karppaus.infon arkistoitu foorumi

Jos täällä vanhalla mantereella eletään ainakin vähän "Ukraina hälytystä", USA:n ADA (American Diabetes Association) on julistanut DiabetesHealth-lehden mukaan T2D-hälytyksen.
USA:ssa ollaan meitä edellä, kun vain runsas neljännes ei tiedä sairastavansa seurauksiltaan kohtalokasta 2-diabetesta. Meillähän uskotaan vielä, että hiljaisuudessa ja löytymättä sama luku olisi toinen mokoma lisää jo diagnosin saaneiden päälle.

Tarjolla on lukijoiden käyttöön testi: http://www.diabetes.org/are-you-at-risk ... risk-test/

Pikatestasin itselleni 6 pistettä 2-diabetesta 18 vuotta sairastaneena - siis melkein terveen paperit. Selittäisikö testin laatu amerikkalaisten pienehkön "piilodiabetes"-prosentin?

T2D-tilanne on tällaisessa pienessä Suomen kaltaisessa maassa mielenkiintoinen. Eräs ennuste (Leif Groop) veikkailee meille melkein kaikille T2D-diagnosia näkyvissä olevassa tulevaisuudessa.

Todellisuus olisi tässäkin tarua ihmeellisempi. Varustamalla terveydenhuollon yksiköt hinnaltaan edullisella HbA1c-laitteella, piilodiabeetikot "näkisivät päivänvalon" tuossa tuokiossa. Kun suorittamissani tutkimuksissa omakustannushinta on 5 - 7 € / tutkimus, suursarjoina yhteishankintana sama hinta voisi olla Euron luokkaa, vähän päälle.
Samalla kyllä saattaisi paljastua toinenkin totuus: "suositetulla syömisellä diabeetikoksi".

Huom!
Tänään (28.03.) ilmestyneessä Lääkärilehdessä on laaja diabetekseen liittyvä teemaliite. Suosittelen mahdollisimman monelle siihen perehtymistä. Lääkärilehteä voi lukea mm useimmissa kirjastoissa.

Artikkelit ovat tunnettua "tutkittua tietoa".

Aina selvemmin käy ilmi (myönnetään), ettei diabetesta (erik. muotoa T2D) osata ehkäistä ja hoidossakin on ongelmia. Diabetes lohkaisee terveydenhuollon budjetista 15%.

Lääkehoito kinnostaa.

HUS-professori ja ylilääkäri Johan Eriksson vaikuttaa ainakin vähän mieltyneen uutuuslääkkeeseen, joka ehkäiseen sokerin takaisinimeytymistä munuaisissa (SGLT2:n estäjä, Forxiga). Glukoosia poistuu virtsan mukana jotakin 50 - 80 grammaa vuorokaudessa (kusastahan kankahalle).
Forxigasta on tälläkin palstalla kirjoiteltu. Erikssonin mukaan myönteisiä kehollisia muutoksia on havaittu ja painoakin on saatu pois johonkin muuhun lääkkeeseen verrattuna. Toki tiedetään, että insuliini ja sulfonyyliureat pakkaavat lihottamaan.
Sitävastoin hirveän tiukassa on sen myöntäminen, että vastaavan glukoosimäärän voisi jättää syömättä. Sehän ei olisi edes kova vaatimus ruokajärjestyksessä.

Kohta pari vuosikymmentä omaa diabetestaan onnistuneesti hoitaneena voi vain todeta, että tuttuja asioita toistetaan, lääkkeisiin luotetaan ja uusia odotetaan. Ennakkoluuloton lähestyminen diabetesongelmaa ratkottaessa puuttuu, se kielletään tai ainakin sivuutetaan ehkä epämiellyttävänä, liian helppona.

