Tämä Kari Salmisen
MERKITTÄVÄ PUHEENVUORO RASVAKESKUSTELUUN on edelleen täysin kuranttia tavaraa:
Lainaa:
Viimeaikainen tutkimus on tuonut uutta, olennaista tietoa ravinnostamme, sen komponenteista ja niiden yhteydestä terveyteen. Se pakottaa korjaamaan nykyisissä ravitsemussuosituksissamme olevia virheellisiä käsityksiä.
Ravitsemussuositukset ovat vuosikymmeniä korostaneet ylimalkaisesti hiilihydraattien määrää ravinnossa erittelemättä niiden laatua. Rasvan ja erityisesti tyydyttyneiden rasvahappojen (SAFA) määrää on samalla voimakkaasti rajoitettu ja painotettu monityydyttymättömien rasvahappojen (PUFA) tärkeyttä kiinnittämättä huomiota kummankaan rasvahapporyhmän sisäisiin laatueroihin. Kasviöljyjen kemiallisessa hydrauksessa syntyneet, sydänhaitalliset trans-rasvahapot (TFA) ovat hiipineet ravintoomme PUFA-suosituksen myötä.
Väestö on lihonut ja kakkostyypin diabetes on lisääntynyt kilvan ravitsemussuositusten painotusten kanssa. Ravitsemusvalistuksen erityinen kohde, sydän- ja verisuonikuolleisuus, on säilynyt johtavana kuolinsyynä, jos tosin siirtynyt aikaisempaa vanhempiin ikäluokkiin.
Konsensusryhmältä kannanotto
Tanskalainen professori Arne Astrup on koonnut seitsemäntoista tunnettua rasvatutkijaa käsittävän ryhmän tarkastelemaan nykytiedon valossa SAFAn yhteyttä sydän- ja verisuonitautiin (CHD). Erityisesti on tarkasteltu tilannetta, missä SAFA korvattaisiin PUFAlla, mutta myös kertatyydyttymättömillä rasvahapoilla (MUFA) tai hiilihydraateilla.
Konsensusryhmä on nyt julkaissut merkittävän kannanottonsa (Astrup ym. 2011), joka osin toistaa jo aiemmin esitettyjä näkemyksiä, mutta tuo paljon uutta raikasta näkemystä kiisteltyyn aihepiiriin. Ryhmään ei kuulunut yhtään suomalaista.
Olen julkaissut 2000-luvulla Kehittyvä Elintarvike -lehdessä 5-osaisen kirjoitussarjan rasvoista ravitsemuksessa ja terveydessä (Salminen 2003,2005,2007,2010,2011). Toivoin kirjoitusten herättävän keskustelua lehdessä. Näin ei tapahtunut. Siksi nyt onkin syytä kriittisesti tarkastella näiden katsausten sanomaa arvovaltaisen konsensusryhmän kannanoton valossa.
PUFA korvaa SAFAn?
Käsitys SAFAn haitallisuudesta ja PUFAn hyödyllisyydestä sydänterveydelle, ns. rasvahypoteesi, luotiin Seitsemän maan tutkimuksessa. Sen tuloksiin on vedottu vuosikymmenet. Nyt konsensusryhmä toteaa, että tämä tutkimus on ollut vain olettamusta luova, ei syy-seurausta osoittava. Esitin samaa kirjoitussarjani ensimmäisessä osassa (Salminen 2003), missä arvostelin voimakkaasti koko rasvahypoteesia.
Laajan tarkastelunsa pohjalta konsensusryhmä toteaa yleisluontoisesti, että länsimaisessa ruokavaliossa SAFAn korvaaminen PUFAlla on edelleen hyödyksi. Jokainen PUFAsta saatu energiaprosentti, joka korvaa vastaavan määrän SAFAa, pienentää veren LDL-pitoisuutta ja siten alentaa sydän- ja verisuonitaudin riskiä 2–3 %. Tämä ryhmän esittämä epäsuora ajatusketju eli rasvahypoteesi ei siis ole uusi, vaan jonkinlainen täsmennys Seitsemän maan tutkimuksen olettamukseen.
Konsensusryhmän toteamus on hämmentävä. Ravintomme PUFA ei ole yhtenäinen ryhmä, vaan jakautuu ennen kaikkea välttämättömiin omega-6 linolihappoon (LA) ja omega-3 alfa-linoleenihappoon (ALA). Niiden fysiologiset vaikutukset ovat erilaiset, jopa vastakkaiset. Erityisesti kalasta saatavat eikosapentaeenihappo (EPA) ja dokosaheksaeenihappo (DHA) lukeutuvat omega-3 ryhmään. Omega-6 ja omega-3 ryhmän rasvahapot kilpailevat keskenään aineenvaihdunnassamme tuottaen hormonien kaltaisia prostanoideja. Niiden keskinäinen tasapaino puolestaan vaikuttaa eri tavoin dramaattisestikin terveyteemme.
