Palikka sana ei ole uusi, mutta tarkoittaa juuri sita mita taallakin on mainittu useaan kertaan: helppo asia, yksinkertainen tehtava tai tyyppi...Kaveripiirissani se oli hieman halventava sana eika missaan tapauksessa positiivinen. Lahdin Suomesta 80-luvun lopussa.
Allit on ollut paakaupunkiseudulla jo vuosikymmenia sanontana ja muutenkin monet sanat ovat vanhoja sanoja, mutta ihmisten paikasta toiseen liikehdinnan vuoksi siirtyvat. Meilla paakaupunkiseudulla oli koko siellaoloaikani monta murretta esilla, aitini puolelta savo, isani puolelta stadin murre : slangi, muualta muuttaneet kaverit ovat varittaneet puhumaani ja kuulemaani kieltani paljon.
Lapsilleni puhun suht koht kirjankielella, mutta sekakieltakin puhutaan (vaiko uutta "kehittynytta" kielta) ja heillepa vasta uusia arkipaivan sanoja onkin. Mummi tarjosi purkkaa, eivatka lapseni yhdistaneet sanaa jo osaamaansa purukumiin, lenkkarit ovat meilla basketit, meilla otetaan suihku, eivat edes tienneet moi -sanaa hei-sanan vastineena.....
Suomen kuvalehdessa olleet oikeat uussanat olivat kaikki minulle outoja.
(seuraan suomalaisista lehdista vain puutarha- ja kodinsisustus:remonttiaiheisia lehtia, niitakin vanhoina, jos jostain saan)
Nuorten kayttama "kehittynyt" kieli on valitettavasti huonoa suomenkielta ja on ikava jos palikkasanat sun muut vastaavat jaavat kieleen aikuisiallakin ja virallisissa tilanteissa.
"Mun mutsi sanoi ettei mun tarvii leikkii sun kaa". Tamantyyppisia lauseita kuulee nuorten suusta ja kirjoitettunakin? tamako on sita "kehittyvaa" kielta?