mlv kirjoitti:
Tuohon edelliseen vielä lisäyksenä että kun diabetes kakkosen saa aisoihin LCHF ruokavaliolla ja se parantaa myös Ykkösten verensokerin hallintaa ja monella vähentää insuliinin tarvetta, niin eiköhän se ruokavalio mitä meille on vTn taholta suositeltu aika pitkälle epäterveellinen.
Samaa mieltä. Yleensä täällä taka-alalta keskustelua seurailen, mutta tähän väliin ja otsikkoon liittyen voisin kertoa omista kokemuksistani ykköstyypin diabeetikkona, 10 vuotta sitten lapsena sairastuin (nyt ikää 19 v). Ihan järkyttävää verensokerivuoristorataa siitä lähtien, diagnosoimaton keliaakikkokin olin siinä muutaman vuoden ja olo oli lähes aina todella huono, kuten voi kuvitella, kun verensokerit saattoi helposti heittää yli 15, monesti yli 20, ja alle 4 jopa monta kertaa yhden vuorokauden aikana. Kaikilla diabeetikoilla ei toki tilanne ole yhtä vaikea, mutta minulla oli. Seurauksena vakavia masennusjaksoja ja tulevaisuus ei näyttänyt kovin valoisalta, ja jossain vaiheessa en enää jaksanut juuri edes yrittää pitää huolta itsestäni ja sokereista, jotka tuntui hallitsemattomilta. Joskus 16 vuotiaana lasten polilla romahdin täysin ja itkin, kun lääkäri vain syyllisti ja jankutti että kohta lähtee molemmat jalat amputointiin, eikä hänellä ilmekkään värähtänyt
sama saarna kuin aina: liiku enemmän ja syö vähemmän. (rivien välissä: oma syysi.)
Kunnes puolitoista vuotta sitten sattui niin ihanasti että äitini kiikutti kirjastosta Diabeteksen hoito ruokavaliolla kirjan luettavaksi, ja samoihin aikoihin aloin itsekin hoksata että lähes nollahiilaristen aterioiden jälkeen en tarvinnut välttämättä ollenkaan insuliinia, eikä hypojakaan tullut. Siitä lähti käyntiin tämän tytön karppaus, mikä oikeastaan aikalailla keskeytymättömänä jatkunut tähän asti, ja jatkuukin loppuelämän
tulokset: ennen HbA1c lähes aina yli 10, tuskin koskaan alle 8. Edellisellä käynnilläni 2 kk sitten hieman yli 6
eikä juurikaan hypoja. Kolesterolit tosi hyvät myös. Lääkärit hämillään ja epäuskoisia kun kerron mitä syön, mutta toki tulokset puhuvat puolestaan joten eivät vastaankaan pahasti pistä (mitä nyt eivät tykkää siitä että käytän paljon rasvaa). Diabeteshoitaja puolestaan heti arvasi että karppaan, liekö tavannut kohtalotovereitani
Paras muutos tapahtunut fiiliksessä: energiaa ja hyvää oloa on vaikka muille jakaa ja masentunut en ole karppausaikana ollut. Nyt pystyn jopa harrastamaan liikuntaa ihan "kunnolla" kun ei hypot koko ajan uhkaa
Ja vielä mainitsen semmoisesta kivasta ilmiöstä kun double diabetes, mistä harvemmin kuulee. Eli kun d1 kehittää insuliiniresistenssin
itselläni epäilen että ilmiötä oli, kun jatkuvasti vt-ruokavaliolla piti olla nostamassa insuliinimääriä ja aina sokerit jatkoi kohoamista mukana, ja kun korkeita hyperglykemioita jouduin korjaamaan todella suurilla annoksilla. Vaikea uskoa että millään muulla ruokavaliolla kuin karppauksella voi selvitä "double diabeetikkona", mikä on aika hiton vaikea tilanne.
edit: ainiin se unohtui että nyt siis perusinsuliiniannokseni on puolittunut ja pikainsuliinimäärät laskenut huimasti, iltasin en aina ees tarvii
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
