karppaus.infon arkistoitu foorumi

“Maybe the American Diabetes Association should rename itself the American Junk Food Association,” said Gary Ruskin, director of Commercial Alert, a consumer advocacy group.
Others remain concerned about the A.D.A.’s relationships with pharmaceutical companies

Novo Nordisk ei maksa suoraa tukea yhdistyksille, mutta toimii usein mahdollistajana erilaisille tapahtumille, joihin yritys myös itse osallistuu toimijana.

Tässä muutamia kysymyksiä, joita olen pohdiskellut:

1. Insuliiniresistenssi on sairauden alku, korkea verensokeri sen aiheuttama oire. Miksi insuliiniarvoja ei koskaan mitata ja miksi niitä ei aseteta seurantaan? Yhdysvaltalainen Josef Kraft näytti jo 20 vuotta sitten, että on mahdollista hyvin yksinkertaisesti mittaamalla insuliiniarvot sekä diagnosoida diabeteksen esiaste että seurata T2DM:n ilmentymistä. En ole koskaan kuullut suomalaislääkäreiden mainitsevan Kraftin mullistavia tutkimuksia.

2. Korkeana pysyttelevä insuliini on myrkkyä elimistölle. Insuliini on anabolinen hormoni, joka mm. aiheuttaa syöpää, vaikuttaa haitallisesti sydämeen ja verisuoniin jne. Tätä asiaa ei kiistetä terveyseliitin toimesta. Miksi ei puhuta ja varoiteta riskeistä, jotka liittyvät korkeisiin insuliiniarvoihin?

3. Insuliini on hormoni, joka auttaa elimistöä varastoimaan rasvaa. Niin kauan kuin liikaa insuliinia on veressä, on lähes mahdotonta, että rasvasolut pääsisivät eroon varastorasvasta. Tieto tästä fysiologisesta faktasta on kaikkien lääkäreiden oppimateriaaleissa. Miksi ei potilaita valisteta siitä, että koko ajan korkeana pysyttelevä insuliini on esteenä menestykselliselle painonhallinnalle? Tähänhän diabeetikon juuri on pyrittävä!

4. Tyypin-2-diabeetikoille suositellaan käytännössä aivan samaa ruokavaliota kuin terveille, 45-60% hiilihydraatteja. Mistä löytyy se tutkimusnäyttö, joka osoittaa tämän ruokavalion terveyshyödyt ja johtaa siihen, että T2DM-potilas tervehtyy?

5. Eikö lääkärin etiikassa ole esteitä sille, että määrätään insuliinia suurina määrinä aikomuksena lieventää T2DM:n oireita? Määrätään insuliinia, joka todistetusti on myrkyllistä elimistölle ja aiheuttaa tämän seurauksena lisää haittavaikutuksia.

Vertaispalstan yhden miehen komitea välitti amerikkalaisen T2D-henkilön kokemuksen jatkuvasta veren(kudos)sokerin mittaamisesta suhteessa sairauden "hoitoon" suositettuhin ravitsemusohjeisiin. Juttua havainnollistavat paljon kertovat mittarikuvat.

Tätä ylläolevaa "mittaritietoisuutta" olen yrittänyt levittää Suomeen lukuisia vuosia (tosin ilman vaikuttavaa kuvasarjaa). Ei ole ollut menestystä. Viimeisin yritys liittyi käyttökelpoiseen Abbott-mittariin.
Tiedän omista lähteistä, että Abbott-mittareiden levityskiellon takana on maahantuoja. Uskon kuitenkin, että "suuremmat voimat" vaikuttavat maahantuojan markkinointi asenteeseen.

Jatkuvaan veren(kudos)sokerin mittaukseen paneutuva kansalainen törmäisi välittömästi ristiriitaan, kuinka terveellisiksi suositetut ruokavalinnat toimivatkaan jo insuliiniresistentin kohdalla - siis pitävät tautia yllä.
Jenkkiesimerkki huomasi tämän jo kovin matalilla "terveellisillä" hh annoksilla - minä myös kohdallani jo monia vuosia sitten.
Olen tulkinnut ilmiön hyvin labiiliksi (heilahteluherkkä) maksan insuliiniresistenssiksi eli maksan herkkyydeksi tuottaa liikaa sokeria (glukoosi) erikoisesti paaston aikana. Parempiakaan selvityksiä "oppineet" eivät ole esittäneet.

Pitkään ihmettelin, miksi mm (pika)koulutetut diabeteshoitajamme tiukkasanaisesti suosittavat vähintäin 100g hh-annosta/vrk (mm ettei aivot vaurioidu). Vasta selailtuani pari vuotta sitten ilmestyneestä Diabetesliitto ry:n tuhdista "Diabetes"-kirjasta turkulaisen emeritusprof. Rönnemaan artikkeliosuuden (pakko jo nimetä taustoja sanktioiden uhallakin) totesin itselleni salassa säilyneen auktoriteetti-panoksen.

Jotakin pitäisi pyrkiä muuttamaan vaikkapa kansalaitottelemattomuuden avulla.
Muutama vuosi sitten vastustettiin puolimiljoonaiseksi mainittua pre-/T2D -sairaiden määrää liian suurena. Nyt esitetään uskottavasti luvun jo kasvaneen täyteen miljoonaan.

Kun myönnetään, että T2D on todellisuudessa vain erään sairausryppään, metabolisen oireytymän, yksi päätetapahtuma (muita verenpainetauti, sepelvaltimotauti, veren rasvahäiriö eli dyslipidemia, alkoholista riippumaton rasvamaksa, joka pahimmillaan tappaa maksakirroosin kautta, kihti ym muita tässä luettelemattomia erillisia tauti-ilmiöitä), elämäntavoilla saavutetun T2D-remission merkitys paljastuu koko laajuudessaan. Kokemus osoittaa, että samalla korjaantuvat muutkin metabolisen oireyhtymän ilmiöt siedettävälle (lue terveyttä parantavalle/korjaavalle) tasolle.

