karppaus.infon arkistoitu foorumi

I am quite surprised at the response by Barbara Millen on the topic of saturated fats. As Nina Teicholz mentions, the report only covers pre 2010 literature. Since then, there have been several meta-analyses that shows no evidence linking saturated fats to CV risk. (1-3) It is surprising these studies were not included in the review!

http://www.bmj.com/content/351/bmj.h496 ... -responses

It is surprising these studies were not included in the review!

I have worked twice with the Nordic Nutrition Recommendations (NNR)[1,2,] and I read the earlier draft of the new US dietary guidelines with great interest. In this letter, I don’t want to make any comments on which papers were or were not included in the draft, I have only two more general comments.

I disagree with Nina Teicholz in the interpretation of the recommendations. In fact, the new US dietary guidelines are up to date on the latest evidence on the type of fats, carbohydrates and health. The message that reducing the intake of carbohydrates (with low nutritional quality) is likely to be more important in the US, compared with a further decrease in the intake of saturated fat, is very clear in my mind. Even the most recent meta-analyses have not shown that saturated fat would be good for us, so there’s clearly no point in recommending an increased intake.

My second comment is related to low-carbohydrate diets as a means to reduce weight. At least in the NNR, we don’t use the dietary guidelines as clinical guidelines, i.e., they are not for short-term treatment, but rather for long-term health promotion. I have personally no difficulties in accepting that a low-carbohydrate diet is effective during weight reduction. However, I have not so far seen any good evidence indicating that a very carbohydrate-restricted diet would promote health in the long term. For these reasons, in the NNR, we have mentioned low-carbohydrate diets as a way to lose weight, but these data did not affect the general macronutrient recommendations. The carbohydrate recommendation in NNR 2012 was set as 45 to 60 E%, and for fat between 25 and 40 E%, but we also point out that the quality of fats and carbohydrates is much more important than the intake level per se.

Rapid responses

... However, I have not so far seen any good evidence indicating that a very carbohydrate-restricted diet would promote health in the long term...

Mikä on riittävän pitkä aika vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle, jotta voi sanoa sen antavan terveyshyötyjä pitkällä aikavälillä? Tohtori Bernstein noudattanut riittävän (I-tyypin diabeetikko 69v, josta viimeiset n. 43v vhh:lla) kauan?
( http://www.diabetes-book.com/bernstein- ... -diabetes/ )

Mitä hyviä terveyshyötyjä vähärasvainen ja runsashiilihydraattinen ruokavalio on antanut pitkän aikavälin tutkimuksissa? Onko sellaisia tutkimuksia tehty ja kuinka pitkäaikaisia? Onko sellaisia tutkimuksia tehty ennen kuin kyseistä ruokavaliota alettiin suosittelemaan ja laitosruokasuositusten kautta pakkokäyttämään kaikessa kilpailutettavassa joukkoruokailussa?

…the committee seems to be completely dissociated from the top level scientific community, and unaware of the most updated evidence. There are now several new meta-analyses of both observational studies and also of randomized controlled trials clearly showing that there is no benefit of reducing saturated fat in the diet. All analyses and research can be criticized, but these meta-analyses have been published in leading scientific journals typically after critical reviews by three to five independent scientists (including a statistician), and by expert editors, so they cannot and should not be dismissed so easily.”

Equally important, wrote Astrup, is “that the scientific studies that were the basis for the ‘cut down on saturated fat’ recommendations have been re-evaluated, and it is quite clear that today we would have concluded that there is no robust evidence to substantiate the advice.”

“The same,” he continued, “applies to the importance of carbohydrate amount and source. Reducing total carbs or selecting the low glycemic index carbohydrates are well documented tools to produce weight loss and treat type 2 diabetes, and there is quite good evidence for efficacy and safety.”

... However, I have not so far seen any good evidence indicating that a very carbohydrate-restricted diet would promote health in the long term...

När SBU år 2010 utredde vilka koster som diabetiker borde rekommenderas, konstaterade man att ett stort antal studier visserligen talade för lågkolhydratkostens fördelar, men man ansåg att studierna antingen var för små eller inte varat tillräckligt länge. Man hade i förväg bestämt sig för att studierna skulle omfatta minst 50 personer i varje grupp som jämfördes och pågå minst 24 veckor vad gäller riskfaktorer och helst 1 år för ”patientviktiga utfallsmått”, något som ej närmare definierades. Sålunda återstod endast två studier som uppfyllde kriterierna, och ingen av dessa avsåg vad vi betecknar som egentlig lågkolhydratkost. Socialstyrelsen stödde sig sedan på denna rapport. Utredningarna mynnade således ut i de sedvanliga slutsatserna, att mer forskning behövs. Och att inte ändra rekommendationerna tills vidare.



