karppaus.infon arkistoitu foorumi

Kan en ingenjör veta mer om hur man botar sig själv än hans läkare, eller rentav mer än tre av hans läkare?

Nu finns en ny och mycket populär intervju på vår engelska sida Diet Doctor. Se en försmak av den här: The Engineer Who Knows More Than Your Doctor

Tavisten kokemukset murentavat ravitsemusasiantuntijoiden auktoriteettia – ”Syömisiään voi vielä kontrolloida”
Ruoka 31.3.2016 15:03

Jos ravitsemustutkijat haluavat saada viestinsä paremmin perille, heidän tulee mukautua muuttuneeseen viestintäympäristöön, toteaa elintarviketieteiden maisteri Janne Huovila huhtikuussa tarkastettavassa ravitsemustieteen väitöskirjassaan.

Huovila tutki väitöskirjaansa varten ravitsemusymmärryksen yksilöllistymistä 2000-luvun mediateksteissä. Lähdeaineistona hän käytti Helsingin Sanomia, Suomen Lääkärilehteä ja ravitsemusblogeja.

Huovilan mukaan ihmisten omakohtaiset kokemukset ovat murentamassa tutkijoiden auktoriteettia ravitsemuskeskustelussa.

”Elämme moniäänisessä maailmassa. Kaikki tieto on saatavilla internetin kautta ja samalla ravitsemuspuhe on siirtynyt väestöajattelusta yksilöajatteluun. Ihmiset samaistuvat yhä enemmän globaaleihin vaikutteisiin eivätkä kansallisiin suosituksiin. Se on iso muutos”, Huovila sanoo.

Uutta on Huovilan mukaan se, että kun aiemmin ravitsemuskeskustelua dominoivat tutkijat tutkimustietoineen ja tilastoineen, niin viime aikoina ääneen ovat päässeet myös tavalliset kansalaiset, niin sanotut kokemusasiantuntijat, jotka korostavat puheessaan yksilöllisyyttä eivätkä isoja, koko väestöä koskevia suosituksia.

”Auktoriteetit muuttuvat. Uusia tulee ja vanhoja haastetaan”, sanoo Huovila.

Kokemusasiantuntijat saavat äänensä kuuluviin, koska he osaavat hyödyntää yksilöön vetoavia retorisia keinoja. Tällaista omakohtaisuutta Huovila toivoo myös tutkijoiden ravitsemusviestintään pelkkien tilastojen lisäksi.

”Viestintään pitää ujuttaa yksilöllisyyttä. Ajatus siitä, että kaikkien pitäisi syödä samalla tavalla, aiheuttaa ihmisissä torjuntaa.”

Huovilan mukaan julkisuudessa painotus on siirtynyt tutkimusasiantuntijuudesta kliinikkoasiantuntijuuteen. Kliinikot ovat tottuneet puhumaan yksilötasolla ja ratkaisemaan käytännön ongelmia.

Huovilan mukaan ravitsemustieteilijät ovat viime vuosina aktivoituneet sosiaalisessa mediassa, jossa maallikkoasiantuntijoiden viestit leviävät tehokkaasti.

”Asiantuntijat verkottuvat keskenään sosiaalisessa mediassa. Se tuo uudenlaista voimaa ja tavoittaa isompia yleisöjä. Haaste on siinä, että somessa ei voi toimia institutionaalisesta asemasta vaan persoonan kautta”, sanoo Huovila.

Myös perinteisellä medialla on osansa ravitsemusasiantuntijoiden auktoriteetin murtumisessa. Jos samaan keskusteluohjelmaan on otettu vieraaksi vaikkapa professori ja bloggari, heidän sanomansa saatetaan esittää samanarvoisina, vaikka toinen perustuu tutkittuun tietoon ja toinen yksilölliseen käytännön kokemukseen.

”Pitäisi olla paljon erikoistoimittajia, jotka pystyvät toimimaan filtterinä välissä. Toimittajien pitää pystyä erottamaan erilaiset tiedon muodostumisen tavat: keitä nämä ihmiset ovat ja mikä heidän tietämyksensä on”, sanoo Huovila.

Ravitsemus kiinnostaa ihmisiä tällä hetkellä valtavasti. Samalla ruokakeskustelu on muuttunut entistä aggressiivisemmaksi. Ravitsemussuosituksia puolustava professori voi saada jopa tappouhkauksia.

