karppaus.info

HS: Tiede| Liikunta 11.12. 2023 Niko Kettunen

Tutkimus: Reipas kävely torjuu diabetesta
Brittitutkijat yrittivät selvittää, miten nopeasti pitäisi kävellä, jotta diabetes pysyy loitolla.
Kävely lumisessa metsässä käy kunnon harjoituksesta.

KAKKOSTYYPIN diabetes eli aikuisiän diabetes on yksi maailman nopeimmin yleistyvistä sairauksista. Maailmalla siitä kärsii yli puoli miljardia ihmistä ja Suomessakin 500 000. Aikuisiällä puhkeava diabetes on pääosin elintasosairaus, jota voidaan ehkäistä terveellisellä ruokavaliolla ja säännöllisellä liikunnalla. Säännöllinen kävelykin auttaa.
Mutta kuinka paljon ja kuinka ripeästi pitäisi kävellä, jotta tauti pysyisi loitolla?

BRITTILÄISESSÄ British Journal of Sports Medicine -tiedejulkaisussa on pyritty selvittämään kävelyvauhdin vaikutusta diabetesriskiin. Tutkimus ilmestyi marraskuussa, ja sen tekijät ovat epidemiologeja ja ravitsemustieteilijöitä. "Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että niillä, jotka kävelevät enemmän, on pienempi riski sairastua kakkostyypin diabetekseen", kertoo tutkimuksen pääkirjoittaja Ahmad Jayedi uutiskanava CNN:lle. Jayedi työskentelee Semnanin yliopistossa Iranissa. Tutkijoilla on pestit myös Lontoon Imperial Collegessa ja Oslossa.

RYHMÄ etsi kymmenen tältä vuosituhannelta olevaa tutkimusta, joissa oli tutkittu kävelyn ja diabeteksen yhteyttä. Yhteensä näissä tutkimuksissa oli mukana puoli miljoonaa ihmistä, joita seurattiin vuosien ajan.
Ryhmä lähti ratkomaan tilastollisesti, mitä tämä aineisto voisi kertoa kävelyvauhdin ja sairastumisriskin yhteydestä. Normaaliksi, leppoisaksi kävelyvauhdiksi, mihin verrattiin, määriteltiin noin kolme kilometriä tunnissa. "Niillä, jotka kävelevät enemmän, on pienempi riski sairastua kakkostyypin diabetekseen."
SELVISI seuraavaa: jos kävelee nelisen kilometriä tunnissa, tautiriski pienenee 15 prosenttia. Jos tahti kohoaa 5–6 kilometrin tuntivauhtiin, vähenee riski jo neljänneksellä.
Sitten jos jaksaa tempoa oikein rivakasti, eli yli 6,4 kilometrin tuntivauhtia, pienenee riski jo 40 prosenttia verrattuna normaaliin kävelyvauhtiin.
Nyt puhutaan siis suhteellisesta riskistä prosentteina. Mitä se käytännössä tarkoittaa?
Tutkijoiden lukujen mukaan hieman tavallista nopeampi kävelyvauhti eli 3–5 kilometrin tuntivauhti johtaa siihen, että tuhatta ihmistä kohti saataisiin ehkäistyä 8–9 diabetestapausta.
Jos ihmiset jaksaisivat tempoa säännöllisesti yli kuuden kilometrin tuntivauhtia, torjuttaisiin 22 diabetestapausta tuhatta ihmistä kohden.

VAIKKA tutkijoiden tulokset ovat nämä, tilastojen siirtäminen tosielämään ei käy ihan näin suoraviivaisen mekaanisesti.Tällaisessa tutkimuksessa saattavat nimittäin mennä sekaisin korrelaatio ja kausaatio.
Nopeammin kävelevät ovat todennäköisesti jo entuudestaan paremmassa kunnossa ja elävät terveellisemmin, eivätkä näin ollen niin todennäköisesti sairastu diabetekseen.
Kävelyvauhti ei siis välttämättä itsessään edes ole selittävä tekijä, vaan sen taustalla voi piillä muita syitä.
Tutkijat huomioivat itsekin johtopäätöksissään, ettei aineisto ollut parasta mahdollista.
Joka tapauksessa kokoomatutkimus viittaa yleisesti siihen, että kävelyllä on yhteys sairastuvuuteen.

KÄVELYN ja diabeteksen yhteyttä on tutkittu Suomessakin.
Esimerkiksi Oulun yliopiston tutkimuksessa joitakin vuosia sitten havaittiin, että jo leppoisat päivittäiset kävelylenkit auttavat paljon, jos jaksaa liikkua noin puolitoista tuntia joka päivä.
Se on noin kolmisen kilometriä päivässä rauhallisella tahdilla askeltaen.
Suomalaisen tutkimuksen mukaan noin 6 500 askelta päivässä oli hyvä määrä. Näin liikkuvilla veriarvot kohenivat, sisäelinrasva väheni ja niin sanotun pahan kolesterolin määrä laski, kun 70 ylipainoista koehenkilöä seurattiin kolmen kuukauden ajan.

