Mulla on nyt vähän vaikeuksia ruisleipähimoni kanssa. Hiilihydraattien vähentäminen on muutoin onnistunut vallan hyvin. En kaipaa pastaa, riisiä, perunaa, suklaata, karkkia tai vaaleaa leipää, mutta ruisleipä ei jätä mua rauhaan.
En tiedä, miten paljon tässä nyt on kyse siitä, että mulle on vuosien aikana muodostunut voimakas mielikuva siitä, että ruisleipä = aamiainen. Siksi kai aamulla iskee aina paniikki:
Apua! Mä en saa syödä ruisleipää! Mitä mä sit söisin? Apua! Apua! Apua!
Tänä aamuna kokeilin antaa himolle periksi. Otin 2 viipaletta jälkiuunileipää. Lastasin päälle maksamakkaraa (onko se kauhean paha

), keitettyä munaa, salaattia, kermajuustoa ja kurkkua. Vähän tuli tönkkö olo sen jälkeen, mutta toisaalta ei iskenyt makeanhimo tai väsymys perään, kuten aina ennen.
Mä olen sen verran aloittelija, etten oikein ymmärrä, mitä tämän aamiaisasian kanssa pitäisi tehdä. Yritänkö kasvattaa luonnetta ja sinnitellä munakkailla tai rahka-marja-mantelirouhe-tyyppisillä aamiaisilla, vai syönkö ruisleipää, jonka päälle lastaan proteiinia? Vai kokeilenko kumpaakin vaihtoehtoa ja päättelen sitten itse, mikä mulle parhaiten sopii?
*ihan uuno*