”Ruoka ja terveys ovat hyvin henkilökohtaisia asioita. Maailma muuttuu vauhdilla, mutta elämäntapojaan voi vielä kontrolloida. Ihmiset hakevat nykyään ruuasta ratkaisuja moneen asiaan aina ulkonäöstä terveyteen”, arvioi Huovila.

Kun ravitsemuspuhe yltyy, lisääntyy myös väärä, jopa valheellinen tieto. Ravitsemuskeskusteluja lukiessa kannattaa olla terveen kriittinen.

”Ravitsemukseen liittyy valtavia kaupallisia intressejä. Jos joku lupaa liikoja ja ihmeitä, pitäisi hälytyskellojen soida”, sanoo Huovila.

Elintarviketieteiden maisteri Janne Huovilan väitöskirja Tapauskohtaisuuden taju – Julkisen ravitsemusymmärryksen yksilöllistyminen ja ravitsemusasiantuntijuus 2000-luvun mediateksteissä tarkastetaan Helsingin yliopistossa 16.4.2016.

Kokeiluasteella ollut uusi lääke laski huonon kolesterolin määrää ja nosti hyvää kolesterolia. Tulos oli silti pettymys.
Kokeiluasteella ollut uusi kolesterolilääke Evacetrapib ei välttämättä suojaakaan sydäntaudeilta, kertoo uutistoimisto AFP. Tulos on pettymys tutkijoille.

Miksi ravintosuositusten tavoitteet toteutuvat vain harvan ruokavaliossa? Ainakin kahdesta syystä, vastaa televisio-ohjelmista tuttu fitnessvalmentaja Jutta Gustafsberg.

– Ihmiset syövät einesruokaa, itse ei viitsitä tehdä mitään. Siinä mennään vikaan.

– Toinen syy on se, että ihmiset rakastavat herkuttelua. Sokeria ja huonoja rasvoja syödään paljon, Gustafsberg sanoo.

Jos yhä useampi söisi ravintosuositusten mukaan, myönteisiä vaikutuksia olisi useita.

– Meillä ei olisi ylipaino-ongelmaa. Terveydentilamme olisi parempi, Gustafsberg luettelee ja jatkaa:

– Jos söisimme hyvin, olisimme positiivisempia ja iloisempia ja koko Suomen kansa voisi huomattavasti paremmin.

Asiakkaaksi ei ole koskaan tullut sellaista, joka olisi lihottanut itsensä puurolla ja riisillä.

Ravitsemussuosituksia on silloin tällöin arvosteltu, mutta "meidän mielestämme ne näyttävät pääsääntöisesti hyviltä", Gustafsberg arvioi.

– Se, mistä on ollut kohua, on se, että hiilihydraatteja ei saisi syödä niin paljon.

Monia suomalaisia laihduttamaan auttanut fitnessvalmentaja sanookin:

– Me emme pääsääntöisesti pelkää hiilareita. Asiakkaaksi ei ole koskaan tullut sellaista, joka olisi lihottanut itsensä puurolla ja riisillä. Ongelma on huonoissa hiilareissa: valkoisessa vehnässä ja sokerissa. Ne ovat ongelman ydin.

Kokeiluasteella ollut uusi lääke laski huonon kolesterolin määrää ja nosti hyvää kolesterolia. Tulos oli silti pettymys.
Kokeiluasteella ollut uusi kolesterolilääke Evacetrapib ei välttämättä suojaakaan sydäntaudeilta, kertoo uutistoimisto AFP. Tulos on pettymys tutkijoille.

Jos tutkijat olisivat sidoksista vapaat, he voisivat päätyä tulokseen, että kolesteroleilla ei olekaan mitään tekemistä sydäntautien kanssa. Puh... Valtavat rahavirrat veronmaksajilta lääketehtaille kuivuisivat saman tien.

(1.) Median tehtävä ei ole enään antaa jokaiselle ääni. Aikana ennen internettiä tämä saattoi olla tärkeää. Mielipidekirjoituksilla yms oli paljon suurempi rooli. Nykyään on blogeja ja sosiaalinen media. Jos on sanottavaa, jokainen saa kyllä äänensä kuuluviin.

