Catharsis kirjoitti:
Vain sokerikoukkuun joutunut ja siitä vapautunut voi olla sokerikoukun asiantuntija. Muut ovat teoreetikkoja.
Näinpä, itsekin kuulun edelliseen joukkoon. Toisaalta näen myös, että kliinisen työn tekijällä voi olla myös asiantuntemusta, vaikkei itse olisikaan kärsinyt koukusta, koska näkemys voi olla laaja-alaisempi eikä siihen liity "toimi minulla, toimii myös sinulla" -fiksaatiota.
Jakaisin asiasta kiinnostuneet kolmeen kuppikuntaan: teoreetikot, pragmaatikot ja uskovaiset. Teoreetikot eivät kykene omaan ajatteluun, vaan antavat ohjeita koulukirjoistaan ja käypähoidosta jne., ja jos ei toimi, niin potilas on viallinen, ei teoria. Pragmaatikot käyttävät teoreettista osaamista ja kokemustaan pohjana, mutta ovat avoimia kokeilemaan kaikenlaista, mistä voi olla apua: paras ruokavalio/elämäntapa on sellainen, jota pystyy noudattamaan. Uskovaiset ovat sitten sellaisia, jotka pakkosyöttävät omaa suosikkiajatustaan, kuten "syö vähemmän ja liiku enemmän" tai veganismia tai paleota, vaikka sellaisten noudattaminen voisi olla potilaalle todella hankalaa.
Yhden miehen komitea kirjoitti:
Yhdysvaltain pian julkaistavissa ravitsemussuosituksissa on totaalikielto kontekstistaan irrotetulle sokerille alle 2-vuotiaiden lasten ruokavaliossa. Parempi olisi K18.
Kyllä tuollakin yhdistettynä 6E% rajaan kaikille päästään jo aika pitkälle. Tai sanoisin, että sen jälkeen kannattaa kääntää katseensa johonkin muualle kuin sokeriin.