karppaus.infon arkistoitu foorumi

Merkillinen muffinsitutkimus Uppsalasta



Ovatko palmuöljyssä paistetut (runsaasti sokeria sisältävät) muffinsit hieman haitallisempia maksalle kuin palmuöljyssä paistetut? Ehkä:

•Ann Fernholm: Märklig muffinsstudie genomförd av Uppsalaforskare

•UNT: Bukfett kan motverkas med rätt fetter

Pääpointti lienee se, ettei kannata syödä suurta määrää runsaasti sokeria sisältäviä muffinseja joka päivä. Rasvan laadulla lienee vähemmän merkitystä. Ja vaikka runsaasti omega-6-rasvahappoja sisältävä auringonkukkaöljy olisi muffinseja syötäessä maksan kannalta hieman palmuöljyä parempi vaihtoehto, niin se lisää sydäntautiriskiä. Tätä vaihtokauppaa en haluaisi tehdä.

Vähähiilihydraattinen ruokavalio - ilman muffinseja - on muuten parasta hoitoa rasvamaksalle vaikka sisältäisikin tyydyttnyttä rasvaa.

Riskinä on, että jotkut katsovat tutkimuksen antavan tekosyyn mussuttaa sokerisia auringonkukkaöljymuffinseja. Sitten he lihovat ja saavat sydäntaudin (mutta eivät ehkä niin rasvaista maksaa).

Diabetestohtori Anders Tengblad tuo blogissaan mielenkiintoisia terveisiä Berliinissä pidetystä suuresta diabeteskonferenssista EASD:stä.

Konferenssin ravitsemussymposiumissa teemana oli maksan rasvoittuminen. Siitähän on runsaasti viitteitä, että diabeteksen puhkeamista edeltää rasvan kertyminen maksaan.

Symposiumissa Ulf Riserius kertoi "muffinsiprojektistaan", jossa vertailtiin auringonkukkaöljyssä ja palmuöljyssä paistettuja muffinseja. Palmuöljyn oli määrä edustaa tyydyttyneitä ja auringonkukkaöljyn monityydyttymättömiä rasvoja. Tulokset osoittivat, että palmuöljy aiheutti enemmän maksan rasvoittumista kuin auringonkukkaöljy. Tällä perusteella Riserius päätyi siihen johtopäätökseen, että on edullista vaihtaa tyydyttynyttä rasvaa monityydyttymättömiin.

Kuulostaako tutulta? Juuri tätä mantraa esimerkiksi professori Mikael Fogelholm on toistellut.

Symposiumissa tämä johtopäätösvaiheessa tehty tutkimushuijaus ei mennyt läpi. Riseriukselle huomautettiin, että absoluuttinen ero oli marginaalinen. Ja että tulosten perusteella voitiin tehdä johtopäätöksiä vain palmuöljystä verrattuna auringonkukkaöljyyn, ei kaikista tyydyttyneistä rasvoista verrattuina monityydyttymättömiin. Myös auringonkukkaöljyn inflammaatiota lisäävä vaikutus nostettiin esille.

Ilmeinen "elefantti olohuoneessa" oli Tengbladin mukaan seikka, jota osoitti eräs toinen presentaatio: Kaikkein eniten maksan rasvoittumista lisäävät hiilihydraatit yleensä ja fruktoosi erityisesti. Se, joka vaihtaa tyydyttynyttä rasvaa hiilihydraatteihin, joutuu Tengbladin mukaan todennäköisesti ojasta allikkoon. - Milloin tämä näkemys mahtaa saavuttaa Uppsalan, hän ihmettee.

Magnesiumin puute on yleistä diabeetikoilla, sehän tidetään ennestään. Magnesiumin matala pitoisuus seerumissa korreloi diabeetikon säärihaavaan, ilmenee turkkilaisesta kliinisestä tutkimuksesta. Aineistona oli 49 diabeetikkoa ja 49 tervettä verrokkia. Diabeetikkojen seerumin magnesiumpitoisuus oli verrokkeja pienempi ja se korreloi säärihaavan riskiin. Diabeetikon magnesium tulee mitata ja korjata tarvittaessa, kirjoittavat tutkijat.

Valitettavasti seerumin Mg-mittaus on epäluotettava, sillä 99 % veren magnesiumista on punasoluissa ja vain 1 % seerumissa. Pitäisi siis mitata punasoluista, mutta koska niin ei käytännössä tehdä, diabeetikon kannattaa harkita syökö hän mieluummin varmuuden vuoksi magnesiumia ruoan lisänä vai ottaako säärihaavan ja amputaation riskin.

