Mikä on terveellinen ruokavalioLuulen, että kaikki voivat olla yksimielisiä siitä, että terveelliset elämäntavat suojelevat sydäntä ja verisuonia, kuten Mai-Lis Hellénius kirjoitti (Läkartidningen 36/2012, sivut 1532-3). Kysymys onkin siitä, mitkä ovat terveellisiä elämäntapoja. Siitä tuskin on erimielisyyttä, että fyysinen aktiviteetti ja tupakoimattomuus kuuluvat niihin, mutta miten on niin sanotun terveellisen ruokavalion laita? Helléniuksen mukaan korkeintaan 10 prosenttia kaloreista saisi tulla tyydyttyneestä rasvasta.
On varmasti niin, kuten hän kirjoittaa, että ruuasta ja terveydestä on kirjoitettu 200 000 artikkelia, mutta luulen että yli 99 prosentissa niistä ei ole osoitettu tyydyttyneen rasvan syönnistä olevan haittaa tai sitten ne käsittelevät muita asioita. Käsitykseni perustuu osin 25 vuotiseen relevantin kirjallisuuden [1, 2] tutkimiseen, osin kirjeenvaihtoon Elintarvikeviraston asiantuntijoiden kanssa. Kolme vuotta sitten Dagens Medicin julkaisi 72 artikkelin listan dokumentaationa siitä, että tyydyttynyt rasva on terveydelle haitallista. Yhdentoista kollegan kanssa kävimme läpi kaikki tutkimukset ja totesimme, että vain kahden niistä saattoi hyvällä tahdolla katsoa tukevan väitettä. Loput joko eivät tukeneet väitettä, tai käsittelivät muita asioita.[3].
Myös ulkomaiset asiantuntijat alkavat omaksua kriitisen kannan. Eräs heistä on Walter Willet, ravitsemustieteen professori Harvardissa ja Sairaanhoitajatutkimuksen (Nurses' Health Study) - maailman suurimman ja pitkäkestoisimman ravitsemustutkimuksen - vetäjä. Hän on vuosikaudet varoitellut tyydyttyneestä rasvasta vaikka yksikään hänen ryhmänsä julkaisemista lukuisista artikkeleista ei osoittanut, että infarktipotilaat olisivat syöneet muita enemmän tyydyttynyttä rasvaa. Viime vuonna hän sanoi Los Angeles Timesin haastattelussa näin: »Rasva ei ole ongelma. Jos amerikkalaiset luopuisivat sokerijuomista, perunoista, valkoisesta leivästä, pastasta, valkoisesta riisistä ja sokeria sisältävistä napostelutuotteista, pääsisimme lähes kaikista ylipaino- , diabetes- ja muista metabolisista ongelmista.«
Hellénius väittää, että Välimeren ruokavalio on tutkitusti paras. On kuitenkin huomattava, että useimmissa kokeellisissa tutkimuksissa, joissa sitä on testattu, sitä on verrattu vallitsevaan runsashiilihydraattiseen ruokavalioon, jonka American Heart Association esitteli vuonna 1984. Siksi ei ole varmaa, että Välimeren ruokavalio olisi paras vaihtoehto ainakaan tyypin 2 diabeetikoille, jotka kaikkein eniten tarvitsevat terveellistä ruokavaliota. SBU:n raportissa »Diabetesruokavalio« kirjoittajat toteavat esimerkiksi, että »ei ole satunnaistettuja kliinisiä kokeelllisia tutkimuksia eikä kohorttitutkimuksia siitä miten Välimeren ruokavalio vaikuttaa heikentyneen glukoositoleranssin omaaviin henkilöihin», ja että »Välimeren ruokavalion vaikutuksista diabeetikoiin ei voida tehdä johtopäätöksiä.« [4].
SBU:n raportin ulkopuolisena tarkastajana huomautin, että on yli 20 insuliiniresistenttejä tai diabeetikoita koskenutta satunnaistettua ruokavaliotutkimusta. Meta-analyysini niistä osoittaa, että vähähiilihydraattinen ruokavalio on ylivoimainen runsashiilihydraattiseen verrattuna.[5]. Paastoverensokeri, paastoinsuliini ja HbA1C normalisoituivat, verenpaine ja paino laskivat ja useimmat potilaat saattoivat vähentää diabeteslääkitystään tai luopua siitä kokonaan. Vaikutus alkoi näkyä kun hiilihdraattien osuus pudotettiin alle 40 prosentin ja oli sitä suurempi mitä alemmas sitä laskettiin. Tämä tapahtui ilman kielteisiä lipidivaikutuksia; LDL ja kokonaiskolesteroli eivät muuttuneet, HDL nousi hieman ja triglyseridit romahtivat vaikka tyydyttyneen rasvan osuus energiansaannista oli monissa tutkimuksissa 25 ja 50 prosentin välillä.
Tämän analyysin tulosta ei kuitenkaan otettu lopulliseen raporttiin siksi, että tutkimusten katsottiin olleen liian lyhytaikaisia ja pieniä. Kaivattiin myös tutkimuksia vähähiilihydraatisen ruokavalion pitkäaikaisista vaikutuksista sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen. Se, että kaikissa tutkimuksissa saavutettiin koehenkilöiden pienestä lukumäärästä huolimatta tilastollisesti merkitseviä tuloksia, osoittaa kuitenkin, että hoito oli tehokas. Lisäksi ruokavalion noudattamisen valvonta oli huomattavasti tarkempaa kuin suurissa ruokavaliotutkimuksissa. Useissa näistä tutkimuksista koehenkilöt saivat syödä vain tutkimuskeittiössä valmistettua ruokaa, kun taas suurissa tutkimuksissa tiedot siitä mitä koehenkilöt ovat syöneet ovat perustuneet haastatteluihin.
Tietenkin on tärkeää tuntea kaikkien hoitojen pitkäaikaisvaikutukset. Tuntuu kuitenkin epätodennäköiseltä, että ruokavalio, joka parantaa kaikkia diabeetikon vakavia riskitekijöitä, voisi olla epäterveellinen pitkällä aikavälillä. On myös huomattava, että lukuunottamatta yhtä Uuden Seelannin sokeriteollisuuden rahoittamaa tutkimusta ei runsashiilihydraattinen ruokavalio ole osoittautunut terveelliseksi diabetespotilaille ainoassakaan RCT-tutkimuksessa sen enempää lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä.
LCHF-ruokavalion pitkäaikaisvaikutukset tule tutkia, mutta siihen liittyy ongelma.
Nielsenin ja Joenssonin kontrolloidussa ruokavaliotutkimuksessa monet verrokkiryhmän potilaat kieltäytyivät jatkamasta runsashiilihydraattisella ruokavaliolla saatuaan kuulla LCHF-ryhmän hyvistä tuloksista.[6]
Hakasuluissa olevat kirjallisuusviitteet: kts.
.
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