Aivan tuore amerikkalainen viranomaistutkimus kertoo alkoholista riippumatonta rasvamaksaa sairastavan 51 miljoonaa 18 vuotta täyttänyttä kansalaista. Tietenkin ovat myös ylipainoisia/lihavia.
Vuoden 2016 diabeteslääkkeisiin tuhlattu (voidaan syystä ilmaista näinkin, kun jätetään T1D pois laskuista) oli n 46 miljardia dollaria - siis kuitenkin alle Suomen valtion menoarvion loppusumman. Tämän päälle tulevat tietenkin "asian tiimoilla" myynnissä oleva tavara. Ainakin jenkkilän katalogit ovat paksuja ja hienosti kuvitettuja "rihkamaoppaita".

Me suomalaiset olemme erittäin tunnollisia hallintoalamaisia. Heräämmekin ehkä vasta varojen puutteesta johtuvaan hoitamatta jättämiseen, kun on etsittävä todellisia ja vaikuttavia hoidon vaihtoehtoja metaboliasairauksiemme ( tarttumattomien elämäntapasairauksiemme) hoitamiseksi

Detta innebär att forskarna på Karolinska sjukhuset nu kan kavla upp armarna och dra igång den största oberoende utvärderingen någonsin av kost vid typ 1-diabetes – ett projekt som sannolikt kommer förlänga livet på många personer. Vi skickar ett obeskrivligt stort tack till Skandia, som ju också fullfinansierade studien av kolhydraters roll vid IBS.

Kyse on insuliinin hallinnasta. Hiilihydraatit vilkastuttavat insuliinineritystä. Proteiinit vähemmän. Rasvat eivät vaikuta insuliinineritykseen lainkaan. Tutkimukset osoittavat, että ­sydän- ja verisuonisairauksien aiheuttama kuolleisuus noudattaa veren insuliinin määrään perustuvaa U-kirjaimen muotoista käyrää. Kun veren insuliinipitoisuus on liian pieni tai vastaavasti liian suuri, kuolleisuus lisääntyy.

1961 AHA Anti-Fat Diet. 1980 USDA Anti-fat. 2017 50% in U.S. pre-diabetic or diabetic. 1972 demonized Atkins WARNED us!

Fogelholm on kuitenkin myös osittain eri mieltä mielipidekirjoittajan ruokavaliosta. Joidenkin teorioiden mukaan insuliini on kaiken pahan alku ja juuri. On paljon ruokia, jotka kohottavat insuliinipitoisuutta, esimerkiksi vaalea vilja. Fogelholm kuitenkin huomauttaa, että insuliini on mörkö, jota varotaan jopa liikaa. Esimerkiksi maitotuotteet sisältävät insuliinia, mutta myös paljon proteiinia.

– Ehkä onkin niin, että insuliinia ei pitäisikään ajatella niin paljon. Maallikko ajattelee näin, että sitä tulisi vältellä kaikin tavoin, mutta insuliiniteoria on kakkostyypin diabeteksen kannalta huomattavan yksinkertaistettu, Fogelholm sanoo.

insuliiniteoria on kakkostyypin diabeteksen kannalta huomattavan yksinkertaistettu, Fogelholm sanoo.

On paljon ruokia, jotka kohottavat insuliinipitoisuutta, esimerkiksi vaalea vilja

Obesity, metabolic syndrome and type 2 diabetes are associated with cancer-related mortality. We assessed whether hyperinsulinemia is a risk factor for cancer death in nonobese people without diabetes.
...
Considering that nonobese people with hyperinsulinemia were at higher risk of cancer mortality than those without hyperinsulinemia, improvement of hyperinsulinemia may be an important approach for preventing cancer regardless of the presence or absence of obesity.

Fogelholm kiistää insuliiniteorian ja sanoo, ettei insuliinia pitäisi ajatella niin paljon.

The study has applications beyond brain-related inflammation. The presence of excess glucose in people with diabetes, for example, is associated with a pro-inflammatory state that often leads to atherosclerosis, the buildup of fatty plaques that can block key arteries. The new study could provide a way of interfering with the relationship between the extra glucose in patients with diabetes and this inflammatory response.

The three big reasons
Here are the main reasons why I think populations could stay thin on high carb diets:
1. Low to insignificant consumption of refined sugar (fructose). This may stop insulin resistance from developing.
2. Traditionally they used to eat mainly unrefined starch (e.g. brown rice, root vegetables) that is slow to digest, due to high fiber content etc.
3. Traditionally more physical activity then sedentary western population. Compare a Japanese rice farmer (in the field all day) to an American office worker with a car. If you burn more glucose (via physical activity) then less insulin is needed when you eat carbs.
If you avoid sugar (fructose) and refined high GI starch and stay physically active you can probably stay thin and healthy on a high percentage of carbs. Lots of populations have done so.

Addition:
Some people have rightly pointed out that Asian populations no longer eat brown unrefined rice, they now eat white rice. True. It’s also true that these populations are no longer thin and healthy – India and China now experience two of the worst type 2 diabetes epidemics in the world, even worse than in the US.1 This disease is connected to weight issues, particularly abdominal obesity.
Even using BMI (an imperfect measure, see below) the number of obese people in China have already surpassed the US. So what I’m discussing in this post is how these populations used to stay thin and healthy, because unfortunately they no longer are.
When did this problem (obesity + diabetes) start to accelerate in Asia? About at the same time as sugar and white rice was added to their diet.