Toinen uusi tutkimus osoittaa, että reilu magnesiumin saanti vähentää ikäihmisten riskiä sairastua kognitiivisiin häiriöihin (muisti, hoksottimet, oppiminen jne) (Cherbuin ym. 2014).

Kolmas uusit tutkimus vahvistaa, että runsas magnesiumin saanti vähentää aivohalvauksen riskiä (Sluijs ym. 2014). Sekin vaanii erityisesti diabeetikkoja.

Neljäs uusi raportti (meta-analyysi ja systemaattinen kirjallisuuskatsaus) kertoo, että magnesiumin saanti korreloi käänteisesti CRP:n kanssa (Dibaba ym. 2014) Toisin sanoen, mitä enemmän magnesiumia, sitä pienempi CRP (eli matala-asteinen krooninen inflammaatio). Sitähän me kaikki haluamme pienentää, eikö niin? Suositellaan erityisesti diabeetikoille, etenkin kun nyt jopa Uusitupa ja Schwab ovat oivaltaneet, että diabetes on tulehdustauti. Itselläni CRP oli 3 viikkoa sitten 0,55 mg/l.

Ozgür Keşkek S, Kırım S, Karaca A, Saler T. Low serum magnesium levels and diabetic foot ulcers. Pakistan Journal of Medical Sciences. 2013;29(6):1329-33.

Cherbuin N, Kumar R, Sachdev PS, Anstey KJ. Dietary mineral intake and risk of mild cognitive impairment: the PATH through life project. Frontiers in Aging Neuroscience., 04 February 2014 | doi: 10.3389/fnagi.2014.00004

Sluijs I, Czernichow S, Beulens JW, et al. Intakes of Potassium, Magnesium, and Calcium and Risk of Stroke. Stroke. 2014 Feb 11.

Dibaba DT, Xun P, He K. Dietary magnesium intake is inversely associated with serum C-reactive protein levels: meta-analysis and systematic review. European Journal of Clinical Nutrition. 2014 Feb 12. doi: 10.1038/ejcn.2014.7.

Uppsalassa ollaan erikoistuttu kehittelemään tutkimusasetelmia, joilla voitaisiin osoittaa tyydyttynyt rasva epäterveelliseksi.

Kostdoktorn: Märklig muffinsstudie från Uppsala

Ruotsalaistutkijat testasivat miten käy viskeraaliselle (sisäelinten ympärillä olevalle) rasvalle, maksarasvalle ja rasvattomalla kehon massalle (~ lihaksille), kun terveille ihmisille syötetään yli energiantarpeen tyydyttynyttä rasvaa (palmyöljyä) tai runsaasti linolihappoa sisältävää monityydyttymätöntä rasvaa (auringonkukkaöljyä).

Liiallinen tyydyttyneen rasvan saanti palmuöljynä lisäsi kaksi kertaa enemmän sisäelinten rasvoittumista, kuin auringonkukkaöljy. Myös maksan rasvoittuminen lisääntyi enemmän palmuöljyjaksolla. Tämä tutkimus nakertaa edelleen pohjaa netissä pörrääviltä väitteiltä, että tyydyttyneillä rasvahapoilla olisi merkittäviä etuja terveydelle. Päinvastoin, todennäköisesti tyydyttynyt rasva lisää aineenvaihdunnallisesti haitallisen sisäelinrasvan ja maksan rasvoittumisen vaaraa. Ainakin liiallisesti käytettynä lihomistilanteessa.

Facebook

Tämä tutkimus nakertaa edelleen pohjaa netissä pörrääviltä väitteiltä, että tyydyttyneillä rasvahapoilla olisi merkittäviä etuja terveydelle. Päinvastoin, todennäköisesti tyydyttynyt rasva lisää aineenvaihdunnallisesti haitallisen sisäelinrasvan ja maksan rasvoittumisen vaaraa

Facebook

Kasvissyönti on tutkitusti muutoinkin terveellistä. Kasvisruokavalio voi pienentää ainakin diabeteksen ja sydän- ja verisuonioireiden riskiä sekä pidentää elinikää.

