoilla kerroilla
Siitä syystä ajattelinkin nyt tehdä elämänmuutoksen koko loppuelämäksi,enkä vain taas yhtä kuuria toisten joukossa.
Olen jo 40 paremmalla puolella,enkä halua,enkä uskalla enää leikkiä terveydellä.
Tupakanpolton olen lopettanut ajat sitten(vaikka en sitä koskaan"oikeasti" polttanutkaan)
Viiniä juon joskus,hyvin harvoin,eikä minulla ole muitakaan suurempia paheita...paitsi suklaa

Tämä ilmiö on yleisesti tunnettu, pätee myös uudelleen alakarppaamista aloittaviin. Samaan ryhmään kuuluu ns. läskimuisti (en millään muista kuka sen täällä alunperin esitti, mutta uskon teoriaan täysin ). Jos olet joskus aiemmin laihduttanut x kiloa painoon y, niin nyt uudelleen laihdutettaessa et meinaa millään päästä tuon y:n ohi Nimimerkki "Kokemusta on".

Alakarppiruokavaliossa on kuitenkin se muista dieeteistä poikkeava ominaisuus, että ulkonäkö kohenee nopeasti, kroppa kiinteytyy ja kasvot kapenevat jne. Vaikka se puntari näyttäisikin vain hikisiä grammoja. Ainakin mulle on käynyt niin, ettei vanhat poikaystävät enää tunne, kun kasvot on niin kavenneet, vaikkei puntari mitään dramaattista muutosta osoitakaan

Jeps. Näin on käynyt! Samoin on kaksoisleuka pienentynyt. Eniten tuntuu lähteneen tuosta takamuksesta ja reisistä, kun vaatteet ei enää istu niin hyvin noista paikoista. Saas ny si nähä, että missä vaiheessa tässä pääsee pujahtaan kokoa pienempiin vaatteisiin Tosin tässä on vasta seitsemäs viikko menossa, eli ootellaan...

Rouva Q kirjoitti:

Jos olet joskus aiemmin laihduttanut x kiloa painoon y, niin nyt uudelleen laihdutettaessa et meinaa millään päästä tuon y:n ohi

noin se varmaan on,mutta kun tuntuu,ettei laihtuminen enää lähde edes kunnolla käyntiin,saati sitten,että pääsis yritäämään entisten tuloksien alittamista

Se olis kyllä mukavaa,ettei entiset poikaystävät tunnistais....monestakin syystä

jään odottamaan mielenkiinnolla tuloksia

Minulla paino putosi 4½ kiloa eli noin 6 % lähtöpainosta. Silti työkaveri totesi:"Ootpas laihtunut paljon." Voihan se tietysti olla pelkkä kohteliaisuuskin. Vaatteet kyllä istuu paljon paremmin kuin ennen, eikä massaa lähtenyt lihaksista.

Ja sitten naisväelle pieni vinkki aiheen ulkopuolelta. Kun paino on muuttunut, ostkaa uudet rintsikat asiantuntavan myyjän opastuksella. Ominpäin menee pieleen. Itse asiassa suuri osa suomalaisnaisista pitää väärän kokoisia liivejä. Oikean kokoisissa kroppa näyttää paremmalta.

Tuo on asiaa. Nuorena likkana jonkun mummelin suosituksesta menin Helsingin Töölössä sijaitsevaan, Viipurista aikoinaan muuttaneeseen erikoisliikkeeseen rintsikoita ostamaan, ja sain samalla elinikäisen oppitunnin!

Todella hyvä pointti! Ite oon jo alusta asti ostannu liivit myyjän opastuksella (no hiukka hävettää myöntää, mutta näin tosiaan kävi kun äidille vihjasin, että liivit vois olla nyt hyvä juttu, että äitee vinkkas sitten myyjän apuun...). Muutama viime vuosi mennyt ilman myyjän avustusta, eli saattais olla pieni kertaus noista asioista paikallaan...

Myyjä apuna ei ole välttämätn mutta auttaa suuresti. Ja hiljainen aika. Ja sovittamiseen pitää varata aikaa tunti tai puolitoista, sovittaa kaikki mitenkään mahdolliset mallit, ja lupaavimmat pääsevät sitten jatkokasaan.

