Timo Kuusela kirjoitti
VHH-terveysravinto -sivustolla:Lainaa:
Joskus on hyödyllistä katsoa myös taaksepäin ja mitä tulikaan tuolloin sanotuksi tai kirjoitetuksi.
Kuluneet vuodet ovat osoittaneet, että arvio Suomen diabetes-epidemian (T2D) laajuudesta oli oikeaan osunut. Mikä nyt tuntuu vähättelyltä, oli arvio suomalaisten taipumuksesta sairastua diabetekseen (1.500.000 kansalaista). Olen muuttanut arvion "puolet kansasta". Tämän arvion on myös jälkikäteen esitetty raskauttavan USA:n väestöä. Meillä diabetekseen (T2D) johtava kehitys on myös siirtynyt aina nuorempiin ikäkausiin, ja siis kliinisen taudin hoito tulee yksilön tasolla kestämään pidempiä elämänjaksoja. Hoitoa vaativat komplikaatiot lisääntyvät vastaavasti ja tulevat aina vain kalliimmiksi (vaikka sairas elämä pitenisikin - tilastollisesti).
Meillä puolletaan edelleen virallisesti (hampaat irvessä ja autoritaarisesti) yli puolen vuosisadan takaisia terveellisen ravitsemuksen oppeja; rasvakammo (erityisesti "kova" eläinrasva), ylirunsas hiilihydraatti (= sokerit) ja terveenä voi säilyä vain runsaasti liikkumalla. Väestölle pakotettuja harhaoppeja ei enää voi puolustella terveysnäkökohdilla, syyt ovat paljon enemmän hallinnollis-kaupalliset.
Kuuntelin kuluneella viikolla kokeneen diabeteshoitajan hyvää tarkoittavan äidillisholhoavan luennon. Esitetyn luentomateriaalin alkuperä ei selvinnyt dioista. Ainakin se tuli itselleni varmaksi, että minkäänlainen T2D:n remissio ei esitetyillä opeilla ole mahdollinen. Veren sokeritasapaino voidaan jotenkin hallita lääkityksellä (jos taito riittää, - yleensä ei riitä). Ylivoimaiselta sitävastoin tuntui sovittaa yhteen ravitsemus, lääkitys (suora riippuvuus ravitsemuksesta) ja liikunta. Näissä ei olla edetty yhtään. Taustalle työnnetään myös se, mitä tapahtuu sille lääkkein hallitulle verensokerille. Sokeri tietenkin muuttu rasvaksi (muu ei ole mahdollista. Se muuttuu vaarallisiksi rasvoiksi, dyslipidemiaksi "korkeat kolesterolit"). Tästä aineenvaihdunnan "kummajaisesta ei tietenkään mainittu. Vain rasva lihotti! Sama julistus tietenkin toimii kokoaikaisessa massamediassa.
Myös historiaan alkaa kuulumaan se lehtitieto (Savon Sanomat) viime vuosikymmeneltä, jossa kerrottiin Pohjois-Karjala hankkeen ydinalueiden voimakkaasti yliedustetusta diabetesepidemiasta (T2D) vertailualueisiin nähden (30%). Silloin terveydenhuollon kahvoista suvereenisti vedellyt prof. Pekka Puska (KTL/THL) dementoi tiedon niin kuin itsevaltias vain voi tehdä (samanmielisten avulla mm Lääkärilehti). Oli silloinkin toimituksessa arvostelukykyisiä toimittajia. Oli vain parempi olla hiljakseen. Lehden juridis-vastuulliset tahot olivat kuitenkin hiiren hiljaa ja KTL / THL:n pääjohtajan valhe jäi elämään - ja elää edelleen. Siksi onkin ilahduttavaa lukea muualta, että SS:n toimituspolitiikassa olisi havaittavissa muutosta. Rautaisen lujan ja mitään myöntämättömän Kuopion sisäpiirin ote SS:n saisi viimeinkin kirvota.
Metaboliasairauksien historia on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia, onnistumisia ja erehdyksiä. Ajattelu näyttää siirtyneen toissijaiseksi pyrkyryyden ja bisneksen syrjäyttämänä. Suomi on lisäksi kansakuntana erikoinen. Meillä virheet myönnetään viimeisinä.