Kasvisruoka laskee verenpainetta

^^ Eikös se tärkein ja selkein tulos tuosta tutkimuksesta ole, että jos syö joka päivä 700 kaloria
muffinsseina (jokamikä on aika hyvä malli mille tahansa leivonnaiselle) niin maksa rasvoittuu?
--> Jos haluaa välttää maksan rasvoittumista, niin tätä ei kannata tehdä. Ei vaan kannata.

Enkö näytä hyvältä? Painan 150 kiloa ja verensokerit ovat kunnossa", hän myhäilee Töölön-asunnossaan.

70-vuotispäivien alla hän ei jaksanut kannatella 170 kiloa.


"Mutta nälkäisenä ei jaksa, eikä näillä jaloilla pääse harjoittamaan tarpeeksi liikuntaa. Atkins-tyylin ravinto ja viinanjuonnin vähentäminen auttoivat."

Aluksi lähti 30 kiloa. Kymmenen kiloa sai tulla takaisin.

"Pitäähän joskus juhliakin."

[i]Voi pienentää...?

Ehkä tärkein tieto sokerin haitoista ilmenee hiljattain julkaistusta endokrinologian professori Robert Lustigin 175 maata käsittelevästä tutkimuksesta. Ylipaino ei ole sinänsä ongelma. Kysymys on siitä, mistä lähteestä ylimääräiset kalorit tulevat. Jokaista 150 kalorin energian lisäystä kohden diabetes lisääntyi 0,1 prosenttia, mutta jos tuo energianlisäys tuli pelkästään sokerista, niin diabetes lisääntyi 1,1 prosenttia eli sokeri nosti diabeteksen määrää kymmenkertaisesti. Sokeri on diabeteksen todellinen syy, eikä pelkällä ylipainolla sinänsä ole merkitystä. Tämähän on mitä ilmeisintä lääkärin kliinisessä työssä, mutta Fogelholmhan ei ole lääkäri. On hyvin paljon diabeetikkoja, jotka ovat normaalipainoisia, mutta he toipuvat, kun jättävät liiat hiilihydraatit ja ennen kaikkea sokerin. Täytyy vain ihmetellä tämän maan mediaa, joka leikkii kaikkitietävää mutta ui pimeässä syvissä pohjamudissa ja on sellaisten besserwissereiden kuin Fogelholmin pyöriteltävissä. Toimittaja olisi voinut edes kysyä mihin tieteelliseen tosiasiaan perustuu hänen näkemyksensä, että WHO:n suositus on liian tiukka suomalaisille, ja että miksi eläinrasvat ovat vaarallisia kun tutkimus osoittaa muuta.

Sairaanhoitojärjestelmä salaa totuuden siitä mikä aiheuttaa diabeteksen: Liiallinen hiilihydraattien saanti.

Se päivä tulee, jolloin vastulliset henkilöt Sosiaalihallituksessa ja Elintarvikevirastossa joutuvat vastaamaan siitä, että hirveä petos on saanut jatkua näin kauan - ja aiheuttaa satojatuhansia ennenaikaisia kuolemia (kärsimystä, sokeutta, amputointeja, dementiaa, toivottomuutta)

Lääkkeen virallinen määritelmä:

”Lääke on tuote, joka ehkäisee, lievittää tai parantaa sairauden.”

Kuten sanoin Ullångerin apteekissa/terveyskeskuksessa 2008:

”Ostan diabeteslääkkeeni ICA:sta”

Lääkitykseni, joka alensi verensokerini tehden minusta terveen, käsittää:

Paljon voita (80 g/päivä)
Kooskosöljy (80 g/päivä) (ei ostettu ICA:sta)
120-140 g pekonia
4 paistettua munaa
4 kovaksikeitettyä munaa
100 g katkarapuja
aluksi 37 cl punaviinia/ilta (ei ostettu ICA:sta)
1 litra hiilihapotettua vettä/päivä
50 g juustoa, mitä rasvaisempaa sitä parempi
6 kupillista espressoa

Ei koskaan nälkää, aamiainen klo 8:30, päivällinen klo 19:00

Paino: miinus 20 kg (95:stä 75:een kg) viidessä vuodessa
Verenpaine ja verensokeri normaaleja.
Verensokeri HbA1c: 4,5-4,9 (Uusi arvo: 41) ilman kemiallisia valmisteita)

Nykyisin voin päättää päiväni 225 grammalla Alvesta-jäätelöä (2 g hiilihydraatteja) MMMMMMMM!

