Kuvitellaanpa tapaus, että joku olisi karpannut kuukauden ja raportoisi painonsa nousseen ja olonsa huonontuneen. Olisivatko Fogelholmit silloin sanomassa, että eihän yhden ihmisen kokeilusta voi mitään päätellä, ja riippuu siitäkin mitä ruokia on valittu, ja "ruokavalion äkillinen muuttaminen voi sinänsä jo aiheuttaa vaivoja". Luulenpa, että ei, vaan heti saataisiin esimerkkiä karppauksen vaarallisuudesta.
Mutta tasapuolisuuden nimissä: me karppaajat taas innolla löytäisimme kokeen heikkoudet.
Ihmisten kanssa tuppaa olemaan niin, että omaa asiaa tukevat asiat huomataan hyvin, mutta päinvastaiset todisteet jätetään huomiotta tai selitetään parhain päin.Mutta sen puoleen karppaus on tässä vahvemmilla, kun näitä "yksittäistapauksia" on lukemattomia. Kun kuka tahansa vain ottaa ja kokeilee (ja ensin hieman ottaa selvää, mitä se karppaus oikein todella on), lähes poikkeuksetta olo ja terveys kohenevat. Onko kukaan koskaan kokenut olon ja terveyden kohentuvan, kun on siirtynyt luonnollisesta vhh-ruuasta runsaisiin hiilareihin ja vähiin rasvoihin?
(Varmasti olo voi parantua silläkin, jos siirtyy roskaruoka-karkki-dieetiltä tai joltain oudolta huuhaaruokavaliolta virallisterveelliseen. Kaikki on suhteellista. Ja sitten taas on niitä jotka karppausta aloittaessa jo tuntevat olonsa ihan terveeksi eikä mitään erityisempää vaivaa ole - ja silti yllättyvät, miten siitäkin paljon paremmaksi olo muuttuu, ja ehkä vasta silloin huomaavat että katoaa monta pikku vaivaa joihin ei aiemmin osannut kiinnittääkään huomiota.)
Eikä lehtijutussakaan loppujen lopuksi ollut kyse vain yhden ihmisen kokemuksesta:
"– En yritä tällä todistaa, että minun tyylini on oikea ja jonkun muun väärä. Mutta olen tuhansia asiakkaita seuraamalla nähnyt, kuinka kokeilemalla uutta paino putoaa, vireystaso paranee ja kaikenlaisista haittavaikutuksista pääsee eroon. Minulle se oli ihan tarpeeksi pitkä kokeilu. Erot olivat valtavat testituloksissa, mutta myös jaksamisessa, Kokko summaa."