Lue lisää: Tämä on vatsa­lihasten mahti­liike, joka ei kehitä pelkästään keski­vartaloa – ”Farmari­kävely” saa lihakset vahvaksi kuin maan­viljelijällä
Lue lisää: Jätti­tutkimus: Liikunnan vaikutus masennukseen on dramaattinen – näin määrä ja laji vaikuttavat
Lue lisää: Maailmassa on heimoja, jotka eivät sairasta kuten länsi­maalaiset: Tällaisia ovat muinaiset elin­tavat, jotka pitäisivät meidätkin terveinä

Eli vaikutus on marginaalinen. Varsinkin kun ottaa huomioon, että kausaliteetin suunta on osin toisin päin. Terveen fenotyypin omaavat kävelevät reippaampaa vauhtia. Ja esimerkiksi statiinien tiedetään aiheuttavan tyypin 2 diabetesta ja hyvin yleisesti myös lihasongelmia, joiden seurauksena ”statiinilaahustajien” kävelyvauhti hidastuu.

Voimaharjoittelu ehkäisee diabetesta tehokkaammin kuin aerobinen ja ruokavalion vaikutus on aivan toista kertaluokkaa: tyypin 2 diabetes on periaatteessa täysin ehkäistävissä terapeuttisella hiilarirajoituksella.

Methinks, että liikunta kaikissa muodoissaan on hyväksi terveydelle, parantaa elämänlaatua ja auttaa ikääntyessä pysymään toimintakykyisenä, mutta tyypin 2 diabetesta ehkäistään ja painoa hallitaan ruokavaliolla.

Tällaiset uutiset ilman mainintaa ruokavaliosta ovat tavallaan harhaanjohtavia. Coca-Cola rahoitti jokin vuosi sitten suuren määrän liikuntaa korostavia tutkimuksia johtaakseen ihmisten huomiota pois siitä tosiasiasta, että painonhallinnassakin se on ruokavalio mikä ratkaisee.

Vanha silmänkääntäjien temppu: älä katso tänne, katso tuonne.

Minullekin virallisterveellinen ruokavalio kokojyvineen ja siemenöljyineen aiheutti tyypin 2 diabeteksen, vaikka teinkin kaiken viimeisen päälle ”oikein” säännöllinen liikunnan harjoittaminen mukaan lukien. Harjoitan liikuntaa edelleen säännöllisesti, mutta en kuvittele sillä olevan mainittavaa osuutta diabetekseni pysymisessä hiilarirajoituksella nätisti remissiossa. Enkä kuvittele sen lisäävän vuosia elämään, mutta kylläkin elämää vuosiin.

Aivan liian vähäiselle huomiolle on btw mediassamme jäänyt palkittu suomalainen kaksostutkimus, jonka mukaan liikunta ei ehkä pidennäkään ikää.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC10274991/



On se kyllä maailmalla noteerattu. Tämä juttu ilmestyi pari päivää sitten.

https://theconversation.com/does-exerci ... sts-219344

Liittyykö se tähän ketjuun? linkki: viewtopic.php?f=60&t=121106
Tämä on tuore suomalainen kaksostutkimus joka päätyi samaan tulokseen; pääsi ihan Nature lehteen.
Privalla minulta voisi saada koko artikkelin, joka sellaista haluaa...

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Juurikin siihen. Karppilassa kyseinen tutkimus on (tietenkin) saanut ansaitsemansa huomion ja pätevät kommentit.
Kannattaa rekisteröityä, jotta pääsee lukemaan tuonkin ansiokkaan ketjun.

Maltillisen liikunnan etuja lapsuudessa: Estää rasvoittumista ml alkoholista riippumatonta rasvamaksaa (Lääkärilehdestä).

Article https://doi.org/10.1038/s41467-023-43316-w
Effects of accelerometer-based sedentary time and physical activity on DEXA- measured fat mass in 6059 children
Received: 8 February 2023 Accepted: 6 November 2023
Check for updates
Andrew O. Agbaje 1,2 , Wei Perng3 & Tomi-Pekka Tuomainen1
Globally, childhood obesity is on the rise and the effect of objectively mea- sured movement behaviour on body composition remains unclear. Long- itudinal and causal mediation relationships of accelerometer-based sedentary time (ST), light physical activity (LPA), and moderate-to-vigorous physical activity (MVPA) with dual-energy X-ray absorptiometry-measured fat mass were examined in 6059 children aged 11 years followed-up until age 24 years from the Avon Longitudinal Study of Parents and Children (ALSPAC), UK birth cohort. Over 13-year follow-up, each minute/day of ST was associated with 1.3 g increase in fat mass. However, each minute/day of LPA was associated with 3.6 g decrease in fat mass and each minute/day of MVPA was associated with 1.3 g decrease in fat mass. Persistently accruing ≥60 min/day of MVPA was asso- ciated with 2.8 g decrease in fat mass per each minute/day of MVPA, partly mediated by decrease insulin and low-density lipoprotein cholesterol. LPA elicited similar and potentially stronger fat mass-lowering effect than MVPA and thus may be targeted in obesity and ST prevention in children and ado- lescents, who are unable or unwilling to exercise.

Tieto lisääntyy järkeväänkin suuntaan. Yli puolivuosisataisen ajatushapatuksen vaikutus alkaa ilmeisesti hyvin hitaasti hiipumaan tutkijoiden tutkimuksistaan vetämien johtopäätösten vaikuttimena.
Pitkäänkö mennee vielä, että suomalaiset Mielisairaala-, Pohjois-Karjala- ja Suomalainen Diabeteksen Ehkäisytutkimus laskeutuvat ansaitsemaansa arvoon?