Crister Sundqvistin muistiinpanot Ralf Sundbergin alustuksesta Syövästä voi selviytyä -seminaarissa Kulttuuritalolla 29.10. 2106:
http://turpaduunari.fi/syovasta-voi-selviytya/Lainaa:
Englanninkielisessä esityksessään Sundberg toi esille hauskaan tyyliin jopa lapsuusmuistoja. Saimma kuulla sokeria rakastaneen Sundbergin eläneen ihan lähellä karkkikauppaa ja kaikki pikkurahat menivät karkkiostoksiin. Hän onnistui synnyttämään itsessään varsin rankan makean himon, josta hänen oli vaikea oppia pois.
Viimeisten vuosien tutkimukset ovat osoittaneet, että diabeteksen ja syöpään sairastumisen välillä on vahva yhteys. Diabetes on sokeriaineenvaihdunnan sairaus ja syöpäsolut taas vaativat runsaasti sokeria elääkseen. Mitkä mekanismit voivat olla tämän yhteyden taustalla ja pitäisikö syöpää hoitaa ravinnolla?
Tärkeä havainto Ralfille oli huomata, että ei-alkoholiperäinen rasvamaksa oli niin äärettömän tavallinen havainto ruumiinavauksissa ja elintensiirroissa tämä tuli erityisesti vastaan. Ralfin mukaan syöpää pitää hoitaa ravinnolla. Hän käytti paljon aikaa selittämään, että tavallinen sokeri, sakkaroosi, koostuu glukoosista ja fruktoosista. Glukoosille löytyi käyttöä mm. hermojärjestelmässä ja lihasten käyttövoimana, mutta fruktoosi on suuri ongelma. Fruktoosin metabolia on erikoinen. Se vaatii kierroksen maksassa ja muunnon rasvaksi, joka pahimmillaan synnyttää rasvamaksan.
Syöpään sokeri liittyy vahvasti, sillä tilastot kertovat syöpien lisääntyneen samaan aikaan kun sokerin kulutus on noussut. Tätä yhteyttä ei enää kukaan vakavasti otettava tutkija epäile. Traagista on vain ollut huomata, miten tätä tietoa ovat sokeriteollisuuden lobbaajat hanakasti pimittäneet ja meille on suoranaisesti valehdeltu, että rasva tappaa ja sokeri on vaaratonta! Sokeriteollisuuden lobbaajat ovat sokerilla kuorruttaneet kansalliset ravitsemussuosituksemme. JAMA -lehdessä ilmestynyt paljastus sai maininnan. Ralf puhui siitä laajasta tiedon pimityksestä, politikoinnista ja painostuksesta 1960 -luvulla USA:ssa, jolla kanavoitiin koko terveysvalistus sokeriteollisuudelle mieleiseksi. Rasva piti väkisin saada huonoon valoon, jotta sokeritonnit saataisiin kansalle jakoon. Seuraukset ovat hirvittävät. Lue tästä oma kirjoitukseni aiheesta. Ollaan Ralfin kanssa näköjään samoilla linjoilla tämän katastrofin suhteen.
Esityksessään Ralf toi esille ajatuksiaan ravinnon parantavasta voimasta. Onko niin että ravinnon merkitys sairauksien hoidossa on suurempi kuin olemme uskoneetkaan? Tässä tilanteessa Ralf kävi yllättävän seikkaperäisesti läpi Otto Warburgin havainnot siitä, että syöpäsoluilla on tapana kasvaa paremmin, jos ne saavat paljon sokeria. Tästä Warburgerin efektistä ja syöpäsolujen erikoisuudesta Ari Kaihola on äskettäin kirjoittanut blogissani: Syöpä on metabolinen sairaus. Ralf piti käsittämättömänä, että Warburgin efekti vaipui pitkäksi ajaksi unholaan. Ihan viime vuosina kuitenkin on ilmestynyt yhä enemmän tätä efektiä tukevaa tutkimustyötä eri puolilla maailmaa.
Minulle outo tieto, mutta niin paljastava, oli seuraava: On totta, että syöpäsolujen sokeriaineenvaihdunta on paljon nopeampaa kuin terveiden solujen. Tätä hyödynnetään kun PET-kuvauksella paikannetaan syöpäpesäkkeitä! Siinä juodaan ensin lasillinen glukoosia ja sen jälkeen kuvia otetaan. Kamera löytää sellaiset kohdat, joissa glukoosi hajoaa nopeammin ja ne ovat lähes poikkeuksetta syöpäsoluja!
Ralf piti todennäköisesti hyvänä asiana sokerin nauttimisen dramaattista vähentämistä ainakin jos sinulla on syöpä. Epäselvempää on, aiheuttaako sokeri suoraan syöpää. Mahdollisesti tähän syöpäalttiuteen liittyy yhtä vahvasti ellei jopa vahvemmin korkea insuliini kuin korkea verensokeri. Ralf näytti tämän tutkimuksen. Hän esitti oletuksen, että 80 % kaikista syövistä ovat hallittavissa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla (LCHF). Pitäisi siis neuvoa ihmisiä välttämään sokeria, jos ei halua sairastua syöpään. Tätä valistustyötä ei rutiininomaisesti tehdä ja se on harmillista.
Ralf muistutti, että moderni syöpähoito on tavattoman vähän aikaa ollut käytössä. Syöpää leikattiin ensimmäisen kerran vuonna 1860 (William Halsted) ja syöpää säteilytettiin alkaen vuonna 1899. Sytostaatit otettiin käyttöön toisen maailmansodan jälkeen. Biologiset syöpälääkkeet ovat olleet käytössä vuodesta 2001 lähtien.
Nämä edellä mainitut tiedot eivät tulleet yllätyksenä, mutta sitten Ralf pudotti pommin: Yksikään näistä menetelmistä eivät ole peräisin syöpätutkimuksista. Käytännössä niitä kehitellessä oli mielessä muut asiat kuin syöpä ja ne on otettu syövän hoitoon mukaan lähinnä sattumalta!
Ralf Sundberg sai raikuvat aplodit!
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