Kyllä sen sitten oikeastaan tietää, kun oikea liivi ikäänkuin napsahtaa paikoilleen justiin eikä melkein. Pitää oppia vaatimaan se täydellinen istuvuus. Ei kiristä mistään, ei pullistele lihat mistään, ei veny nahka mistään. Ensin liikkeelle ympärysmitasta, sitten olkaimien säädöstä, kuppikoko voikin jo vaihdella malleittain. Ympärysmitta niin, että löysin säätö on sopiva, koska liivit venyvät.

Jos viimevaiheeseen löytyy useampi yhtä hyvin istuva, niin sitten viimeinen sovitus/peilailukierros puseron kanssa. Ja siinä vaiheessa vasta voi ehkä vilkaista sitä hintalappuakin. Liivit ja jalkineet ovat sellaisia, että epämukavalla ei kannata elämäänsä pilata minkään 10-20 euron hintaeron takia.

Vinkin kerroin omista kokemuksistani, ostin pitkästä aikaa myyjän opastuksella. Minulla oli sekä ympärysmitta, että kuppikoko väärät. Mutta en kerro miten...

Ja toinen vinkki.
Homma vaatii aikaa, kärsivällisyyttä, ähellystä kopissa ja sovittamista moneen kertaan. Kun hyvät löytyy, niin ostkaa saman tien kahdet tai vaikka useammat. Tai koekäyttäkää kotona ja menkää viikon-parin päästä ostamaan samanlaisia lisää.
Kun liivejä on tarpeeksi pesty, kokomerkinnät ei enää näy ja pitää taas alkaa sovittaa.

Tuota olen minäkin tehnyt! Joo, kyllä se myyjä kannattaa metsästää, jos onnistuu, ja jos onnistuu menemään hiljaiseen aikaan, niin usein onnistuu. Vaikka oikeastaan tämä jo kuuluisi off topiciin.

Vaikka nyt harhaudummekin alkuvaikeuksista rintsikoihin, en malta olla kertomatta ammattitaitoisen myyjän merkityksestä:
olin muutama viikko sitten Varsovassa ja harhauduimme johonkin lähiöön torille, jossa myytiin mm. naisten alusvaatteita. Minä osaan sanoa puolaksi päivää ja kiitos, mies osaa kysyä paljonko maksaa, mutta ei sitten ymmärrä hintoja... Minä katselin ihania vaaleanpunaisia pitsiunelmia ja yritimme myyjälle välittää tietoa, että löytyykö muita kokoja. Hän vilkaisi minua kerran ja haki varastosta yhdet. Sovitus tapahtui siinä torilla (myyjillä oli semmoiset peltikattoiset tönöt kullakin), yhden tönön takana. Savisen ojan reunalla . Ne sopivat kuin valettu ja ostin ne. Liivit ja stringit 7 euroa. Kaupankäynti sujui molemminpuolisen tyytyväisyyden merkeissä, eikä yhtään haitannut yhteisen kielen puuttuminen.

No, itse aiheesta: ymmärrän hyvin, että se kyrsii kun laihtuminen ei lähde edes käyntiin, sitäkin olen kokenut monta kertaa, kun 10 kiloa on tullut lisää, eikä ne lähde millään. Olen itse toiminut niin, että kokeilen erilaisia muutoksia, pidän tarkkaa ruokapäiväkirjaa ja kirjaan siihen, minkälaisia reaktioita kropassani huomaan. Joskus sitten havahtuu, että tietynnäköinen ruokalista pistää aina grammat liikkeelle. Tämänhetkisen kappausversioni olen löytänyt juuri näin. Etsimällä tietoa eri guruilta, mutta pitämällä oma kroppaani ylimpänä guruna, se on ainoa mitä kannattaa uskoa. Mutta tietenkin aineenvaihdunnan vastustus on eri ihmisillä eri vahvuinen, siinä tarvitaan vaan sitkeyttä. Pitää päättää, että katsotaas, kumpi on vahvempi !

Kappausversio po. karppausversio

Jan McBride selittää sen näin:
the problem is that the metabolism adapts very quickly to any diet strategy. The principle of the low carb diet is that it causes the body to burn fat for energy.
…the metabolism adapts to the lack of carbs by decreasing its activity and allowing the body to function with less energy in order to conserve fat stores.
In persons who most need to lose weight, the metabolism has a great ability to counteract the diet attempts and avoid burning excess fat.
…the metabolism of obese persons can adapt to conserve fat stores - which is one reason they are obese in the first place.

