liljankukka kirjoitti:
Ajattelen, että istuminen sen kahdeksan tuntia mitä nyky toimistotyöntekijä istuu, + autolla työmatkat aamuin illoin, on haitaksi terveydelle, erityisesti tukielimille, mm.selällä, niskoille, hartioille ja peffalle, mutta että pelkästään sillä, että seisois sen kahdeksan tuntia (edelleen monet ne työmatkat autolla kulkevat) ei kyllä niin paljoa lisää energian kulutusta, että sillä laihtuis. Eikä ole selviö, että seisovat toimistotyöntekijät liikkuisivat vapaa-ajallaan yhtään sen enempää kuin ennenkään, seisominen itsessään ei lisää liikunnan määrää. Liikuntaan tai sen puuttumiseen vapaa-ajalla on sitten ihan muut syyt. Ja laihtuminen sitten tapahtuu muilla keinoin, esim. karppaus on hyvä metodi
. Mutta että joku cokiskompany syyttää tuoleja ja istumista kamoon...
Tästä liljankukan viestistä pulpahti mieleeni muistuma joidenkin vuosien takaa.
Aiemmassa kodissa asuessani tapasin kulkea työmatkat jalan. Se vei suunnilleen tunnin päivässä; tämä tuli tietysti muun normaaliaktiivisuuden ja liikkumisen lisäksi.
Sitten vaihdoin työpaikkaa melkoisesti kauemmaksi. Työmatkaan kuluikin äkkiä kolme tuntia päivässä, kulkuneuvosta toiseen välillä vaihtaen. Muu elämä jatkui jokseenkin samaan malliin kuin aiemmin.
Parissa vuodessa aloin havaita selvää pönäköitymistä ja kiristelevää housunkaulusta. Ikävää tunnetta keskivartalon seudulla, epämukavuutta.
Mietin mikä elämässäni oli muuttunut. Eipä juuri muu kuin se, että arjesta oli kadonnut joka viikko viisi tuntia hyötyliikkumista. Sen tilalle oli tullut viisitoista tuntia istumista liikennevälineissä. (Tottakai tämä samalla nipisti siitä jäljelle jäävästä vapaa-ajasta kymmenen aktiivista tuntia.)
Itselleni istumisen lisäys ja aktiivisuuden kapeneminen oli pahasta. En kuitenkaan harrastanut sokerijuomien juomista silloinkaan, kun kävelin (tai pyöräilin) työmatkat. Enkä harrasta nytkään.
Koko sokerijuomien hehkutus tuntuu kyllä aika hassulta. (Vaikka joisikin seisten kolansa.
)
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
