Huh, jumituin tuonne sivulle lukemaan "tunnustuksia". Aika hurjaa kamaa! Ihmettelen miten ihmiset pystyvät, siis aivan fyysisesti kykenevät oksentamatta ahtamaan sisäänsä tällaisia määriä:
Lainaa:
...ennen kun toinen leffa oli loppu, olin ahtanut itseeni 1 mozzarellapizzan ja puolet salamipizzasta, 1,5l Pepsiä, purkillisen Pringlerssejä, 2 Fazerin sinistä suklaalevyä ja ainakin 3/4 ostmastamme 500g irtokarkiipussista!
Tai:
Lainaa:
Vuosia sitten raskaan baariturneen jälkeisenä aamuna heräsimme karmivaan nälkään ja aikamme kiljuttuamme suuntasimme kotipizzan ovelle jonottamaan paikan aukeamista.Sieltä mukaan lätyt ja litraset jaffat,jonka jälkeen kioskin kautta megapussit sipsejä ja suklaata.Siinä sitten parin tunnin tirsat ja Carrolsiin hamppariaterialle.Illemmalle kävimme vielä Rossossa syömässä pastat ja jäätelöt.
Tunnustuksia selatessa kiinnitin huomiota myös siihen, että monet näistä karkki/sipsi/pizzamässäilyistä vaikuttavat olevan teinien tai aika nuorten ihmisten kirjoittamia. Nuoret tietysti myös käyttävät nettiä enemmän ja ovat ehkä avoimempia kertomaan tällaisia juttuja kuin vanhemmat ihmiset, mutta silti jokin tässä pistää miettimään, mikä aiheuttaa nuorille niin kovan sokerinhimon. Tosin tunnistan noista kyllä sellaisia ahmimisen tapoja joihin itsekin sorruin nuorena (nyt 33 v, en siis millään muotoa vanha
), mutta mulla se ei onneksi koskaan ratkennut varsinaiseksi syömishäiriöksi ja ylipainokin on pysytellyt lievän puolella, teininä olin jopa normaalipainoinen. Olen kuitenkin aina kuvitellut olevani erityisen kovasti makean perään (ennen karpahdusta siis), mutta tuolla listataan aivan käsittämättömiä karkkimääriä, useita megapusseja (eikös ne ole 400 g?) tai monta litraa jäätelöä kerralla jne. Mulla sentään meni pahimmillaan vain litra jäätelöä tai yksi iso karkkipussi kerralla ja sen jälkeen kyllä ällötti.Mutta kyllä huomaa miten karppaus on vaikuttanut (vai onko se sitten tämä aikuisuus...): nyt iltapäivällä söin vaivihkaa 180 g pussillisen salmiakkia, joka on vieläkin pahin heikkouteni. Määrällisesti tuo on siis hyvin vähän verrattuna siihen mitä ennen saatoin syödä (noista tunnustuksista puhumattakaan), mutta kyllä tuntuu siltä että siinäkin oli puolet liikaa, etenkin kun se varsinainen salmarinhimo tyydyttyisi vähemmälläkin. Olen miettinyt että mulle tekisi varmaan hyvää ruveta salmakkilakkoon samalla tavalla kun tupakoijat rupeavat tupakkalakkoon: totaalikieltäytyminen addiktion kohteesta vaikka hammasta purren niin kauan että vieroitusoireet poistuvat. Ehkäpä täytyy toteuttaa tämä.
Oho, menipä tämä omien syömistottumisten pohdinnaksi. Noiden mässäilyjuttujen lukeminen tosiaan pisti miettimään.
Ja loppukevennyksenä tuolta Arlan saitilta vielä yksi esimerkki kevyttuotteiden vaaroista:
Lainaa:
Yhteen aikaan tapanani oli syödä joka ilta puoli litraa kevytsuklaajäätelöä sängyssä ennen nukkumaanmenoa jotain mukavaa samalla lueskellen. Eräällä kerralla puoli litraa ei tuntunut riittävän mihinkään, ja kömmin keittiöön kaivamaan loput litran paketista esiin. Olin kuitenkin nukahtanut toisen annoksen syömisen "loppumetreillä" jäätelökuppini päälle sillä seurauksella, että heräsin aamulla kasvot tahmean ruskean "jäätelönaamion" peitossa. Silmälasini olivat jääneet päähän, ja ne olivat niin tahmaiset, etten nähnyt ne päässä mennä pesulle. Otsatukkani oli jäätelöstä takussa, ja sormeni, käsivarteni ja petivaatteeni ruskeiden jäätelötahrojen laikuttamat. Silloin kyllä hävetti! Ajattelin, pitäisivätkö tuttuni minua enää järkevänä ihmisenä, jos tietäisivät.