Nu, fem år senare har emellertid en kontrollerad randomiserad studie som uppfyller kriterierna utredarna krävde publicerats i den kända tidskriften American Journal of Clinical Nutrition. Den är stor nog, mer än femtio deltagare i var grupp, uppföljning på ett år, och bortfallet måttligt. Den jämför kalorireducerad lågkolhydratkost (50-70 gram per dag) med högkolhydratkost (ca 200 gram) med samma antal kalorier, skillnaden utförs av energi från fett och protein. Resultaten visar att diabetikerna som lottats till lågkolhydrat kunde minska sin medicinering och hade trots detta bättre kontroll av sitt blodsocker. Detta om något kan kallas för patientviktiga utfallsmått. Och forskarna avslutar sina konklusioner med att lågkolhydratkost kan vara bättre på längre sikt



Det är således hög tid att Socialstyrelsen, diabetesvården och dietisterna tar till sig detta. Det finns inte längre någon ursäkt för att rekommendera något annat än det som är bäst för patienten.



Referenser:
1.http://www.sbu.se/upload/Publikationer/ ... lltext.pdf
2.http://ajcn.nutrition.org/content/early ... 1.abstract

Conclusions: Both diets achieved substantial weight loss and reduced HbA1c and fasting glucose. The LC diet, which was high in unsaturated fat and low in saturated fat, achieved greater improvements in the lipid profile, blood glucose stability, and reductions in diabetes medication requirements, suggesting an effective strategy for the optimization of T2D management.

^^Ehkä tuon tutkimuksen päätelmän mukaan joku voisi pian todeta, että tavallinen hiilihydraatti dieettikin on nykypäivänä riittävä?

The LC diet...achieved greater improvements in the lipid profile, blood glucose stability, and reductions in diabetes medication requirements, suggesting an effective strategy for the optimization of T2D management.

Results: Both groups achieved similar completion rates (LC diet: 71%; HC diet: 65%) and mean (95% CI) reductions in weight [LC diet: −9.8 kg (−11.7, −7.9 kg); HC diet: −10.1 kg (−12.0, −8.2 kg)], blood pressure [LC diet: −7.1 (−10.6, −3.7)/−6.2 (−8.2, −4.1) mm Hg; HC diet: −5.8 (−9.4, −2.2)/−6.4 (−8.4, −4.3) mm Hg], HbA1c [LC diet: −1.0% (−1.2, −0.7%); HC diet: −1.0% (−1.3, −0.8%)], fasting glucose [LC diet: −0.7 mmol/L (−1.3, −0.1 mmol/L); HC diet: −1.5 mmol/L (−2.1, −0.8 mmol/L)], and LDL cholesterol [LC diet: −0.1 mmol/L (−0.3, 0.1 mmol/L); HC diet: −0.2 mmol/L (−0.4, 0.03 mmol/L)] (P-diet effect ≥ 0.10). Compared with the HC-diet group, the LC-diet group achieved greater mean (95% CI) reductions in the diabetes medication score [LC diet: −0.5 arbitrary units (−0.7, −0.4 arbitrary units); HC diet: −0.2 arbitrary units (−0.4, −0.06 arbitrary units); P = 0.02], glycemic variability assessed by measuring the continuous overall net glycemic action-1 [LC diet: −0.5 mmol/L (−0.6, −0.3 mmol/L); HC diet: −0.05 mmol/L (−0.2, −0.1 mmol/L); P = 0.003], and triglycerides [LC diet: −0.4 mmol/L (−0.5, −0.2 mmol/L); HC diet: −0.01 mmol/L (−0.2, 0.2 mmol/L); P = 0.001] and greater mean (95% CI) increases in HDL cholesterol [LC diet: 0.1 mmol/L (0.1, 0.2 mmol/L); HC diet: 0.06 mmol/L (−0.01, 0.1 mmol/L); P = 0.002].

LC diet [14% of energy as carbohydrate (carbohydrate <50 g/d), 28% of energy as protein, and 58% of energy as fat (<10% saturated fat)] or an energy-matched HC diet [53% of energy as carbohydrate, 17% of energy as protein, and 30% of energy as fat (<10% saturated fat)]

Ravitsemussuositus henkilöille, joilla on sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä

Triglyseridit eivät sinänsä ole valtimosairautta aiheuttavia, koska niitä runsaasti sisältävät hiukkaset eivät suuren kokonsa vuoksi tunkeudu valtimonseinämään. Huomattavasti kohonnut triglyseridiarvo (yli 5, etenkin yli 10 mmol/l) altistaa haimatulehdukselle.