Pieniä viitteitä alkaa kuitenkin näkyä (ei kuitenkaan tässä Lääkärilehden numerossa). Helsingin Sanomat liitti tämän päiväisessä numerossaan sokerin alkoholista riippumattomaan rasvamaksa-tautiin. Prof. Yki-Järvinen näytti olevan ainut asian ymmärtäjä asiantuntijahaastattelussa. Tämä antaa kuitenkin lupauksia. Ehkä ajan myötä oivalletaan, ettei T2D (rasvamaksan tavoin) ole kuin yksi päätetapahtuma metabolisen oireyhtymän (MetS) monenkirjavassa päätetapahtumaluettelossa. Muita tietenkin ovat mm sv-taudit ja hyvin monet laskevat samaan ryhmään myös Alzheimerin aivorappeutuman. Eikä luettelo ole ollenkaan täydellinen.

Yhteisen tekijän etsintä ontuu, kierretään kuin kuumaa puuroa. Olisiko sittenkin sokeri? Sokeritaudista ainakin puhutaan.

DIABETEKSEN RUOKAVALIOHOITO

Huomisesta lähtien uusin kirjani Diabeteksen ruokavaliohoito on saatavissa kirjakaupoista ja kustantajan nettikirjakaupasta. Tulen puhumaan aiheesta eri puolella Suomea. Aloitan esiintymisellä Rovaniemen Suomalaisessa kirjakaupassa lauantaina 5. huhtikuuta klo 12.00.

Kirja on jatkoa edelliselle diabeteskirjalleni, jonka myynnin yrittivät estää sellaiset tahot kuin Suomen Lääkäriliitto ja Suomen diabetesliitto pelottelemalla kirjakauppojen sisäänostajat. Erikoinen tapa, joka lienee moderni versio kirjarovioista. Ihmiset kuitenkin löysivät kirjan. Palautteiden perustella useampi tuhat diabeetikkoa muutti elämänsä ja pääsi kaikista lääkkeistä.

Tämä uusi kirja on jatkoa edelliselle, mutta se on myös täysin uusi näkökulma niin diabetekseen kuin moneen muuhunkin sairauteen. Kirja on rakentunut ihmisten kokemuksista, nykytiedosta ja omasta kliinisestä kokemuksestani diabeteksen ja muiden sairauksien hoidossa. Kerron, miksi sokeri on vaarallista ja miten se aiheuttaa sydäntautia sekä muita sairauksia. Käsittelen myös kolesteroliasiaa ja dementiaa uudesta näkökulmasta. Kaikki nämä sairaudet ovat yhteydessä toisiinsa.

Vaikka omassa yksityiselämässä pitäisi esimerkiksi voita hyvänä rasvavaihtoehtona, on epäeettistä ilmaista näitä näkemyksiä potilaalle. Pitäkäämme me ammattilaiset vain kiinni yhteisistä suosituksista ja tutkimusnäytöstä, niin kuin muissakin asioissa.

Näin siis sanoo ravitsemusterapeutti Tarja Martikainen Kuopiosta. Eli "pitäkäämme me ammattilaiset vain kiinni yhteisistä suosituksista ja tutkimusnäytöstä", vaikkei sitä tutkimusnäyttöä olekaan, kuten neljä uutta meta-analyysiä osoittaa. Niihin on kerätty kaikki relevantti tutkimustieto, eikä se tue lainkaan Kuopion oppeja. Onko Martikainen siis lukutaidoton? Vai onko vika luetun ymmärtämisessä?
Pekka Puskan rasvaopit joutavat romukoppaan

"Suomessa 1. ja 2. tyypin diabetesta sairastaa tällä hetkellä arviolta jo yli 500 000 ihmistä. Heistä noin 200 000 ei vielä tiedä sairastavansa tautia. Arvioiden mukaan seuraavien reilun kymmenen vuoden aikana sairastuneiden määrä kaksinkertaistuu, jos mitään ei tehdä."

Veijo:
Tehtävää on varmasti enemmän kuin tarpeeksi mutta että jotain myös saataisiin aikaan niin olisi korkea aika alkaa myöntämään 40 vuoden kansalle päin naamaa valehteleminen. Pahinta on että kyseisiä satuja yhä edelleen puolustella valehtelemalla lisää, niin THL:n kain Diabetesliitokin taholta.