Konsensusryhmä korostaa voimakkaasti sekä hiilihydraattien että SAFAn sisäisiä erilaisuuksia, mutta ei sano sanaakaan PUFA-ryhmän sisäisestä erilaisuudesta sitä suositellessaan. Tätä muuallakin rasvakirjallisuudessa olevaa merkittävää puutetta olen käsitellyt hiljattain julkaistussa kirjoituksessani (Salminen 2011).
Ryhmä ei myöskään määrittele, kuinka pitkälle voidaan SAFAn korvaamisessa PUFAlla mennä. Ad infinitum? Ollaanko PUFAn suhteen tekemässä sama virhe, mikä on tapahtunut hiilihydraattisuosituksen kohdalla: liian paljon ja väärää laatua? Tiedustellessani tätä professori Astrupilta hän totesi, että kysymys on hyvä ja sitä on ryhmässä käsitelty, mutta tietoa ei ole PUFAn tarkemman erittelyn tarpeiksi (Astrup, henkilökohtainen tiedonanto).
Annetaanko siis jälleen kansanterveyttä koskeva ylimalkainen suositus puutteellisin tiedoin? Vai olisiko niin, että tietoa (perusfysiologian tuntemuksen lisäksi) kyllä on (Lands 2008, Calder 2010, Ramsden ym. 2010, Legrand ym. 2011), mutta se olisi rikkonut ryhmän konsensuksen?
Maitovalmisteet edullisia terveydelle
Konsensusryhmä toteaa ykskantaan, ettei ole näyttöä maitovalmisteiden haitallisuudesta sydänterveydelle. Haitallisuutta on ravitsemussuosituksissa pitkään korostettu. Itse asiassahan on näyttöä siitä, että rasvaiset maitovalmisteet edesauttavat sydänterveyttä (Salminen 2007). Lisäksi konsensusryhmän mukaan tutkimustulokset osoittavat, että maitovalmisteet ehkäisevät kakkostyypin diabetesta. Harvardin tutkijat ovat löytäneet estotekijän nimenomaan maidon rasvahapoista (Mozaffarian ym. 2011)
Kannanotossaan ryhmä korostaakin, ettei elintarvikkeiden sydänvaikutuksia pidä arvioida vain niiden sisältämien rasvahappojen perusteella. Arvio tulee tehdä sen perusteella, mikä yhteys elintarvikkeella tai elintarvikeryhmällä on päätetapahtumaan kuten sydänsairastuvuuteen tai -kuolemaan. Hyvänä esimerkkinä ryhmä esittää juuston, joka sisältää sydänterveyden kannalta neutraaleja tyydyttyneitä rasvahappoja (Salminen 2010) ja lisäksi monia sydänterveydelle edullisia yhdisteitä. Toisena vastaavana esimerkkinä ryhmä mainitsee tumman suklaan.
LDL-kolesteroli ei riitä mittariksi
LDL-kolesterolia, tai ainakin sen pientä tiheää fraktiota, pidetään sydänsairauden riskin mittarina (biomarkkerina). Konsensusryhmä toteaa kuitenkin, että kokonaiskolesteroli/HDL-suhde on voimakkaampi mittari kuin LDL.
Samalla se toteaa varovaisesti, että yksi mittari saattaa olla riittämätön ennustamaan riskiä. Veren kolesterolipitoisuuksia käytetäänkin aivan liian yksioikoisesti sydänterveyden, ruokavaliomuutosten ja lääkityksen aloittamisen mittarina (Salminen 2005).
Ranska malliksi
Ranska tunnetaan hyvästä ruoasta. Se on myös sydänterveyden johtava maa. Pitkä kokemus ja laaja tieteellinen analyysi on antanut pohjan sikäläiselle tuoreelle ravinnon rasvoja koskevalle suositukselle (Legrand 2011). Suositus on konsensusryhmän ajatuksista poiketen täsmällinen ja purkaa myös PUFA-käsitteen omega-6 ja omega-3 rasvahapoiksi (Salminen 2011).
SAFAn enimmäismääräksi suositetaan 12 en-%, ja PUFAn määrä rajoitetaan 5 en-%:ksi siten, että linolihapon määrä on 4 en-% ja alfa-linoleenihapon määrä on 1 en-%. EPAn ja DHAn määräksi suositetaan 250 mg/pv. Rasvahappojen kokonaismääräksi suositetaan 35–40 en-%. Tässä on erinomainen malli luotsattaessa suomalaista kansanravitsemusta entistä sydänterveempään suuntaan.
Kari Salminen
professori