Jaa että on elitismiä se, että eläimet saavat elää hyvää ja lajinmukaista elämää? Tai se, että halutaan tukea pieniä lähituottajia?
Mitenkäs selitetään se, että jotkut ostavat ja syövät luomu-, lähi- ja muuten vain terveellistä ruokaa, vaikkei kukaan edes ole näkemässä?
Ei minunkaan tutuistani juuri kukaan tiedä, mitä meillä arjessa kokataan, miksikähän silti ostan ruokapiiriltä lähiruokaa aina kun rahatilanne sallii? Ja muutenkin mahdollisimman käsittelemätöntä ruokaa. Semmoisiakin eliittiruokia kuin kaalia, sipulia, maitoa, juustoa, voita... Eipä ole tähän asti tullut mieleen, että tässä näillä kaalisötköillä yritetään näyttää toisille jotain. Luulin syöväni niitä siksi, että voin paremmin enkä joudu olemaan koko ajan väsynyt ja flunssainen. Onko se elitistinen ajatus? Olisinko sitten rehti kansanihminen ja "kunnon jätkä", jos olisin vain iltapäiväkoomainen, vatsa- ja jäsenkipuinen? Ilahduttaisiko se muita kovastikin?
Eikös ole myös elitististä käyttää säähän sopivia vaatteita - eihän kaikilla ole varaa moisiin? Eikö ole elitististä harrastaa itselleen sopivia harrastuksia - eivät kaikki pääse harrastamaan mitä haluavat?
Lainaa:
Kahden lapsen yksinhuoltajaäiti ei jää marketin jauhelihatiskillä pohtimaan, onko nautaa hemmoteltu juottamalla sille olutta, soittamalla sille klassista musiikkia ja hieromalla sitä säännöllisesti.
No siitäkö lähiruuassa on kysymys? Olisikohan maailmassa muitakin sävyjä kuin musta ja valkoinen?
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