Kohta (1) pitää yhdistää seuraavaan huomioon:

(2.) Medialla on lupa nostaa rimaa korkeammalle. Näkemyksiltä on oikeus vaatia paljon muutakin, kuin vain se että se poikkeaa valtavirrasta. Mitä jos vaadittaisiin, että näkemyksen esittää alan asiantuntija tai edes henkilö jolla on alalta tutkinto? Pelkkä omakohtainen kokemus on kyllä mielenkiintoista ja joissakin yhteyksissä sellaisiakin voi esittää; mutta ei samanarvoisena vastakkaisena näkemyksenä. Riman nostaminen liittyy muihinkin keskusteluihin, kuten ’klikkijournalismiin’.

(3.) Aina on hyvä selvittää mikä on alan tutkijoiden konsensus. Se johtaa siihen että on helpompaa nähdä…

(4.) Kenellä on asiassa todistustaakka? Jos tutkijoiden valtavirran näkemys haastetaan, se tulee tehdä vähintään yhtä painavin perustein, kuin millä yksimielisyys on saavutettu. Vaikka poikkeavan näkemyksen lääketieteellisessä aiheessa esittääkin lääkäri, hän on se jolta on lupa vaatia enemmän. Tulee myös muistaa, että mikäli hän on oikeassa, hän voi argumentoida kantansa myös tieteellisillä foorumeilla. Siellä ei omakohtaiset kokemukset paljoa paina, vaan kiistat ratkotaan tieteellisen näytön avulla.

(5.) Pysytään aiheessa.

Uskoisin että näillä kohtalaisen yksinkertaisilla perussäännöillä pystyttäisiin jo vähentämään tasapainoharhan riskiä merkittävästi. Mitä mieltä itse olet?

http://www.xn--tervettskeptisyytt-rtbl. ... oharhasta/

(4.) Kenellä on asiassa todistustaakka? Jos tutkijoiden valtavirran näkemys haastetaan, se tulee tehdä vähintään yhtä painavin perustein, kuin millä yksimielisyys on saavutettu. Vaikka poikkeavan näkemyksen lääketieteellisessä aiheessa esittääkin lääkäri, hän on se jolta on lupa vaatia enemmän. Tulee myös muistaa, että mikäli hän on oikeassa, hän voi argumentoida kantansa myös tieteellisillä foorumeilla. Siellä ei omakohtaiset kokemukset paljoa paina, vaan kiistat ratkotaan tieteellisen näytön avulla.

Suomalaisten tutkimuksessa selvitettiin kolesteroli- ja verenpainelääkitysten noudattamisen ja aivoverenkiertohäiriöistä aiheutuvien kuolemien yhteyttä seuraamalla 58 000 yli 30-vuotiasta kolesteroliongelmaista ja yhtä montaa tervettä verrokkia lähes kuuden vuoden ajan. Tuona aikana 530 potilasta menehtyi aivoverenkiertohäiriöön.

Tutkijat selvittivät rekistereistä kuinka hyvin potilaat olivat noudattaneet kolesterolilääkityksiään. Kun nämä tiedot yhdistettiin kuolleisuustietoihin, lääkityksen laiminlyöneiden kuolleisuus havaittiin 1,3–2 kertaa suuremmaksi kuin potilaiden, jotka olivat ottaneet lääkkeensä.

http://www.vhh-terveysravinto.fi/keskus ... 473#p44473

Milloin terveellisestä ruoasta tuli uskon asia?

Karppaus, paleoruokavalio ja superfoodit ovat sosiaalisen median aikakauden lapsia. Kun kansainväliset ruokatrendit leviävät verkossa ennennäkemättömällä vauhdilla, syöminen yksilöllistyy ja ihmiset löytävät netistä vahvistusta omille ajatuksilleen ja samaistuvat uudenlaisiin yhteisöihin.

Ravitsemussuositukset henkivät aikaa, jolloin terveysinstituutioilla oli yksinoikeus tietoon. Nyt jokaisesta on tullut oman elämänsä täysverinen ravitsemusasiantuntija. Enää ei tarvita viranomaista kertomaan, mitä saa tai pitää syödä, sillä oman kropan kuunteleminen on se juttu ja jokainen voi löytää oman tapansa syödä terveellisesti.

Suosituksia ei perusteta yksittäisten ihmisten kokemuksiin vaan tieteelliseen näyttöön, kirjoittaa Jussi Riekki blogissaan

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/04/20 ... uskon-asia