No ainakin minulla kakkoseen auttoi nopeasti lchf ruokavalio, kuusi vuotta on pysyneet verensokerit kurissa ilman lääkkeitä, asun maalla ja meitä vanhempaan ikäluokkaan kuuluvia on monta ja myös diabetes kakkosta tuttavapiirissä, kaksi on päässyt insuliineista eroon, useampi saanut sokerit kuriin ennenkuin tarvittiin lääkkeitä, viimeksi lainakoiraperheen isi joka heti diagnoosin saatuaan aloitti lchf ruokavalion vaimonsa kanssa, nyt on pitkäsokerikin tosi hyvä ja statiinitkin jääneet pois. Sitten on niitä jotka ovat lääkehoitoisia koska edelleen se rasvapelko tai sokeririippuvuus on vallalla ja ne insuliinihoidon seuraukset eivät mitään leikkijuttuja ole. Näön menetystä, jalat menee jne.
Eli ei ne rahalliset kustannukset ole se ainoa haitta, vaan ne inhimiliset kärsimykset mitä se diabetesliittojen suosittelema hoito aiheuttaa. (Onneksi alkaa tulla VHH dibetesliittojakin)
Insuliinia tarvitaan ykkösille ja varmaan osalla kakkosistakin on oma tuotanto heikentynyt, mutta senkin pystyisi mittaamaan, yleensähän meillä ei ole puutetta insuliinista vaan sitä on liikaa ja teho insuliiniresisenssin vuoksi heikentynyt.

Eli siis pitää alkaa puhumaan samaa kieltä päättäjien kanssa, ja osoittaa heille miten monta miljoonaa/miljardia näin toimien voitaisiin säästää, ja unohtaa tai "unohtaa" kokonaan se inhimillinen puoli.

Lukijoiden kannattaa muistaa, että tämä samainen Päivi Repo oli Kotimaa-osaston sivulla A15 perjantaina 21.3.2014 referoinut yliopistoprofessoria seuraavasti:

"Diabeteksesta on tulossa niin yleinen, että se voi joskus kuulua ihmisen normaaleihin ominaisuuksiin. Näin arvioi Lundin yliopiston professori Leif Groop, …"

[...]Katso viime perjantain HS:stä diabeteksen kasvuluvut ja päivä - pari aikaisemmat maksakuolemat. Ehkä valottuu, että olemme tuomittu kansa. Miksi?

OBJECTIVE To assess the long-term effects of dietary interventions on glycemic control, need for diabetes medications, and remission of type 2 diabetes.
RESEARCH DESIGN AND METHODS Originally, in a two-arm trial design, overweight, middle-aged men and women with newly diagnosed type 2 diabetes were randomized to a low-carbohydrate Mediterranean diet (LCMD; n = 108) or a low-fat diet (n = 107). After 4 years, participants who were still free of diabetes medications were further followed up until the primary end point (need of a diabetic drug); remission of diabetes (partial or complete); and changes in weight, glycemic control, and cardiovascular risk factors were also evaluated.
RESULTS The primary end point was reached in all participants after a total follow-up of 6.1 years in the low-fat group and 8.1 years in the LCMD group; median survival time was 2.8 years (95% CI 2.4–3.2) and 4.8 years (4.3–5.2), respectively. The unadjusted hazard ratio for the overall follow-up was 0.68 (0.50–0.89; P < 0.001). LCMD participants were more likely to experience any remission (partial or complete), with a prevalence of 14.7% (13.0–16.5%) during the first year and 5.0% (4.4–5.6%) during year 6 compared with 4.1% (3.1–5.0%) at year 1 and 0% at year 6 in the low-fat diet group.
CONCLUSIONS In patients with newly diagnosed type 2 diabetes, an LCMD resulted in a greater reduction of HbA1c levels, higher rate of diabetes remission, and delayed need for diabetes medication compared with a low-fat diet.

