karppaus.infon arkistoitu foorumi

Muistan Hirvoskan tehneen saman tempun joka 5. vuosi. Ja ainakin viimeiset 15 vuotta sitä on tehty karppaamalla. Että en nyt ihan hirveesti tästä ylläty, paitsi että tällä kertaa Heikkilä saa siitä propsit. No, ei sekään paha ole.

The importance of peer support in helping people with type 2 diabetes manage their condition has been highlighted by a US study suggesting it reduces the risk of being hospitalised by 70%.

Peer support also reduced the need for emergency medical care by 50% in people with type 2 diabetes and depression.

The findings from the University of Alabama at Birmingham researchers were based on people with type 2 diabetes and mild to severe depression.

Myös kovan rasvan välttäminen ja pehmeiden rasvojen käyttö sekä ravintokuitujen lisääminen kannattaa.

Hyvä, kun insuliinia tutkitaan. Se onkin yksi Turun PET keskuksen painopiste.

Jo toista vuosikymmentä sitten uuden diabeteslääkkeen (ns glitatsolit) vaikutuksia glukoosin soluunotossa selvitettiin Turussa. Lääkevaikutus perustui glukoosimolekyylin viemiseen”kädestä pitäen” Glut-järjestelmän kautta soluun. Sattui vain niin, että Amerikoissa havaittiin rosiglitatsoli-molekyylin aiheuttavan sydänongelmia. Vuosien miettimiseen jälkeen lääke poistettiin markkinoilta. Sukulainen pioglitatsoli oli vähän vaarattomampi ja mm Hgissä täysin kokematon lääketieteen kandidaatti ohjattiin tekemään väitöskirja, jossa pioglitatsolilla piti olla hoitovaikutusta rasvamaksaan.

Turussa väiteltiin myös nuorien tai vähän vanhempien keski-ikäisten terveydestä hyvin ohjeistetun ”Turun mallin mukaan”.
No tuohon ikään mennessä noin puolella tutkituista todettiin metabolisen oireyhtymän kehitykseen viittaavana mm vyötärön ympäryksen kasvua, paastosokerin ja verenpaineen nousua.

Tuoreessa väitöstyössä käytettiin PET ja MRI:n ohella metabolomiikkaa nyt jo pitkälle kehitetyn suomalaisen Nightingalen menetelmillä.

Kirjasta löytyy kehon energia-aineenvaihdunnan kertaamiseen runsaasti aineistoa pikkupiirteitä myöten. Glykolyysi (glukoosin energiakäyttö) ja sitrunahappokierto saavat tilaa. Onneksi beetaoksidaatiokin mainitaan (rasvahappojen energiakäyttö). Nyt nimittäin on tullut tavaksi painottaa, miten ihminen elää sokerista (glukoosi) ja kovin sitä ravitsemukseen on tuputettu.

Eräs ”himourheilija” (Christer Sundqvist) salli blogissaan nimettömäksi jääneen asioista luennoineen biokemistin ihmetellä, onko opetuksesta jätetty toinen puoli pois turhana eli juuri rasvahappojen energiakäyttö. Samaa olen myös ihmetellyt pitkin talvikautta vaan laiskana en ehtinyt mainitsemaan.
On nimittäin niin, että elämää aloitteleva ihminenkin syö keto(geenisen)ravitsemuksen opein rintamaitoa imiessään. Kun pitäisi aloittaa lajinmukainen elämä syömisineen, monenmoista pukinsorkaa on jo tarjottu, minkä huomaa (lue kuulee) parhaiten lähestyttäessä kaupan kassaa ja sinne aseteltuja makeistarjouksia työntörattaista tavoittelevan ulottuville.

Kyllä väitöskirjassa kerrotaan, mikä insuliinin tehtävä on. Suomeksi, se lukitsee rasvat kudokseensa verensokerin ollessa koholla ja yrittäessään palauttaa verensokeria ”laillisiin lukemiin”. Samalla kiihtyy ylimäärä glukoosin rasvoiksi muuttaminen.
No siitähän lihoo! Niinpä. Luonto on sikälikin hurja ja omapäinen, että talletettu rasva koostuu paljolti täysin tyydyttyneistä ”kovista” rasvoista ja niiden rasvahapoista (palmitiihihappo ,16:0 ja steariinihappo, 18:). Mutta niiden käyttö kahden hiilen pätkinä AsetylCoA:n muodostukseen ATP-tuotannossa käy tanssin kepeydellä. Ja niitä riittää rasvakudoksessa. Energiapitoisuus ja suhteellinen keveys ovat myös mainittavia ”matkaeväitä”.

Mutta hei!
Alentunutta insuliinivaikutusta kudoksessa tutkittiin.

Niin on tehty jo pitkään. Miksi todella tanssitaan jatkuvasti samoilla jalansijoilla.
On nimitäin niinkin, että eräs keskeinen julkaisujen tekijälistassa mainittu henkilö (prof. Juhani Knuuti) on asettunut valvomaan tieteen puhdasoppisuutta sen sijaan, että osoittaisi todellista tutkijan rohkeutta käyttämällä haltuunsa uskottuja välineitä sen selvittämiseen, mikä todellinen syy on ryöstäytyneiden kansantautien takana. Tutkimukseen halukkaita nuoria riittää. Ohjaajan rooli on mahtava ja todellinen kunnia syntyy asioiden asenteettomasta selvittelystä.

Mutta kuitenkin: sydämelliset onnittelut väittelijälle pitkäkestoisen tutkimustyön loppuun saattamisesta. Tästä eteenpäin vastuu on itsellä. Varovaisuutta siinäkin mutta rehellisyyttä.