Eli siis ihmisillä, joilla on vaikeuksia laihtua on aineenvaihdunta, joka nopeasti mukautuu ruokavalionmuutoksiin, eikä halua luopua vararavinnosta, rasvasta.Tämä koskee erityisesti yli neljäkymppisiä, koska aineenvaihdunta muutenkin hidastuu ikääntyessä. Eli nuoret laihtuvat helpommin oli dieetti mikä hyvänsä.

Olen itse huomannut, että kun siirtyy ruokavaliolle, jolla on jo aikaisemmin laihduttanut, aineenvaihdunta mukautuu nopeammin. Elimistö huomaa heti, että tässä nyt yritetään päästä eroon vararasvasta. Eräänlainen biologinen muisti siis. Uusi ja erilainen dieetti toimii paremmin. Eli joka kerta on aina vaikeampi. Jan McBridella on myös erilaisia aineenvaihdunnan ”hämäyskonsteja”. Yhtenä niistä… erottaa rasvat ja sokerit eri aterioille! Puuttuva lenkki Montin ja Atkinsin välistä

Ja kuka ihmeen Jan McBride?

http://www.low-carb-diet-safety.com/author.htm

No joo... ei paino tipu oikeestaan ollenkaan, mutta jotenkin vaattet istuu tiettynä kuukauden aikana paremmin...
Jos kuitenkin voi syödä näin hyvin lihomatta, jatkan!!

Ystäviä, jotka ovat samalla "kuurilla" ovat ihmetelleet, miten minulla ei paino tipu. Heillä kyllä tippuu.

En tiä mikä siinä oikein on. Olen tiputellut painoa useamman kerran, josko se kroppa muistaa, kuinka kamalaa se rasvan lähteminen on...
Onko muita näin" tiukka-rasvaisia" tyyppejä täällä??

Hei, ihmiset! Käykää ihmeessä katsomassa tuo Elkin linkki, jättäkää se viimeisen vinoviivan jälkeinen pois niin alkaa löytyä enemmän asiaa, mm. kriittiset kommentit Atkinsista, Zonesta ja Paleosta, jotka ainakin minusta olivat erittäin mielenkiintoisia! Pitäisiköhän tuo pentele tilata, Sinullako se, Elk, on?

Anteeksi, siis Elka, ei Elk. Löytyy ed. sivun lopusta.

Onpa tietenkin. Toistasataa sivua erittäin mielenkiintoista asiaa.

Tässä muutama näyte:

"Protein and fat are required in the diet, but carbohydrate is not"

"Fat supplies and stores energy for the body"

"Eating fat in the diet helps control hunger and prevent overeating. Concersely limiting fat during meals may cause a person to eat more"

"Carbohydrate in the diet can lead to overeating due to increased hunger"

"A high carbohydrate, low fat diet will likely lead to eating excess calories and increasing fat stores. A low carbohydrate diet, where glucose is provided by protein, should avoid excess calories due to the appetite control regulated by fat in the diet"

Mielenkiintoista oli joo... Vaan onkos tuossa nyt mitään eroa Schwarzbeinin ilosanomaan?

Mulle tuli tuosta sellainen rahastuksen maku, kun osa artikkeleistakin oli laitettu kortille.

Mitään tyhmyyksiä ei tullut vastaan, päinvastoin ainakin zone-kritiikki oli mainiota. Kaikki jutut oli kuitenkin niin valmiiksipureskellun ja kaupallistetun oloisia.

Ainoa asia, joka jäi mietityttämään oli tämä kirjan myyntiartikkelilistassa ollut: "why you don't have to be afraid of saturated fats or high glycemic carbs "

Miten niitä high glycemic carbeja voikin nyt kohdata pelotta? Tiedätkö sä Elka?

Jotenkin sitä on sellaisessa vaiheessa, että jos lukee jotain tuollaista ns. valmista tyyliin "Protein and fat are required in the diet, but carbohydrate is not" ja kyseessä on sellainen juttu johon ei ole aiemmin törmännyt, niin eihän siitä seuraa kuin kuukauden homma viitelistoja ja lisälukemista/tutkimuksia läpi käydessä... niinkuin tuon S:n kanssa nyt kävi. Kun enää ei mikään mene sellaisenaan läpi. Masentavaa...

Ja jotenkin epäilys/ärtymys herää jo dieetin nimestä "the IDEAL DIET" (tm). Huomatkaa isot kirjaimet...