Triglyseridiarvo 2–5 mmol/l on yksi metabolisen oireyhtymän osatekijä. Se, kuten tyypin 2 diabetes, ovat itsenäisiä valtimosairauksien riskitekijöitä, koska niiden yhteydessä LDL-hiukkaset ovat pienikokoisia (ns. small dense LDL), HDL-kolesterolin pitoisuus on pieni, remnantti- eli jäännöshiukkasten pitoisuus on suuri ja eräät veren hyytymistekijät ovat tukokselle altistavia. Sekä pienet LDL- että jäännöshiukkaset tunkeutuvat herkästi valtimonseinämiin.

http://www.sydan.fi/ravitsemussuositus/riskitekijat

Ravitsemussuositus henkilöille, joilla on sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä

Triglyseridit eivät sinänsä ole valtimosairautta aiheuttavia, koska niitä runsaasti sisältävät hiukkaset eivät suuren kokonsa vuoksi tunkeudu valtimonseinämään. Huomattavasti kohonnut triglyseridiarvo (yli 5, etenkin yli 10 mmol/l) altistaa haimatulehdukselle.

Triglyseridiarvo 2–5 mmol/l on yksi metabolisen oireyhtymän osatekijä. Se, kuten tyypin 2 diabetes, ovat itsenäisiä valtimosairauksien riskitekijöitä, koska niiden yhteydessä LDL-hiukkaset ovat pienikokoisia (ns. small dense LDL), HDL-kolesterolin pitoisuus on pieni, remnantti- eli jäännöshiukkasten pitoisuus on suuri ja eräät veren hyytymistekijät ovat tukokselle altistavia. Sekä pienet LDL- että jäännöshiukkaset tunkeutuvat herkästi valtimonseinämiin.

http://www.sydan.fi/ravitsemussuositus/riskitekijat

Tyydyttyneiden rasvojen saannin vähentäminen ja korvaaminen kerta- ja monityydyttymättömillä rasvahapoilla,vähäkuituisten hiilihydraattien käyttö, laihduttaminen, alkoholinkäytön vähentäminen, kestävyysliikunta ja lihasvoimaharjoittelu laskee triglyseridejä

....itsenäisiä valtimosairauksien riskitekijöitä, koska niiden yhteydessä LDL-hiukkaset ovat pienikokoisia (ns. small dense LDL)
Sekä pienet LDL- että jäännöshiukkaset tunkeutuvat herkästi valtimonseinämiin.

Triglyseridit eivät sinänsä ole valtimosairautta aiheuttavia, koska niitä runsaasti sisältävät hiukkaset eivät suuren kokonsa vuoksi tunkeudu valtimonseinämään

....kylomikronien ja VLDL-hiukkasten jäännöksiä

.....tai VLDL-partikkelin osalta koko.

http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedot ... enDocument

I disagree with Nina Teicholz in the interpretation of the recommendations.

The reality is that the dietary guidelines do not serve over half the population. According to a recent JAMA paper (1), the average adult in the US is prediabetic. By definition these people have insulin resistance, which means they have some degree of carbohydrate intolerance

http://www.bmj.com/content/351/bmj.h496 ... -responses

Keskustelu käy vilkkaana BMJn kommenteissa....missä on nyt se suomalaisten hokema experttien konsensus? [/i]

Neljä asiantuntijaa: Näin selätetään kansantaudit 2020-luvulla

Neljä asiantuntijaa hahmotteli Yle Uutisten pyynnöstä, millainen olisi 2020-luvun Pohjois-Karjala-projekti. Tulevaisuuden Suomessa juotaisiin vähemmän alkoholia, syötäisiin entistä terveellisemmin ja liikuttaisiin enemmän. Vanhuksilla olisi yritystoimintaa. Rikkaat ja köyhät olisivat yhtä terveitä.

Ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Antti Heikkilä on eri linjoilla kuin kolme muuta asiantuntijaa. Heikkilä haluaisi, että diabeetikoille vähähiilihydraattista ruokavaliota tutkittaisiin.
– Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla on mahdollista saavuttaa II-tyypin diabeteksessa lääkkeetön tilaa, kun taas nykyisellä lääkehoidolla ei sitä voi saavuttaa. Lääkehoidon todellisia vaikutuksia ei ole koskaan tutkittu, Heikkilä linjaa.
Erikoislääkäri haluaisi tutkia myös kolesterolilääkkeiden vaikuttavuutta sekä statiinihoidon ja dementian mahdollista yhteyttä.

http://yle.fi/uutiset/nelja_asiantuntij ... la/8296342

13.50 – 14.50 Antti Heikkilä Praktisk näringsterapi

Låt Maten Vara Din Medicin