Suomessa tarvitsemme joka tapauksessa puolueettoman totuuskomitean selvittämään THL:n, diabeteksen käypä hoito -suositusten laatijoiden ja Suomen Diabetesliiton vastuun tarpeettomien kärsimysten ja turhien hoitomenojen aiheuttamisesta pimittämällä tahallisesti diabeteksen kehittymisen ja sen etenemisen todellinen syy.

Tällaisten tutkimusten täydellinen puuttuminen tieteellisestä kirjallisuudesta johtuu mielestäni siitä, että on olemassa vahvoja intressejä estämään erilaisten jo aavistettujen totuuksien tieteellinen vahvistaminen. On laajasti todistettu miten lihavat, diabeettiset ja korkeasta verenpaineesta kärsivät potilaat ovat voineet luopua suuresta lääkearsenaalistaan vähennettyään rajusti hiilihydraattien määrää ruokavaliostaan. Mikäli tämä kokemusperäinen tieto vahvistettaisiin tieteellisessä tutkimuksessa, se muodostaisi tietenkin suuren uhkan kaikille lääketeollisuuden näistä lääkkeistä saamille voitoille. Se uhkaisi vastaavalla tavalla myös suurta osaa elintarviketeollisuuden raffinoituja massatuotteita.

Näin asiat ovat.
Saatoin katsella ulkomailla TV-tohtorin (tri Väänänen) diabeteslausumia (kiitos linkistä).
Itse diabetesta kokemattomalla asiantuntijalla oli selkeä näkemys / asenne, joka puolsi insuliinihoidon aloittamista tietyn havainnoinnin jälkeen (HbA1c > 7% / paastosokeri >10 mmol/l.) Metformiini ja inkretiinihormonit mainittiin. Hoitouloksia odotettiin 6 - 12 kk:n kuluessa lääkityksen alkamisesta. Näin siis hoidetaan yhtä oiretta mutta mutta samalla lisätään toisia MetS:n oireita.

Lääkärikunta on koko historiansa aikana oppinut / opetettu ensi sijalla ehkäisemään sairauksia ja toissijaisesti niitä hoitamaan. Äkilliset hoidot tietenkin tulevat sen lisäksi kuten vammat, erilaiset infarktit jne. Juuri näissä olemme tänä päivänä tosi hyviä.

Tri Väänänen suosittaa oikeaoppisesti käypähoitosuosituksen mukaisia menettelytapoja (jonka englantilaisessa tekstissä mainitaan, että emme osaa ehkäistä tai hoitaa tyypin 2 diabetesta - ja tämä onkin totuus), laihdutus, liikunta, oikea ravitsemus ja lääkitys. Haluaisin tietää, kuinka monta oikeata diabeteksen remissiota (täysi oireettomuus) TV-tohtori on tällä hoitokaaviolla saavuttanut.

En havainnut, että olisi puututtu sanallakaan siihen, mikä sokeriaineenvaihdunnan häiriön (ja samalla muitakin hengenvaarallisia oireita) aiheuttaa eli elimistön kyllästäminen sokerilla sellaisenaan ja muilla hiilihydraateilla, jotka elimistö loppupeleissä käsittelee sokereina (viljat yleensä ja muut tärkkelystuotteet).

Olen neuvonnassani tottunut siihen, että puuttumalla ylimittaiseksi suositettuihin hiilihydraatteihin, enintäin kolme kuukautta riittää vakuuttamaan neuvottavan menetelmän vaikuttavudesta, ei ainoastaan sokerimetabolian vaan myös rasva-aineenvaihdunnan, painonhallinnan jne edullisesta kehittymisestä.

Kaikkein valitettavinta on se, että "virallinen järjestelmä" pitää kynsin ja hampain kiinni jostakin ikivanhasta ravitsemusihanteesta, jonka huono teho paljastuu suorassa potilashoidossa / -neuvonnassa ja on luettavissa kaikista masentavista terveystilastoista.

Ilahduin tuoreesta kirjoituksesta, joka tulee tieteen huipulta ja jonka lukeminen pitäisi määrätä lääkärikunnalle pakolliseksi (http://20.fi/12059)

Tärkein syy keskivartalolihavuuteen on insuliiniresistenssi. Insuliiniresistenttien on parasta minimoida hiilihydraattien saanti. Hiilihydraatit nostavat nimittäin heidän verensokeriaan ja insuliinitasoaan, mikä on hyvin haitallista heidän terveydelleen.