Mietiskelin tässä yksikseni, ja ajattelin sitten tiedustella teiltä konkareiltakin, jotka ovat olleet alakarpilla jo hieman pidempäänkin...
Millaisilla hiilarirajoilla olette huomanneet vielä laihtuvanne? Kun atkinsin alussa saa mussuttaa max. 20g, myöhemmin sitten enemmän, niin mikä on tämä enemmän, ennenkuin tulee pysähdys laihtumiseen? 50, 100, 150??
Toinen asia on, mitä mietiskelin on "pahat ruuat"... mikä muu, kuin alkoholi, on satavarmaan aiheuttanut jumitusta? Vai tuleeko jumitus itse kullekin ajallaan?
Pitänee vielä mainita tuosta hiilaririippuvaisuudesta. Olin viikonloppuna häissä, jossa tuli sitten otettua lautaselle mm. perunaa, lihapullia ja italiansalaattia. Siitä alkoi sitten kammottava himotus KAIKKEA hiilaria kohtaan!
Tässä tapauksessa sanonta: "ruokahalu kasvaa syödessä" piti todellakin paikkansa. Normaalisti voin lopettaa syömisen ennenkuin olen täysi. Pidän siis itseni aina pikkuisen varpaillani ruuan suhteen. Nyt, ensimmäisen lautasellisen jälkeen, olisin voinut syödä vaikka kuinka paljon lisää. Toisen lautasellisen jälkeen vatsaani jo koski, mutta mieli olisi tehnyt vieläkin lisää.
Himo kohdistui pääasiassa italiansalaattiin ja perunaan!

Pakotin itseni poistumaan takavasemmalle, mahdollisimman kauas noutopöydästä. Varmuuden vuoksi pyysin vielä miestäni kamppaamaan minut ja heittämään nurkan taa, jos yrittäisinkään lähestyä pöytää enää sen päivän aikana

! Illalla, kotimatkalla, minuun iski suklaan ja leivänhimo. Vanhempieni luo päästyäni vetäisi pari suklaapatukkaa ja kolme vaaleaa leipäpalaa
Ei tuo vielä mitään... seuraavan päivän kuvittelin suorittavani katumusharjoituksia repsahduksen jäljiltä... Ei onnistunut, ei

! Kytevä hiilarihimo nosti päätään ja vieraillessamme morsiamen kotona, oli siellä tarjolla yhä noita samoja "herkkuja". Kirosin itseni alimpaan helvettiin

, sillä en voinut pitäytyä vaan paistissa ja kalassa... Onneksi sentään tällä kertaa yksi pieni lautasellinen riitti, jonka jälkeen pystyin lopettamaan.
Viikonlopusta on siis jäljellä itsesyytöksiä, leivän himo sekä 1 ylimääräinen kilo, jonka pudottaminen kesti aikaisemminkin tuskastuttavan kauan (jumitus).
