Kirjoitettu 29.4.2012
LÄÄKÄRILEHTI, LÄÄKETEOLLISUUDEN SENSUURIELIN
Siitä lähtien, kun Hannu Ollikaisesta tuli Lääkärilehden päätoimittaja, on lehden taso romahtanut ja lehti on rappiotilassa.
Ollikainen ei ole edes lääkäri, vaan kauppatieteen maisteri, joka ymmärtää kyllä bisneksen, mutta ei mitään kliinisestä lääkärintyöstä ja potilaan todellisuudesta. Tällainen tyyppi siis määrää, mitä julkaistaan ja mitä ei, joten tyhmimmällekin on selvää kenen asialla tämä tiedon manipuloija on.
Ennen lehdessä käytiin hyvinkin virkeää keskustelua kaikesta ja lehti antoi tilaa mitä erilaisimmille näkökannoille. Ollikaisen jälkeen tilanne muuttui radikaalisti. Lehti edustaa sitä yhtä ainoaa totuutta, jonka lähteet tulevat sylttytehtaalta. Lääketehtaat edustavat Jumalaa, eikä niitä saa pilkata. Hiemankin tätä jumalallista liittoa häiritsevät mielipiteet sensuroidaan ja nuoret lääkärit aivopestään uskomaan, että on olemassa vain yksi totuus. Lehdessä on jopa tieteellinen neuvottelukunta, jonka jäsenet eivät edes häpeä nykyistä tilannetta tai sitten he ovat valitun linjan kannattajia ja hykertelevät tyytyväisyydestä. Lääkärikunnan yläkasti puhuu tieteellisyydestä ja tieteellisesti tutkitusta lääketieteestä (Evidence Based Medicine, EBM) kun se todellisuudessa on SEBM ( Selective Evidence Based Medicine). Kun minua sensuroitiin, niin valitin aiheesta Lääkäriliiton puheenjohtajalle Heikki Pälveelle. Hän kertoi olevansa voimaton asian suhteen. Näin lääkäreitä vedätetään nykypäivänä. Pälve olisi myös erotettava.
Katson velvollisuudekseni julkaista näitä sensuroituja kirjoituksia sivuillani. Statiineja kritisoivan artikkelin kirjoittajina on Leo Utriainen ja Jussi Halleen. Utriainen on eläkkeellä oleva maailmana suurimman paperikoneyrityksen toimitusjohtaja ja Halleen dosentti. Utriaista aihe on kiinnostanut siksi, että hän oli menehtyä statiinien sivuvaikutuksiin, joita virallinen puoli ei halunnut tunnustaa todeksi. Hän on tehnyt maallikkona loistavantasoista tutkimustyötä, joka saa häpeään koko alan professoriklaanin. Jos tämä ei herätä lääkäreitä vaatimaan Ollikaisen eroa, niin meillä ei ole enää mitään toivoa siltä suunnalta.
OIKEA TOTUUS KOLESTEROLISTA?
Jussi Halleen, Leino Utriainen
Statiinien käyttä on kasvanut räjähdysmäisesti 1990-luvun alusta, ja Kela-korvauksia saaneita käyttäjiä oli vuonna 2010 jo lähes 700.000 (kuva 1, huom! Luvuista puuttuvat laitoshoidossa olevat vanhukset, joiden lääkitys hankitaan tukkuhinnoin, ja joita Kela ei korvaa). Suomessa on kerätty sydänsairauksista valtavasti tietoa THL:n ja Tilastokeskuksen rekistereihin, statiiniaikakaudeltakin jo yli 6 miljoonan potilaskäyttävuoden osalta. Kun myäs pallolaajennusten ja ohitusleikkausten määrä on lisääntynyt merkittävästi kyseisenä aikana, pitäisi tämän näkyä merkittävänä sepelvaltimokuolemien vähenemisenä virallisissa rekisteritilastoissa.
Tilastot osoittavat kuitenkin selkeästi, että statiiniaikakaudella työikäisten sepelvaltimokuolemien väheneminen on ollut marginaalista verrattuna edeltäviin vuosikymmeniin (kuva 2). Massiivisella statiinihoidolla ei siis ole saavutettu käytännössä minkäänlaista vähenemistä tyäikäisten sepelvaltimokuolemien määrään, päinvastoin. Lisääntyneet pallolaajennukset ja ohitusleikkaukset huomioiden näyttää siltä, että statiinien käytön lisääntyminen on saattanut jopa lisätä sepelvaltimokuolemia. Tämä vaikuttaa yllättävältä, mutta onko se sitä oikeasti?