YLE uutisoi, että diabeteksen lisääntyminen on varsinainen pommi Suomessa. Miksiköhän, onkohan se tippunut jostakin ulkoavaruudesta meidän kiusaksemme? Diabetesprofessori toppuuttelee ja toteaa, että diabeteksesta tulee ehkä normaali elämäntilanne, mikä vaikuttaa todella merkilliseltä professorin sanomaksi. Tiedetään, että yli puolella väestöstä on geenejä, jotka altistavat diabetekselle. Heidän elimistönsä reagoi hiilihydraatteihin poikkeavalla tavalla, mikä johtaa ajan kuluessa väistämättä tyypin 2 diabetekseen. Miksi professori ei puhu mitään vähähiilihydraattisen ruokavalion puolesta? Tämä ruokavalio olisi nimittäin ainoa todellinen ratkaisu näille ihmisille.

Jos nämä professorit saavat jatkaa tässä maassa, voi sanoa hyvästit terveelle kansantaloudelle. Tällä menolla tässä maassa on pian 2,5 miljoonaa diabeetikkoa. Miksi ei siis voida huomioida vähähiilihydraattisen ruokavalion mahdollisuuksia? Niin kauan kuin asioita hoitaa pieni suljettu korruptoitunut mafia meillä ei ole toivoa.

Valtiovarainministeriön pitäisi rahoittaa tutkimus, jossa verrataan vähähiilihydraattista ruokavaliota ja virallista suositusta keskenään diabeteksen hoidossa, koska lääketeollisuus ei sellaista tutkimusta rahoita. Tutkijat pitäisi palkata maan ulkopuolelta, sillä tämän maan tutkijoilla on ennakkokäsitys kaikesta. Minulla olisi tiedossa muutama todella huippututkija, jotka olisivat varmasti kiinnostuneita asiasta, sillä tällaista tutkimusta ei ole milloinkaan tehty ja sellaisen tekemistä on vastustettu kaikin tavoin. Tutkimus olisi todella käänteentekevä ja muuttaisi radikaalisti hoitokäytäntöjä. Muuttamalla ruokavaliosuosituksia voisimme estää tuon parin miljoonan sairastumisen. Olen täysin vakuuttunut asiasta kliinisen kokemukseni pohjalta, ja myös mitä nykytutkimus kertoo asiasta.

Samalla VVM voisi miettiä ravintotutkimuksen ja ravinto-terapeuttien koulutuksen tarpeellisuutta tässä maassa. Laitoksia voisi sulkea. Helsingin laitos uskoo leivän siunauksellisuuteen, ja vastaavasti Kuopio uskoo rypsiöljyn voimaan. Muu todellisuus ei mahdu noiden laitosten todellisuuteen. Voiko siis puhua mistään vakavasti otettavasta tieteestä? Kyseiset laitokset voisi sulkea ilman mitään haittoja. Tampereen yliopisto osoittaa ainoana sellaista ajattelukykyä, mitä odottaisi yliopistoilta. Koko ravintoterapeuttien armeija on tarpeeton ja kallis järjestelmä. Ravintoterapeutit opetetaan toistamaan vain yhtä totuutta. He eivät omaa kykyä tehdä havaintoja ihmisten todellisuudesta, vaan toistavat kuin nauhalta "hauki on kala, hauki on kala". Jos sitten potilas sanoo tehneensä muuta ja parantuneensa, niin heidät tyrmätään ja jatketaan, että "hauki on kala, hauki on kala" jne.

Olen lisännyt sivustoni etusivulle kaikkien luettavaksi nuoren Henri Pouholan blogin http://insuliiniton.blogspot.fi/ jossa hän kertoo tsemppailustaan yllättäen puhjenneen tyypin 1 diabeteksen kanssa. Tulemme seuraamaan Henrin pärjäämistä, mutta jo tässä vaiheessa voin sanoa, että todellisuus on taruakin ihmeellisempää.

Jos nämä terveysriskit ja etenkin lihavuus, joka myös liittyy sokerin liikakulutukseen, säilyvät halki lapsuuden ja nuoruuden, voivat ne altistaa myös sydänsairauksien ja diabeteksen kehittymiselle.