karppaus.infon arkistoitu foorumi

Korjasin edelliseen.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Olisikohan Turkin kohdalla pilkku väärässä paikassa?

Olen joskus nähnyt mainion pylväsgrafiikan, jossa oli erillisinä pylväinä oliiviöljyn, margariinin ja voin kulutus sekä sydäntautikuolleisuus kaikissa eri Länsi-Euroopan maissa. Oliiviöljyn kulutus oli lähes täysin kääntäen verrannollista sydäntautikuolleisuuteen kun taas yhdistetty voin ja margariinin kulutus korreloi lähes täysin sydäntautikuolleisuuden kanssa. Maissa, joissa käytettiin runsaasti oliiiviöljyä, sydäntautikuolleisuus oli lähes olematonta. Joitain pieniä poikkeuksia tästä yleisestä linjasta oli, esimerkiksi Ranska.

Tässä kirjassa lähtökohta on lähinnä "kansatieteellinen" eli perustuu paikallisväestön ohjeisiin. Toisissa ohjeissa sanotaan vain "oliiviöljyä", toisissa määrä voi olla huikeakin. Mitään suomalaisvirallisterveellistä rasvasäännöstelyä en ole havainnut.

_________________


Carpe diem, carp in dies

Jälleen kerran yhdistetty?

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Nappasinpa pois ot-viestin oliiviöljystä.

Taulukossa ne olivat erikseen. Ne molemmat korreloivat sydäntautikuolleisuuden kanssa, siksi puhuin yhdistetystä.

Parempi siis käyttää suoraan kylmäpuristettua kreikkalaista oliiviöljyä.

Yhdistetty voin ja margariinin kulutus, niinpä. Mikähän sen Ranskan selittäisi? Ehkä se, että siellä on syöty voita, ei transrasvamargariinia?

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Tasan samaa mieltä. Kävin jo nappaamassa tuon viestini pois, kun ajattelin että menee liian ooteeksi. Mutta erinomaisen suuren määrän näkyvät vievän extra virgineäkin Italiaan parantamaan sikäläisiä öljyjä.

Välillä epäilen, että ihmisillä on täällä ongelmia luetun ymmärtämisen kanssa. Sekä voi että margariini erikseen siis korreloivat sydäntautikuolleisuuden kanssa, mutta koska ne korreloivat molemmat, yhdistin ne itse. Ranska ei ollut suinkaan ainoa maa, jossa syötiin voita, mutta se oli ainoa, jossa voin kulutus ei korreloinut sydäntautikuolleisuuden kanssa.

Katsos en nähnyt päässäsi ollutta grafiikkaa.

Selittävä tekijä voi olla myöskin, että voita on syöty Pohjois-Euroopassa, jossa kasviksia on käytetty vähän, oliiviöljystä puhumattakaan.

Kasvikset korreloivat kovin monissa tutkimuksissa vähäiseen riskiin. Tietysti nekin voivat olla osoitus hyvästä arkielintasosta, on varaa syödä myös energiaköyhää ravintoa. Kasvikset voisivat selittää ranskalaista paradoksia. Silloin ollaan tasan lähtöruudussa: Voi ei ole sydänlääke, mutta ei myöskään riski. Öljy taas näyttää olevan sydänlääke, niinhän myös Harvardissa. Ja siinä Lyonissa.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

No nyt olen aika pitkälle samaa mieltä. Tosin yhdellä ehdolla: voi ei ehkä ole merkittävä riskitekijä jos samaan aikaan saadaan riittävästi antioksidantteja ja hyviä kylmäpuristettuja kasviöljyjä ja mieluiten vielä kalan rasvaa. Siis on syytä syödä riittävästi hedelmiä (tai ainakin marjoja), vihanneksia ja ehkä juoda hieman viiniäkin.

Kuin sä et sitä nähnyt?

(Laitoin kysymysmerkin)

Mielenkiintoisen teorian on Kendrick esittänyt ranskalaisesta paradoxista.

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Kiitos hyvästä postituksesta. Tämä on todella mielenkiintoinen näkökanta, jota olen miettinyt itsekin (siis ihan oma-aloitteisesti - jotain aivotoimintaa on siis jäljellä ). Ranskalaisethan ovat pitäneet perinteisesti hyvin pitkän lounastauon, ja lounas on syöty rauhassa kotona. Myös kreetalaisen perinteeseen on kuulunut se, että aterian jälkeen keskipäivällä on käyty lepäämään hetkeksi.

Jos jätät sen ehkä sanan pois niin allekirjoitan.

Olen nähnyt muuten ihan mitatun, oliko verensokeri vai insuliini käyttäytyi eri tavalla rauhallisen versus kiireisen aterian jälkeen. Siitä oli joskus meillä täällä keskustelun pätkäkin. Pohdittiin mm. vanhanaikaisen ruokarukouksen voineen olla suojaava tekijä ihan aineenvaihdunnallisesti.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Olkoon menneeksi.



Uskon myös siihen, että on paikallaan kiinnittää huomiota aterioimiseensa. Tällöin todella näkee ne ruoan värit ja maistaa ne maut siinä ruoassa ja elimistö tajuaa, että hei, nyt on ravintoa tulossa!

Yes! IMHO ruokasali on lähes välttämätön. Italiassa on tapana sisustaa keittiö hienoksi (tai sitten ei) ja syödä siellä. Ranskassa taas keittiö mielletään enemmän työtilaksi, ja syödään sitten ruokasalissa. Tämä ranskalainen ajattelu sopii minulle, kun on ensin huhkinut siellä keittiössä on rentouttavaa vaihtaa huonetta ja moodia rauhoittumiseen (paitsi lapset ei anna.) On myös halvempaa (jos neliöitä on yhtään enempää kuin vähän) pitää keittiö simppelinä ja unohtaa ne järkkyhintaiset pahvikaapistot, kun ruokasaliin ei tarvita kuin rauhallisen väriset seinät ja kunnon pöytä. Ja sen pöydän valaisuun halogeenivalot on ehdottomat. Hehkulampun valossa esim. parsakaali on aivan harmaata, halogeenin valossa vihreä hehkuu kuin mikäkin smaragdi. Silläkin on vaikutuksensa syömiskokemukseen.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Onks toi nyt varmasti paleoliittista?

Nojoo, kynttilätkin on joskus paikallaan.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/