Framinghamin tutkimus osoitti jo 25 vuotta sitten, että kolesterolin alenemisella on voimakas yhteys lisääntyneisiin sydäntautikuolemiin ja ennenaikaisen kuoleman riskiin (1). Vastaavanlaisia tuloksia on saatu useissa tutkimuksissa, ja alhainen kolesteroli todettiin Suomessakin terveydelle haitalliseksi jo 30 vuotta sitten julkaistussa autoklinikkatutkimuksessa (2). Useimmat angiografiset tutkimukset joissa on tutkittu kolesteroliarvojen muutosten ja verisuonitukosten välistä yhteyttä taas osoittivat, että kolesterolin aleneminen ei joko vaikuta millään tavalla verisuonitukoksiin, tai jopa pahentaa niitä (esim. 3,4).
Laaja tutkimusnäyttä osoittaa yksiselitteisesti ja kiistatta, että korkea kolesteroli ei ole sydäntautien riskitekijä vanhuksilla. Yli 90% sydäntautikuolemista tapahtuu vanhuksille, ja ainakin 20 julkaistua tutkimusta osoittaa, että ne vanhukset joilla on korkea kolesteroli elävät pisimpään (esim. 5,6). Vastikään julkaistun laajan, 136.905 ihmistä käsittäneen meta-analyysin mukaan sydänkohtauksen saaneilla on kauttaaltaan alhaiset kolesterolipitoisuudet (7). Herääkin väistämättä kysymys, millä perusteella vanhusten, sydäntautipotilaiden tai ylipäätään kenenkään pitäisi alentaa kolesteroliaan lääkehoidolla?
Statiineista on kuitenkin vähäistä hyötyä, mutta ainoastaan sydäntautipotilaille. Koska korkea kolesteroli ei ole heilläkään sydäntautien riskitekijä, hyäty ei voine liittyä kolesterolin alentamiseen vaan lääkeryhmän muihin vaikutuksiin. Vastikään julkaistiin laaja meta-analyysi, jossa oli käyty läpi kaikki sellaiset tutkimukset, joissa ei ollut mukana sydäntautia sairastavia, ja joissa oli ilmoitettu vaikutus kokonaiskuolleisuuteen (8). Aineistossa oli mukana 65.229 henkilöä, joilla oli suuri riski sairastua sydäntauteihin. Tutkimus osoitti, että statiineista ei ole merkittävää hyötyä edes suuren sydäntautiriskin omaaville henkilöille, jos he eivät jo sairasta sydäntauteja. Statiinien käytälle muilla kuin sydäntautipotilailla ei siis näyttäisi olevan mitään perusteita.
Yleisradion MOT-ohjelma toi syksyllä 2010 esille dyslipidemioiden käypä hoito Ðsuosituksia (9) laativien asiantuntijoiden voimakkaat henkilökohtaiset taloudelliset kytkökset lääketeollisuuteen. laativien asiantuntijoiden voimakkaat henkiläkohtaiset taloudelliset kytkäkset lääketeollisuuteen. Suositukset perustuvat lääketeollisuuden rahoittamiin kliinisiin tutkimuksiin, jotka tähtäävät myyntilupien saamiseen ja lääkkeiden markkinointiin. Viime aikoina on saatu runsaasti näyttöä siitä, että näiden tutkimusten koeasetelmia ja tuloksia on manipuloitu, minkä seurauksena statiinit on saatu näyttämään tehokkaammilta ja turvallisemmilta kuin ne oikeasti ovat (10). Vaikutelmaa on pönkitetty tekemällä harhaanjohtavia johtopäätöksiä ja perusteettomia yleistyksiä tutkimusten tuloksista, viittaamalla virheellisesti aiempiin tutkimustuloksiin, ja sensuroimalla tutkimuksia, joissa on saatu lääkemyynnin edistämisen kannalta epäedullisia tuloksia. Nämä keinot näkyvät valitettavasti räikeällä tavalla myäs hoitosuosituksissa ja niiden laatijoiden julkisuuteen antamissa lausunnoissa.